Aurinkoista perjantaiaamua! Kello on seitsemän, ulkona täysin sininen taivas ja kuuluu ainoastaan lintujen laulua… heräsin kukonlaulun aikaan puoli kuudelta miehen kolistellessa keittiössä (miksi miehet eivät osaa aamuisin olla kolistelematta?) – oli lähdössä pyörällä töihin, riittävän ajoissa jotta ehtii polkea pitkän lenkin… Mutta mikäs tässä hereillä ollessa – olen surffaillut jo tunnin blogista toiseen, syönyt samalla aamupalan ja juonut monta kupillista tuoretta kahvia :) Kohta pitänee laittautua töihin ja toivoa, etteivät tytöt heräisi suotta liian aikaisin – onnellisilla kun on loma…
Mutta ennen töihin lähtemistä, tässä teillekin yksi kaunis koti – tai oikeastaan kaunis keittiö. Vaikka en ihan hirveästi tiilipinnasta pidäkään, tässä keittiössä näyttää tosi kivalta! Varsinkin yhdistettynä kiiltävään valkoiseen ja rosteriin… ja voi ihanuus, tuota keittiön betonista(?) tasoa – ihan mun unelma! Ja tuo oliivipuu… olen moisesta jo pitkään haaveillut, pitäisi varmaan toteuttaa tuo haave ja hankkia meidänkin eteisaulaan oma oliivipuu :)
Tämä viimeinenkin kuva on mielestäni ihana – tuo kaappi nyrkkeilyhanskoineen, huoleton lehtipino kyljessään…
Mutta nyt aamutoimiin, heippa ja aurinkoista perjantaita kaikille!!
Ainiin, joko Helsingissä on alennusmyyntejä tarjolla? Olen nimittäin nyt vakaasti päättänyt jaksaa herätä huomennakin kukonlaulun aikaan ja suunnata koko päiväksi Hesaan! Saatan jopa saada koko perheen mukaani – menevät sillä aikaa Korkeasaareen ja Lintsille kun äiti shoppailee ;) Tosin mulla on dilemma – haluaisin mukaan molempiin paikkoihin! JA kaupungille.
Näyttäis ihan muuttovalmiilta :D Aurinkoiset aamut on ihan parhaita. Ajattelin tänä aamuna aivan samaa kun kuuntelin miehen kävelyä edes takas, paitaa kaapista ja vyön soljen kilininää. Mies + hiljaisuus = mahdoton yhtälö :D) Iloista viikonloppua Marja :)
Kiitos samoin sinne, iloista viikonlopun jatkoa! Onkohan niin, että me naisetkin kolistaan yhtälailla aamuisin… sitä vaan kuvittelee toimivansa paljon hiljempaa? :D
Tykkään ja inspiroidun…
Rauhalliset aamut on (lue oli) ihania! Meillä ei ole toivettakaan hiljaisista aamuista. Kun ensimmäinen aamuvirkkulapsi saa silmät auki, niin menee korkeintaan 5 min ja koko talo on hereillä. Laumaihmisiä;)
Ihana Skafferi! En tiedä mikä sen virallinen suomenkielinen nimi on, olisko ruokakaappi?!? Tuo komeron kokoinen kaappi kuitenkin. Edellisessä asunnossa meillä oli tuon tyyppinen, ja voi pojat kun se veti tavaraa sisäänsä:)
Hih, sun pitää herätä aamukolmelta niin ehdit viettää rauhallisen aamun ;D Tuollainen ruokakomero (se sen nimi ehkä on?) olisi aika kiva…!
Mun mielestä Juhannuksen jälkeen alkaa kunnon alet!! :) niitä odotellessa.
Niinhän ne perinteisesti aina alkaa.. tosin yllättävän paljon oli eilenkin aleja jo tarjolla… En kylläkään löytänyt mitään kivaa edes normihinnalla joten sinänsä ei haittaa etten odotellut aleja :)
Aivan järjettömän hieno betonitaso. Ihan unelma. Tuommoisen voisi ehkä valaa jopa itsekin. Ehkä. Tukiraudat sisään ja… tai sitten täytyisi teetättää jossakin. :) Painaa varmaan aikamoisesti.
Jos heräät ennen kukonlaulua, aloita päivä Valtterilta. Siellä on jatkuvat alennusmyynnit. :)
Voihan Valtteri, sinne asti en ennättänyt sillä olin Hesassa vasta kympin jälkeen…
Tuollainen betonitaso olisi kyllä aika hieno. Ainakin Villa Hedda -blogissa tuollaisen toteuttivatkin!
Kivan raikkaita kuvia, värit sopii yhteen! Oliivipuusta minäkin haaveilen, mutten vielä ole uskaltanut. Puuttuu nimittäin se tärkeä viherpeukalo…
Mukavaa viikonloppua! /Kati
Sama mulla, pelkään että saan oliivipuun heti kuukahtamaan… ihailin btw eilen isoja oliivipuita Hesan Stockan kulmalla (siinä missä myyvät kesäkukkia)… sellainen oikein iso olisi upea!
Olin just ke koko päivän kaupoilla Helsingissä ja joitain alennusmyyntejä olikin jo. Jos ehdit, niin käy Mariankadulla Olkkarissa. Siellä on kaikkea ihanaa mm. Sennerholtin ihania julisteita ja kaikkea ihanaa. Ja tosi ihana on myös Nougat Bulevardilla.Paha ongelma; Lintsi ja Korkeasaarikin on huisin kiva. Säästä shoppailun jälkeen dinner Lintsin uuteen Kattilaan. Kivaa päivää joka tapauksessa!
EIKÄ, luin liian myöhään tämän sun kommenttisi eli en mistään Olkkarista mitään tiennyt :( Nougatin ja Benicon sentään kiersin… mutta en yllättäen löytänyt mistään mitään kivaa?! Yleensä löytäisin Hesasta vaikka mitä. Toisaalta ihan parasta näin – kiva kaupunkipäivä eikä kukkarokaan juuri keventynyt :)
Ihanan kodikas asunto! Tiiliseinä sopii tuonne hienosti ja betonitaso on niin upea. Sellaisen kun saisi!!
Mäkin tykkään, kodikas ja raikas! Kohta meillä kaikilla on betonitaso :D :D
Luin blogiasi vasta la iltana, toivoittavasti vietit lauantain perheesi kanssa ja jätit shoppailut. Poikani on 19-vuotias tämän kevään abi. Juhlia varten kävin vanhoja kuvia läpi ja minulla on ollut valtava ikävä sitä ihanaa pikkupoikaa jota en tietenkään saa takaisin ja hyvä niin. Kyselin pojalta mitä hän muistaa lapsuudestaan ja ihanin vastaus oli että sä olit aina lähellä. Minulla oli mahdollista olla lapsen kanssa kotona ja tarhassa hän vietti 1-2 kertaa viikossa puolipäivää. Nyt vasta ymmärrän asian merkityksen, en siis tehnyt näin koska olin niin hyvä äiti vaan olosuhteet vaan olivat sellaiset. Hän ei muista oikein huvipuistoretkiä, ulkomaanmatkoja, leluja tai uusia vaatteita vaan ne hetket kun vaan oltiin ja luettiin, hetket suvun mökiltä jolloin kasa meitä serkkuja lapsineen oltiin siellä yhdessä ja herättiin kun haluttiin, syötiin kun oli nälkä, ongittiin ja uitiin. Ei siis mitään ihmeellistä. Eräänä syksynä kun hän palasi kouluuun piti kirjoittaa mikä oli parasta kesässä ja se oli päivä kun hän onki iso-setänsä kanssa laiturilta kaksi tuntia puhumatta mitään tai saamatta yhtään kalaa. Sinä kesänä käytiin myös Disney Worldissa Amerikoissa. Lapsen kanssa ei siis voi viettää laatuaikaa ainoastaan aikaa,aikaa,aikaa. En halua tuomita ketään eikä ajan viettäminen ole aina mahdollista. Tässä puhuu nyt jälkiviisas äiti jonka omat valinnat ovat silkka vahinko.
Moi Marla. Kiitos kommentistasi. Tuo on niin totta, siis että lapsuudestaan ei aikuisena muista jokaista huvipuistoreissua tai ulkomaan matkaa – vaikka tyttäret nyt vielä aivan uskomattoman hyvin muistavatkin meidän kaikki ihanat reissut. Mutta vanhemmiten muistot jonnekin katoavat… saattaa siis hyvinkin olla, että tyttäremme muistavat aikuisina ainoastaan sen, että äiti ja iskä olivat aina juoksulenkillä tai kuntosalilla (tai äiti shoppailemassa) – mutta mielestäni tuokin on parempi muisto kuin vaikkapa, että vanhemmat olisivat aina olleet baarissa tai humalassa kotona.
Eli en jättänyt shoppailua väliin – niin pitkään olen päivästä Helsingissä haaveillut ja ihan omaa aikaa kaivannut että olin mielestäni tuon päivän ansainnut. Ihan sama mitä muut ihmiset siitä ajattelevat. Sitä paitsi ehdimme myös kahvitella koko perheen kanssa Espalla ja ehdinpä muutamaksi tunniksi Lintsillekin joten en pode yhtään huonoa omatuntoa eilisestä päivästä. Kaikilla oli oikein mukavaa.
Ihanalta teidän päivä näytti ja kaikilla oli varmaan ihanaa. En siis missään nimessä tuomitse äidin omaa aikaa sitä tarvii kaikki ja minulla oli sitä ruhtinaallisesti kun vanhempani asuivat aivan naapurissa ja heillä oli saunapäivä aina torstaisin ja poikani oli siellä saunayötä lähes joka viikko. Mutta tämänkin asian suuruuden sekä minulle että pojalleni tajusin vasta hänen tullessä siihen ikään ettei enään halunnut mennnä.
Niinkuin sanoin jälkiviisas äiti täällä vaan yrittää toitottaa että aika kuluu niin nopeasti.
Hieman nostalgisissa, haikeissa, surullisissa tunnelmissa luen perheiden blogeja ja muistelen. tämä pojan ylioppilaaksi tulo ja uuden alku on ollut yllättävän tunteita ravisteleva. Hyvät jatkot teidän perheelle.
Hei, mistä nuo inspiskuvat ovat peräisin? Ihana tiiliseinä!