so sweet (minikakut)

cake4
Keep calm and bake a cake. Tai sitten monta pientä kakkua kuten minä tein viime sunnuntaina…

Ostin näet joku aika sitten kaksi suloista pientä kakkuvuokaa – taisivat Stockalla olla myynnissä hyytelövuoka-nimikkeellä. Ja pakkohan minun oli päästä testaamaan miltä vuoissa paistetut minikuivakakut näyttäisivät… Lopputulokseen olinkin varsin tyytyväinen. Koristelemalla jokaisen kakun hieman erilailla sai niistä hauskan näköisen kahvipöytätarjottavan.

Vuokia toki voisi olla pari enemmänkin sillä aikaahan tuossa kului kun paistoi aina kahta kakkua kerrallaan :) En vaan millään raaskinut niitä enempää ostaa. Sittemmin huomasin Prismassa sellaisen kuuden minikakun vuoan – toki sillä jokaisesta kakkusesta tulisi samanlainen.

cake5

cake

cake2

something sweet

cake3
Koska minulla ei ollut aikaa pähkäillä taikinan suhteen, leivoin nämä jälleen (kuten nykyään miltei aina) ikilempparini paholaisen kakun ohjeella. Takuuvarmasti sellainen kakku, joka maistuu meidän perheessä – paitsi kaikenlaisia kuivakakkuja inhoavalle miehelle :) Seuraavaksi suunniteltiin tyttärien kanssa josko testattaisiin leipoa näissä minivuoissa jotain suklaista tai jouluisen mausteista kakkua…

Mutta nyt kiireenvilkkaa pois koneen äärestä – kävin näet työpäivän päätteeksi hierojalla ja nyt en halua jumittaa niskojani heti samana iltana uudelleen. Joten jääkaapin kautta telkan ääreen katsomaan Perillisiä! Huomenna on jo torstai, jee!

oho leivoin taas

something sweet
Oops I did it again… vaikka juuri olinkin päättänyt lopettaa leipomisen (ja turhan herkuttelun) hetkeksi, edellisviikonlopun suklaa-karamellileivosten jälkeen ;) Mutta kun satuin löytämään suloiset pienet kakkuvuoat, oli niitä aivan pakko eilen testata… kaiken muun kiireen keskellä. Ja taisi tuo kannattaa sillä pikkukakuista tuli mielestäni aikas ihania :)

Instan kävijät ovatkin saman kuvan jo nähneet mutta tässä maistiaisia teille muillekin – lisää kuvia myöhemmin kunhan saan käytyä muistikorttia läpi. Nyt en siihen kykene sillä minulla on jo ties monettako päivää aikamoinen päänsärky. Toivoin säryn katoavan äsken juoksulenkillä mutta äh, pahemmaksi meni joten eikun buranaa ja lepoasentoon…

Kuulemisiin toivottavasti huomenna!

 

perfektionisti stailaa (ja bloggaa)

stailausta
Olen aina ihaillut esimerkiksi blogikollegani Suvin taitoa stailata kotiaan – aivan sama mikä toimeksianto tai tavoite, Suvin stailaus on mielestäni aina onnistunut. Tänään pääsin kokeilemaan omia taitojani samassa puuhassa. Neljä tuntia mulla meni, siinä ajassa ehdin kuvata ainoastaan yhtä huonetta. Enkä voi kuin todeta, että onpa vaikeaa puuhaa! Valokuvaaminenkin on näemmä ihan piece on cake tuohon verrattuna…

Jäin tosin miettimään onko stailaaminen oikeasti niin vaikeaa – vai olenko minä vain niin perfektionisti? Niin tai näin, selattuani äsken ottamani sata kuvaa läpi, päätin tehdä saman homman huomenna uudelleen. Sitä kun vasta kuvista huomasi ne monet jutut, mitä olisi voinut tehdä toisin. Miten huonosti olinkaan asetellut tyynyt ja torkkupeiton tai miten kynttilälyhty oli ihan väärässä asennossa… tai miten olinkaan voinut unohtaa ottaa kokonaiskuvia huoneesta taistellessani aikaa (lue: hämärää) vastaan.

stailausta3

Illan juoksulenkillä huomasinkin sitten suunnittelevani uusia kuvia ja kuvakulmia… kuinka siirtäisin torkkupeittoa hieman vasemmalle ja vaihtaisin parin kynttilän paikkaa… Samalla havahduin miettimään onko touhuissani oikeasti mitään järkeä? Kuka muu kuin minä edes huomaisi kuvissa eroa, tuskin kukaan. Tulipa mulle mieleen myös ajatus että ehkä vika ei olekaan stailaajassa vaan kohteessa… :) Väitän nimittäin, että olisi huomattavasti helpompi stailata valkoista kotia – siis kotia joka olisi riisuttuna kuin valkoinen canvas, jolle sitten sutia ne uudet kuviot ja värit…?

Mutta miten päästä eroon liiallisesta perfektionismista? Olen aina ollut perfektionisti (ja pikkutarkka neitsyt) ja näissä blogijutuissa tuo tuntuu korostuvan entisestään. Otan usein hirvittävän määrän kuvia jotta edes yksi olisi julkaisukelpoinen… omasta naamastani en kuvia juurikaan edes ota, saati niitä julkaise sillä pärstäkuvani eivät kertakaikkiaan läpäise omaa seulaani. Myös pilkkuja viilaan kohtalaisen hartaasti. Voittekin siis arvata kuinka pitkään saan kulumaan postauksien tekemisessä… välillä herään miettimään onko tässä kaikessa mitään järkeä – onko järkeä kuluttaa hirvittävä määrä aikaa ja energiaa tämän homman eteen, onko tämä oikeasti sen arvoista. Mutta sitten taas toisaalta – tämähän on kuitenkin juuri sitä mistä pidän. Rakastan valokuvaamista ja kirjoittamista.

Jäin myös miettimään omaa vuorokauttani – vuorokaudenhan pitäisi sisältää kahdeksan tuntia töitä, kahdeksan tuntia vapaa-aikaa ja kahdeksan tuntia lepoa/unta. Minulla nuo tuntimäärät ovat ihan jotain muuta. Ja vuorokaudessa on aivan liian vähän tunteja! Mikäli töissäkäymiseen laskee myös työmatkat, kulutan siis työhön vähintaan yhdeksän tuntia (arki)päivässä, usein enemmänkin. Mikäli bloggaaminenkin lasketaan työksi, tuntimäärä lisääntyy jälleen vähintäänkin parilla tunnilla. Ja mistä sitten tingin… nukkumisesta. Mutta nyt taidan tehdä ennätyksen, ja pistää pääni tyynyyn hetikohtapian. Sen verran on niska jumissa kameran kanssa heilumisesta – ja eilisillasta paljettihameessa :)

lauantai-illan jatkoa,

ps. lisää kuvia makuuhuoneesta ja vähän muualtakin luvassa ensi viikolla, kivan arvonnan kera. Stay tuned! Kunhan nuo kuvat nyt ensin kelpaisivat sisäiselle perfektionistilleni… :)

ei oikeat pikkujoulut

 

pikkujoulukollaasi2

Taas se aika vuodesta. Se aika, jolloin vaatekaupat ovat täynnä niin mustaa väriä kuin kimallusta, pitsiä ja paljettia… Kummasti joka vuosi tähän aikaan tekee mieli jotain uutta ja ihanaa, mutta myös melkoisen turhaa vaatekappaletta, jota kenties käyttää kerran… Varsinkin meikäläinen joka ei juurikaan juhlissa käy.

En tosin tunnusta ostaneeni kovinkaan montaa pikkujoulumekkoa viime vuosien aikana – yhdellä ja samalla on menty jo muutamat bileet. Pikkujoulujakaan ei ole (ainakaan työpaikan puitteissa) tiedossa tänä vuonna ollenkaan eli mitään uutta en siis tarvitse. Mutta kieltämättä on silti mukavaa selailla Pinterestin asukansioita tai käydä katselemassa kauppojen tarjontaa sillä silmällä. Poiketa sovittelemassa mekkoja ja paljettitoppeja, ajatuksella ”jos olisi ne pikkujoulut”…

Ja jos ne olisi, haluaisin jotain oheisista kuvista poimittua. Ehkä hieman sitä paljettien loistoa ja ehdottomasti paljon mustaa :)

pikkujoulukollaasi3All photos via Pinterest.

Tänä iltana on tiedossa edes jotain sillä olen menossa hyvän ystäväni kanssa syömään ja yksille (glögeille) – ajatuksella että nämä olkoot ne meidän pikkujoulut :) Kieltämättä tekee hyvää päästä pitkästä aikaa edes johonkin – ja edes hieman laittautua. En nimittäin muista milloin viimeksi olen käynyt missään. Niinpä auto onkin täynnä erilaisia vaatevaihtoehtoja (niitä omasta vaatehuoneesta löytyneitä) ja taidanpa lakata kyntenikin jollain tavallista kimaltavammalla lakalla… ;)

mukavaa perjantaita muillekin toivotellen,

keskiviikon inspis (ja isot kruunukynttilät?)

Svenskfast2
Kotiuduttuamme tanssitytön kanssa illan reeneistämme (voisin käydä combatissa vaikka joka päivä :) ), en ole saanut mitään järkevää saati hyödyllistä aikaiseksi. Välillä olen jumppatunnin jälkeen mitä tehokkaimmalla tuulella, tänään näemmä en. Ja mihin usein tässä ihanan väsyneessä olotilassa päädynkään – surffailemaan nettiin (toisella korvalla Hyviä ja huonoja uutisia kuunnellen). Tänään päädyin ihailemaan tällaista tukholmalaista asuntoa. Tai no, sattuneista syistä tuijottelin lähinnä tuonkin kodin täydellisiä lattioita :) Kiitos tässä samalla aiemmista lattiavinkeistänne – yksi erittäin varteenotettava vaihtoehto pääsi sitä kautta loppusuoralle yläkerran lattiavalinnoissa. Päätöksiä suuntaan tai toiseen ei tosin vielä olla saatu aikaiseksi.

Mikä muu kiinnittikään huomioni tässä asunnossa… Ainakin kauniit luonnonläheiset värisävyt, käsinojaton sohva (vitsit halajan paria käsinojatonta Ikean Kivik-nojatuolia!), tuo kapea sohvapöytä/penkki ♥ Lasiseinien sisälle sijoitettu makuusoppi – tuon toimivuudesta ja ihanuudesta en kyllä ole niinkään varma vaikka ajatuksena sisätiloissa oleva lasiseinä viehättääkin. Ja entäs tuo kynttelikkö? Näkevätkö silmäni harhoja vai onko tuo todellakin lattialla ja tosi iso? Ja ovatko nuo muka aidot kynttilät? Niin tai näin, tuollainen olisi ihana! Ei ehkä kissa- ja lapsiperheenssä se kaikkein toimivin (adventti)kynttelikkö mutta ajatuksen tasolla nyt ainakin :) Ruokapöytä taitaa olla marmoria – ei yhtään minun juttuni mutta ilmeisen pinnalla tällä hetkellä.

Svenskfast

Svenskfast3

Svenskfast5

Svenskfast6

Svenskfast4All photos via Svenskfast, founded via vosgesparis.

Ja nyt tää siirtyy television ääreen vielä hetkeksi. Tarjolla päivän ensimmäinen ateria (kiitos aamuisen hammaslääkärireissun) ja tanskalaista draamaa a´la Perilliset.

loppuviikkoa kohti,