love and be loved

hääkuva blogiin36

Eihän siinä mennytkään kuin kuukausi… että sain reilut kuusisataa eräissä ihanissa häissä ottamaani kuvaa läpikäytyä ja valikoitua ne onnistuneimmat otokset eteenpäin toimitettaviksi. Täysin tyytyväinen en lopputulokseen ole – olisin halunnut ottaa paljon parempia kuvia joka hetkestä (perfektionisti mikä perfektionisti). Mutta ensikertalaiseksi ihan ok suoritus, ehkä. Hääparia olisin halunnut kuvata paljon enemmän mutta +32 astetta ja keskipäivän hiostava aurinko hieman rajoittivat kuvausintoa itse kullakin. Ja onneksi hääpari oli jo ennättänyt käydä virallisissakin hääkuvissa niin paineita ei ihan niin paljoa ollut. Vaikka jännitin kyllä nytkin kuvaamista jo monta viikkoa etukäteen…

Tässä teillekin maistiaisia kyseisistä häistä. Häistä joiden tunnelma oli ihanan rento, tismalleen kuten hääpari itsekin. Paikka koristeltu tosi kauniisti, tarjoilut maistuvia, morsiamen leipoma kakku niiiin hyvää. Loppuillasta oli vaikeaa olla nauramatta kameran takana kun kaikki häävieraat innostuivat käymään kuvauttamassa itsensä Photo Boothissa jos jonkinlaisten viiksien ym. rekvisiitan kera :D

hääkuva blogiin32 hääkuva blogiin45hääkuva blogiin44 hääkuva blogiin38 hääkuva blogiin42hääkuva blogiin39hääkuva blogiin40hääkuva blogiin37hääkuva blogiin2hääkuva blogiin4hääkuva blogiin11hääkuva blogiin5hääkuva blogiin9hääkuva blogiin10hääkuva blogiin31hääkuva blogiin6hääkuva blogiin21hääkuva blogiin25hääkuva blogiin23hääkuva blogiin26hääkuva blogiin43hääkuva blogiin49hääkuva blogiin46hääkuva blogiin29

En ollut muistanutkaan kuinka mukavaa häissä on – onko ihme kun edellistä lienee yli kymmenen vuotta! Tytötkään eivät ole vielä ikinä päässeet häihin (sen siitä saa kun on pienet suvut ja kaikki ystävätkin menneet naimisiin jo vuosikausia sitten). Nyt toinen tyttäristä pääsi mukaan juhlimaan kuvausassarin roolissa – enkä meinannut saada neitiä pois juhlista sitten millään :) Tosin en ihmettele, niin kivaa siellä oli!

Kiitos vielä tätäkin kautta mukavista häistä ja siitä että pääsin ne kuvaamaan! Ja onnea vielä kerran ♥ Love and be loved ♥

 

 

 

#ootd

dagens ominda3
On se ihana. Huivi siis :)

Kuljin koko eilispäivän kuvien mukavuusasussa, casual friday trikoomekossa ja uudessa huivissa… ja tänään jälleen samalla setillä. Mitäpä sitä hyväksihavaittua vaihtamaan – varsinkin kun päivään kuuluu nelisen tuntia junassa istumista ja rentoa oleilua loppupäivänkin ajan.

Muutenkin tämä lienee juuri sopivan kevyt asu elokuun viimeisille päiville – olematta kuitenkaan liian kesäinen. Nyt voinee jo anyway alkaa puhua syksystä kun syyskuu kolkuttelee ihan kulman takana. Tuu sitten syksy, I am ready :)

 

dagens omindaDagens: mekko VeroModa, pellavajakku Vila, huivi by Malene Birger, kengät Ted Baker, veska Longchamp

dagens ominda2
Nyt ei ole aikaa höpistä yhtään enempää sillä juna ei odota.. kuulemisiin ja aurinkoista viikonloppua!

walk beside me

ominda
Sorruin. Tilaamaan tämän uuden by Malene Birgerin huivin. Nähtyäni huivin ensimmäistä kertaa instagramissa, tunsin heti suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta sen kanssa ;D Ja kas, tilauksesta pari päivää ja huivi jo kotona. Hieman hintaa kauhistelin ja jännitin olisiko ostokseni livenä sittenkään yhtä ihana kuin kuvittelin… mutta onhan se, jopa vielä ihanampi! Veikkaan tästä tulevan lempiasusteeni tulevana syksynä ja talvena – ja vielä monena vuonna tästä etiäpäin.

Ja olihan minun pakko kietoa huivi kaulaani jo tänäänkin. Okei, meinasin ehkä hieman läkähtyä mutta kompensoin tilannetta kevyillä kengillä :) Löysin näet taannoisella Tukholman reissullamme Zaran alesta nämä kuvien ballerinat (tai avokkaat, mitkä nuo nyt ovatkaan). Olin samaisia kenkiä jo aiemminkin ihastellut joten eipä tarvinnut kahta kertaa miettiä mitä tehdä kun oikea koko osui silmiini.

Vasta äsken kuvatessani kenkiä, luin ajatuksen kera tuon pohjissa olevan tekstin läpi. Hyvin sanottu, ei lisättävää. Just walk beside me.

ominda ja zara3ominda ja zara

walk beside me2

zara
Tuota huivia tilatessani tein samalla päätöksen (yrittää!) hankkia vastedes ainoastaan sellaisia vaatteita ja asusteita, joita voin kuvitella käyttäväni hamaan tulevaan. Liekö perustellut moisella ajatuksella huivihankintaa itselleni… ;) Mutta todentotta, kuinka järkevää olisi ajatella ennen jokaista ostosta juurikin noin – että tulenko varmasti käyttämään tätä vielä vuoden tai kymmenenkin vuoden päästä (riippuen toki mitä on ostamassa) vai olenko tekemässä turhaa heräteostosta. Ostanko vain siksi kun muillakin on. Tällä hetkellä tuntuu, että koko vaatehuoneeni on enemmän tai vähemmän täynnä niitä turhia heräteostoksia – ja nyt juurikin voisin roudata miltei koko vaatehuoneeni sisällön kirppikselle.

Voi kun joku vaan muistuttaisi minua tästä ajatuksesta aina silloin, kun meinaan eksyä kassalle jonkun aivan turhan jutun kanssa. Saa siis koputtaa olkapäälle jos satutte samaan aikaan siihen kassajonoon ;)

Mutta nyt, hyvää yötä! Se on kuulkaas huomenna taas perjantai!

 

 

muuttolintuja olohuoneessa

olkkarissa9
Takana leppoisa kotipäivä. Päätin kerrankin totella lääkärisetää ja pysyä kotona parantelemassa poskionteloitani. En ole tainnut juuri koskaan olla poskiontelotulehduksen vuoksi poissa töistä – muuten olisin näet ollut aikas paljon poissa sillä niin monta poskiontelotulehdusta olen vuosien varrella potenut… nykyään vaiva yllättää onneksi harvemmin kuin menneinä vuosina.

Vaan tekipä päivän lepo hyvää, niin mielelle kuin kropallekin. Olen oikonut mattoja, siirrellyt tauluja, järjestellyt tyynyjä. Polttanut koko päivän kynttilöitä – vaikka ulkona paistoikin välillä jopa aurinko. Olen saanut valokuviakin hieman käsiteltyä. Olen kaikessa rauhassa ihastellut niin tuota uutta kynttilälyhtyäni kuin vanhoja tyynyjäkin. Niin, ja uutta puseroa muuttolintuineen :) Vaikka yksinkertaisesta pidänkin, niin sisustuksessa kuin vaatetuksessa, vetoaa minuun kummasti myös pieni blingbling – ja ehkä sitä varsinkin näin päivien salakavalasti lyhetessä tarvitaankin!

ps. Käykö teille muille ikinä niin, että hankitte samoja vaatteita ystävänne kanssa toisistanne tietämättä (tai välillä tietoisestikin)? Meillä alkaa olla tiimikaverini kanssa jo ties kuinka monta samanlaista vaatekappaletta – viimeisimpänä nämä pääskyspuserot :) Itseäni moinen ei haittaa, välillä vaan huvittaa ajatus siitä kuinka kuljetaan töissä yhdessä hakemaan aamukahvia, tismalleen samanlaisissa kuteissa :D

olkkarissa

olkkarissa4

olkkarissa3

olkkarissa7

olkkarissa6

olkkarissa8

olkkarissa5

olkkarissa2Okei, olen saanut myös monta koneellista pyykkiä pestyä – kukahan silittäisi nuo kaikki puhtaat pyykit?! Minua kun homma ei enää yhtään huvita kun sitä ei voi tehdä ulkona auringossa, kuten kesällä. Tai voisihan sitä jos tarkenisi… ehkä sittenkin vielä odottelen lämpimiä alkusyksyn viikonloppuja roudatakseni silitysvuoren aurinkoon :)

Tällaisiin kuviin ja tunnelmiin tänään, seuraavaksi vuorossa Blacklist ja vampyyriveljekset…

ps. Ainiin! Se eilinen leipomukseni, nutella-kakku. Siitä tulikin loppujen lopuksi ihan syötävä, itseasiassa tosi hyvä. Ja jopa kuvauskelpoinen (todistusaineistoa räpsitty) vaikka ikinä en olisi eilen moista uskonut :D

aina ei voi voittaa

paholaisenkakkua5
Aina ei voi voittaa. Yritys hyvä kymmenen. Yrittänyttä ei laiteta. Moni kakku päältä kaunis. Whatever.

Leivoin tässä jokunen päivä sitten vaihteeksi kahvikakkua… ikivanhaa lemppariani ylitse muiden, paholaisenkakkua. Kakkua, jossa en ole ikinä epäonnistunut koska se nyt vaan on niin helppo. Mikäli muistaa lukea reseptin huolellisesti. Tällä kertaa kakku näet jäi aivan totaalisen raa´aksi, ainoastaan ulkoreunat olivat syötäviä… Syytin toki silikonista kakkuvuokaa – ja uuniakin moisesta epäonnistumisesta.

Nämä kuvatkin räpsin innoissani vesi kielellä, kahvit tippumassa. Tarkoituksena kuvata vielä se paksu kakun palanenkin omalla lautasella… vaan enpä sitten viitsinyt taikinamössöä kuvailla. Vaan arvatkaas, juurikin äsken keksin syyn raakuuteen – paistoin kakkua ainoastaan puolet siitä ajasta mitä piti. Syynä ei siis ollutkaan vuoka, eikä uuni :) Lunttasin ohjeen tästä aiemmasta postauksestani, tajuamatta/lukematta ollenkaan, että silloin olin leiponut samasta taikinasta muffinsseja enkä kakkua – ja siksi puolittanut silloin myös paistoajan.

No ehkä ensi kerralla tämäkin kakku jälleen onnistuu…

paholaisenkakkua3

paholaisenkakkua8

paholaisenkakkua6

paholaisenkakkua9

paholaisenkakkua7

paholaisenkakkuaHyvin kyllä huomaa, että kelit ovat viilenneet sillä yllättäen minulle on taas iskenyt (sekä makeannälkä että) leipomisinnostus. Töissä yllätän itseni haaveilemasta höyryävästä kahvikupillisesta jonkun herkullisen kakunpalasen kera. Kesäkuussa oli aivan sama juttu – silloinhan kulutin sateiset illat leipoen milloin mitäkin. Helteisen heinäkuun keskityinkin sitten kylmiin jäätelökakkuihin (joista viimeisin on unohtunut pakastimeen, pahus). Ihme kyllä kiloja ei ole kertynyt kesän aikana yhtään lisää, sen verran olen kuitenkin myös liikkunut. No, eipä ole kyllä kilon kiloa tippunutkaan… ;)

Kas tänään bongasin ystäväni Marian leipoman varsin eksoottiselta kuulostavan kahden ainesosan suklaakakun. Ja koska tunnetusti rakastan suklaata, oli mun pakko kokeilla tuota ihmekakkua hetimmiten. Ainesosina siis ainoastaan purkillinen nutella-levitettä (nam!) ja viisi kananmunaa! Hieman epäillen kaadoin taikinan irtopohjavuokaan ja lykkäsin uuniin.. miettien voiko moinen kohotakaan yhtään. Näemmä voi – tyttäret näet huusivat minua jossain vaiheessa katsomaan kuinka ”sun kakku on räjähtänyt uunissa”… :D Ja todentotta, kakku oli kohonnut reilusti yli viisi senttiä vuoan yläreunasta ja repeillyt miten sattuu. Ja niin repeilimme mekin kun tyttöjen kanssa kakkua ihmettelimme :) Okei, irtopohjavuokani taisi olla liian pieni, siinä syy tällä kertaa. Jäähtyessään kakku on kyllä näemmä laskeutunut aikas paljon.. mutta ei siitä kyllä ihan samanlaista tullut kuin innoittajastaan. Yllättävän hyvänmakuinen kuitenkin :) Ei ehkä perinteisen mutakakun voittanutta mutta varteenotettava vaihtoehto.

Että sellainen leivontatarina tälle illalle :) Nyt taidan ottaa palan tuota nutellakakkua ja siirtyä telkkarin ääreen…