voihan valaisin (ja pari muuta uutuutta)

05_PH123238_KRUSNING_lampenkap
Eilen surffaillessani näin ensimmäistä kertaa tämän ylläolevan kuvan Ikean Krusning-valaisimesta – siis siitä samasta valaisimesta, josta juuri eilen täälläkin kirjoittelin. Vaikka (luvattoman) paljon aikaa netissä vietänkin, olen näemmä aiemmin onnistunut sivuuttamaan tuon kuvan kokonaan. Jos olisin nähnyt kuvan aiemmin, en olisi harkinnut kyseisen valaisimen ostoa edes sitä paria viikkoa minkä nyt harkitsin – niin kauniilta tuo mielestäni näyttää, varsinkin mustaa seinää vasten. Pitääköhän tässä nyt siis maalata jommankumman tyttären huoneessa seinä mustaksi… ;)

Löysin samalla pari Ikean uutuuspöytää. Minähän näet haaveilin joskus vuosi takaperin mustasta ruokapöydästä. Päädyimme kuitenkin valkoiseen sillä toivomaani mustaa pöytää ei tuolloin Ikeassa ollut saatavilla. No nyt olisi pariakin eri mallia… Voi kunpa olisi niin paljon (säilytys)tilaa ja rahaa, että ruokapöytääkin voisi vaihdella vaikkapa kuukauden välein :) En nimittäin ole yhtään varma, että kestäisin mustaa pöytää jatkuvasti – mutta aina välillä sillä saisi kivaa vaihtelua sisustukseen ja kattauksiin…

VÄSTANÅ västanby table ÖVERUD lampshade

VÄSTANÅ västanby table

GREBBESTAD RYGG ESTAD table

GREBBESTAD RYGG ESTAD table2All photos via IKEA.

Ja nyt vihdoinkin kasaamaan tuota meidän omaa Krusningia! Mitään eilisiltana jaksanut tehdä – paitsi kaikki kassit purin ja pari pyykkikoneellista pyöritin. Voi kunpa olisi vasta lauantai – täällä kotona kun olisi hommia vaikka kuinka! Ja viikon loman jälkeen sisustusideoitakin pää täynnä…

Pää on täynnä myös kevätvaatehaaveita – vaan eihän tuo kevät näytäkään edenneen täällä kotikulmilla yhtään. Pihakin on aivan luminen edelleen, plääh. Kelin ollessa tasaisen harmaa ja teiden loskaisia, ei luontoa voi ainakaan kovin kauniiksi tällä hetkellä kutsua…

Hyvää alkanutta maaliskuuta toivotellen,

ps. kokeilin pitkästä aikaa tasata tekstin molemmista reunoista. Mitä tuumitte, parempi noin kuin keskitettynä?

meidän valaisin Nordhemsgatanilla

stadshem9
Näitä kuvia katsellessani tiedän mitä teen heti ensimmäisenä kunhan muutaman (lue: neljän) tunnin päästä pääsemme tämän varsin pitkän ajomatkan jälkeen kotiin… kokoan tuon yläkuvassa näkyvän Ikean Krusning-valaisimen :) Ostin tuollaisen nimittäin jo pari viikkoa sitten mutta en ole sitä vielä ehtinyt kasata. Tai olisin ehtinyt kyllä mutta en ole vielä uskaltanut alkaa rypistellä valaisinta kasaan… pelkään ettei siitä tule yhtä hieno kuin miltä se monissa kuvissa näyttää.

Muuten kuvien asunto ei tehnyt minuun mitenkään suurta vaikutusta. Kaunis toki, mutta jotenkin tuollaista normaalia alvhem- ja stadshem-tyyliä. Vai näyttävätköhän kaikki ruotsalaiset 1900-luvun alun kerrostalohuoneistot samalta ;) Tuo lautalattia on kyllä upea, puhumattakaan leveääkin leveämmistä jalka- ja kattolistoista! Ja entäs tuo rosetti katossa… niin kaunis. Ja kuinka hauskasti se sopiikaan yhteen Ikean valaisimen kanssa, vaikka ajatuksena täysin epäsopiva pari ovatkin.

stadshem5

stadshem7

stadshem6

stadshem8

stadshem10

stadshem11all photos via Stadshem.

 Itseasiassa katseltuani nämä kuvat uudelleen, miellyttää minua myös asunnon värimaailma sekä tietynlainen raikkaus ja keveys. Juuri se sama juttu mikä valaisimessakin. Sellainen kevätfiilis…

Vai johtuuko tuo keväinen fiilis näistä kuivista teistä, joita tällä hetkellä ajelemme kotia kohti? Yhtään ei ole tietoa, onko meitä kotona odottamassa aivan umpijäinen vai täysin sulanut piha… toivon toki jälkimmäistä. Muutenkin mulla on ensimmäistä kertaa sellainen olo, että talvi voisi jo loppua – johtunee varmaankin menneestä viikosta :) Oikein jo odotan kuivia juoksukelejä valoisina kevätiltoina! Nahkatakista ja ballerinoista puhumattakaan…

ps. ehkä kuitenkin ihan ensimmäisenä on pakko purkaa auto ja kassit – sekä laittaa ensimmäinen satsi pyykkiä pyörimään. Nämä laskettelureissut ovat kyllä pyykin kannalta varsin armollisia, pyykkiä kun ei juurikaan urheilukerrastoja lukuunottamatta kerry :)

seitsemän kysymyksen haaste

cake
Sain jo aikoja sitten Fridalta, kodista kaupungin laidalta haasteen missä pitää vastata seuraaviin seitsemään kysymykseen. Olen varmaankin maailmankaikkeuden surkein haasteisiin tarttuja (pahoittelut siitä kaikille haastajille) sillä ellen tartu niihin heti, unohdan tehdä sen myöhemmin.

Nyt satuin muistamaan tämän haasteen miettiessäni postausaiheita. Mulla on nimittäin pää aivan totaalisen lomalla – tuntuu kuin aivoissa ei liikkuisi yhtään ajatusta, saati ensimmäistäkään järkevää sellaista. Ainakaan näin pitkän laskettelupäivän jälkeen… Siksi tuuminkin, että nyt on hyvä aika vastailla näihin valmiiksi tehtyihin kysymyksiin :) Kuvat eivät liity aiheeseen mitenkään – en vaan ole muistanut ikinä julkaista näitä.

cake2
1. Oletko keittiön hengetär ja mikä on bravuuriruokasi?

Reps. Mikäli kodin hengettärellä tarkoitetaan pullantuoksuista kotiäitiä niin lienen moisesta varsin kaukana – kuten minut tuntevat tietävätkin :) Tykkään kyllä pitää kodin siistinä – siivoan, pesen pyykkiä, sisustan, jopa leivon. Mutta ruokaa en vaan kertakaikkiaan osaa laittaa. En ole ikinä ollut kiinnostunut ruoanlaitosta, suorastaan kauhistun ajatusta siitä, että minun pitäisi tehdä ruokaa :) Olen moiseen puuhaan aivan liian perfektionisti – enkä osaa / uskalla soveltaa reseptejä sitten yhtään. Stressaan ajatustakin siitä, että minun pitäisi kokata suuremmalle porukalle ja olen äärimmäisen onnellinen, että mies on minua innokkaampi kokkaaja. Toki olis hienoa osata tehdä ruokaa mutta äh, se ei vaan ole mun juttu.

Mikä on siis bravuuriruokani… varmaankin jauhelihakastike. Muistan nimittäin tyttärien kerran jopa kehuneen tekemääni kastiketta! Olkoonkin, että olen kohtalaisen monta kertaa joutunut soittamaan ja kysymään neuvoja kastikkeen valmistukseen, useimmiten omalta isältäni :)

cake5
2. Mitä muuta harrastat kuin bloggaamista?

Välillä tuntuu, ettei minulla riitä aikaa kaikkeen mitä haluaisin tehdä ja harrastaa. Yksi harrastus on kuitenkin sellainen, mistä en ole juurikaan valmis tinkimään ja se on liikkuminen. Minun on kertakaikkiaan pakko päästä työpäivän jälkeen jumpalle (mieluiten bodycombatiin), salille tai juoksulenkille – tai edes pikaiselle kävelylenkille. Vasta sen jälkeen pystyn keskittymään muuhun – oli kyseessä sitten bloggaus, television katselu tai ihan mikä vaan.

Yksi tärkeimmistä harrastuksistani on liikkumisen ohella ehdottomasti valokuvaaminen. Olen viimeisten vuosien aikana todennut valokuvauksen olevan minulle jopa juoksemista tehokkaampaa aivojen nollausta. Lähtiessäni kamera kaulalla kävelylenkille tai kuvatessani leipomuksiani unohdan hetkeksi kaiken muun…

Mikäli minulla olisi aikaa, haluaisin pitkästä aikaa tehdä koruja – siinä myös yksi hyvä tapa nollata aivonsa. Haluaisin myös ehtiä lukea enemmän, kuunnella musiikkia enemmän, opiskella ties mitä…

cake3
3. Unelma-ammattisi lapsena ja miten haaveille kävi?

Mikäli lapsuuden aikaisiin ystäväni-kirjoihin on uskomista, minulla oli kaksi unelma-ammattia – halusin joko pankinjohtajaksi tai maatalon emännäksi :) Pankkialasta haaveilin melko pitkäänkin. Tuo haave johtui varmastikin siitä, että kasvoin ”pankkimaailmassa”, molemmat vanhempani kun työskentelivät koko ikänsä pankissa. Lapsuudessa lempikappaleenikin oli samasta syystä Kake Randelinin KOP, kop, kop, avaa rakas :D

Ja miten haaveille sitten kävi… en päätynyt sen enempää pankkiin kuin maatilallekaan. Vieläkään en oikein tiedä mikä minusta isona tulee – kunpa tietäisinkin! Ikinä en ainakaan olisi uskonut työskenteleväni IT-alalla, saati SAP-tukena. Ei mikään unelma-ammattini mutta täytyy myöntää, että olen viime vuosina löytänyt itsestäni myös pienen nörtin ;)

4. Sisustuksesi kulmakivet? Värit, materiaalit vai joku muu?

Hmm, onkohan mulla sisustuksessa mitään sen kummempia kulmakiviä? Pitänee siis valita tuo kohta joku muu :) Ehkä kotimme sisustuksessa olennaista on kodikkuus ja viihtyisyys? En ole minkään yhden selkeän tyylisuunnan edustaja vaan päinvastoin, tykkään yhdistellä vanhaa ja uutta, mustaa ja valkoista, pellavaa ja pehmoisia torkkupeittoja, Ikeaa ja Arne Jacobsenia (heh, siis tykkäisin yhdistellä mikäli meillä joskus olisi varaa ostaa ne pitkään haaveilemani Seiska-tuolit ;) ).

cake4
5. Millainen on musiikkimakusi ja onko sinulla lempiartisteja?

Kuuntelen musiikkia laidasta laitaan, Mambasta Metallicaan. Fiiliksestä riippuen minuun iskee suomalainen iskelmä tai saksalainen hevi :) Juostessa kuuntelen usein Volbeatia tai Nightwishia – ja nyt listoille on lisättävä minulle uusi tuttavuus, kotimainen Battle Beast. Kävelylenkeillä napeissa soi mieluummin hieman rauhallisempi musiikki – Jenni Vartiainen, Haloo Helsinki, Sir Elwood… muutama kymmenistä vaihtoehdoista mainittuna.

6. Jos saisit valita, millä historian vuosisadalla tai vuosikymmenellä eläisit? Miksi?

Välillä sitä huomaa kauhistelevansa tätä jatkuvasti kiihtyvää kehitystä… tuollaisina ohikiitävinä hetkinä toivoisin eläneeni joskus aikaisemmin. Olisi kiva päästä hetkeksi vaikkapa Pikku naisia -kirjan maailmaan, tai vanhoihin suomifilmeihin, pellolle heinäseipäiden sekaan :D Välillä kaipaan myös sitä aikaa, kun pankkiin mentiin nostamaan rahaa pankkikirjan kanssa… Mutta sitten taas toisaalta, onhan tämä nykymaailma moderneine lääketieteineen, tietokoneineen, puhelimineen, netflixeineen, bodycombateineen ja superfoodeineen ihan jees.

cake6
7. Pakopaikkasi? Onko sinulla sellaista ja jos on niin mikä?

Minulla ei taida olla mitään konkreettista pakopaikkaa? Olisi upeaa jos meillä olisi esimerkiksi kesämökki sillä voisin kuvitella ikioman mökin olevan juuri tuollainen paikka. Tai jos meillä olisi mieletön puutarha… Pakopaikkani taitaa pikemminkin olla tuttu juoksureitti peltojen keskellä, napit korvilla musiikkia kuunnellen – tai se kävelylenkki kamera kaulalla.

Huhheijaa, piti muka tehdä tämä postaus nopeasti… vaan tässähän meni jälleen kolmatta tuntia! Koko muu perhe on tällä välin hipsinyt nukkumaan ja näkkärikin näemmä unohtunut uuniin… :D Kai minunkin on syytä painella pehkuihin jotta jaksaa jälleen aamulla olla tikkana rinteessä hissien avautuessa, viimeistä kertaa tällä reissulla…

Hyvää yötä ja perjantaiaamua!

 

lautailevan tytön huoneessa

huone
Näitä kuvia minulta on pyydetty ja nämä kuvat olen luvannut jo aikoja sitten esitellä. Onnistuin nämä jo kertaalleen tallentamaan – ja kadottamaankin… joten tässä uusi yritys. Saa nähdä miltä kuvat muilla koneilla näyttävät – nämä kun on nyt muokattu reissussa mukana olevalla läppärillä. Yhdellä näistä neljästä – jokaisella kun on oma läppäri mukanaan… miten niin nörtti perhe ;)

Kuvissa siis toisen tyttären huone. Se huone, jonka lattia piti taannoin repiä auki, kiitos vuotaneen lattialämmityksen. Tai itse lattialämmityshän ei sinällään vuotanut, vaan ainoastaan tyttären huoneessa ollut jakotukin säädin. Sen verran tuo kuitenkin aiheutti vahinkoa, että lattia meni vaihtoon. Entinen kellastunut 90-luvun pyökkiparketti revittiin siis irti (jes!) ja tilalle tuli hyvin vaalea viistetty lankkulaminaatti. Parketti toki oli haaveissa mutta taloudellisista syistä päädyimme laminaattiin. Ajatuksella vaihtaa sama lattia tulevaisuudessa koko yläkertaan eli myös toisen tyttären huoneeseen.

Muuten tälle lautailijatyttömme huoneelle ei tehty mitään. Itse olisin halunnut repiä tuon puolipanelin kokonaan pois ja vaihtaa samalla myös tapetit (tai maalata seinät) mutta kun tytär itse pitää näistä nykyisistä niin saivat vielä jäädä. Itseasiassa pelkkä lattian vaihto muutti huoneen yleisilmettä tosi paljon – huone raikastui silmissä. Huonejärjestys sentään vaihtui samalla täysin, sekin piristi kummasti. Vanhat kellastuneet pellavaiset laskosverhot päätyivät jätelavalle yhdessä vanhan lattian kanssa… uusia verhoja ei vielä ole hankittuna. Uusi valaisin (Ikeasta) sen sijaan odottelee pakkauksessa…

huone4

huone8

huone2

huone6

huone3

huone9

huone7

huone5

huone11

huone10Tuohon lattiaan olen kyllä ollut varsin tyytyväinen – sävy on livenä kauniin vaalea, pikemminkin kylmän sävyinen kuin kellertävä. Vielä kun saisi loputkin yläkerran pyökkiparketit vaihdettua tähän samaan niin olisi kiva.

Mutta nyt hetki Netflixiä (en vaain meinaa löytää mitään hyvää sarjaa?!) ja sitten unta palloon jotta jaksaa jälleen aamulla vetää monot jalkaansa ja lähteä rinteisiin. Mun tekisi itseasiassa mieli kokeilla lautailua mutta hmm… näin vanha koira ei kyllä taida enää uusia temppuja oppia – toisin kuin nuo perheen nuoremmat ;)