ihan unelmakoti

mariavbg4
Mitäs tuumitte tuosta ylläolevasta kuvasta?! Itse jäin vain tuijottamaan kuvaa pitkäksi aikaa… mikä valoisuus, ikkunat, lattia! Erityisesti nuo olohuoneen miltei lattiasta alkavat ikkunat veivät sydämeni. Miten iso ja valoisa tuo olohuone ja ruokailutila onkaan, ihan unelma! Tuosta korkean tilan katosta tulee ehkä hieman kirkkomainen fiilis mutta muuten, niin ihana.

Pidän hurjasti myös keittiöstä ja tuosta ikkunaseinästä ilman mitään kaappeja tai hyllyjä – ihanan avara ja ilmava fiilis, mikäs tuossa olisi tiskatessa. Niinikään alimman kuvan portaat, laattalattia ja kaunis vanha kaappi kelpaisivat unelmien kotiini.

mariavbg5
mariavbg3
mariavbg2
mariavbg6

All photos via Made in Persbo, shared with kind permission.

Kyseinen koti on esitelty tarkemmin Lantlivin numerossa 4/2015, toivottavasti tuo on lehden uusin numero sillä minun on ehdottomasti nähtävä lisää kuvia kyseisestä kodista.

Täällä toivuttu niin vatsataudista kuin eilisestä lätkämatsista (Kärpät pahus!), kuskattu tanssityttöä reeneistä toisiin ja ostettu juoksulenkkarit (jumppatunneille). Ehkä, mikäli ne nyt ovat sopivat tarkemman sovituksen jälkeenkin. Nyt takaisin telkan ääreen, josko Tappara tänään kävisi taas ryöstämässä pisteet Oulusta! Sitten juoksulenkille (mikäli jaksan, olo edelleen jotenkin höttö), saunaan ja siipiä :)

päivä jolloin en tehnyt mitään

divaanin kera4

Tai no, olen katsellut muutaman tv-ohjelman ja lukenut uusimman Divaanin. Ja juonut litran ananaslightia. Valittelin jo eilen töissä huonoa oloa ja illan combatin jouduinkin sitten luovuttamaan kesken kun en enää jaksanut iskun iskua huitaista. Kotona yritin katsella lätkää mutta sitten piti luovuttaa ja antaa ykätaudille periksi. Enpä muista milloin olisin ollut kipeänä. Enkä nytkään tiedä onko mulla vatsatauti vai flunssa vai molemmat – päätä ja kaikkia jäseniä kun kolottaa huteran olon lisäksi. Tällainen oleminen ei kyllä ole yhtään mun juttu – kamalaa kun ei jaksa tehdä mitään. Ei edes blogia kirjoittaa saati kuvitellakaan siivoavansa tms. mitä haluaisin tehdä.

Onneksi postilaatikosta kolahti siis juuri sopivasti uusin Divaani ja olipas lehdessä muutama ihana koti! Kuten tämä kuvissa näkyvä tanskalainen ihanuus, ihan unelmatalo! Ja pari kivan kuuloista leipomisreseptiäkin bongasin – sitten kun tekee mieli jotain makeaa syödä. Tällä hetkellä haaveilen ainoastaan suolaisista sipseistä :) Hassua miten sitä kipeänä tekeekin mieli kaikkea sellaista mitä ei muulloin juuri koskaan syö – kuten nyt sipsejä ja ananaslimpparia.

divaanin kera5

divaanin kera2

divaanin kera6

divaanin kera4
En kyllä tajua mistä tämä tauti meikäläisen löysi sillä kukaan muu perheestä ei ole ollut kipeänä (ellei pientä kröhää lasketa). Olen kyllä ollut alkuviikon niin väsynyt (tanssikisojen ja huonosti nukuttujen öiden jäljiltä) ettei vastustuskyvyn notkahdus liene mikään ihmekään. Vaan huomisiltana on koko porukan syytä olla terveenä sillä mies lunasti lupauksensa tytöille ja osti koko perheelle liput finaalipeliin Hakametsään :) Ja Tapparan on syytä voittaa, niin turkasen kalliita ovat lätkäliputkin nykyään!

Mutta nyt takaisin vaaka-asentoon loppuillaksi. Mieli tekisi edes kävelylenkille mutta kun ei jaksa niin ei.

katkeransuloinen tunteiden vuoristorata

ikm20152

Eli ajatuksia voittamisesta ja häviämisestä. Minulla ja tanssitytöllä kun on takana varsin tunnerikas ja tanssintäyteinen viikonloppu lasten ikäkausimestaruuskisoissa (lajeina disco, street ja performing arts) Helsingin messukeskuksessa. Viikonloppu tunteiden vuoristoradalla, pitäen sisällään niin pettymyksiä kuin riemun kiljahduksiakin.

Oikeastaan vasta eilisiltana kotona tajusin kuinka rankkaa tällainen kisaaminen voikaan lapselle olla kun tyttären tunteet purkautuivat sydäntäraastavana itkuna. Varmasti tuossa itkussa oli suuri osa väsymystä mutta myös suurta pettymystä siitä kun tyttö itse ei päässyt finaaliin soolokisassa – kontrastina tytön ihanien tanssikaverien voittama ykkössija duo-sarjassa. Tajusin vasta jälkikäteen kuinka henkisesti vaativa moinen soolosuoritus onkaan – kun kukaan toinen ei ole jakamassa sitä pettymyksen tunnetta. Jos jaetun ilon sanotaan olevan kaksinkertainen niin kyllä se pettymyskin on jaettuna paljon helpompi kestää. Tytär pohti itsekin jo kisojen aikana kuinka tosi vaikeaa on niellä oma pettymyksensä ja samalla iloita ystäviensä puolesta – kun haluaa iloita mutta harmittaa niin kovasti. Eipä siinä lohduttanut enää edes se kuinka tyttöjen pienryhmä tanssi hienosti karsintojen läpi finaaliin ja nelossijalle.

Nostan tyttärelleni hattua siitä, kuinka hienosti hän tsemppasi koko kisojen ajan, niellen oman pettymyksensä ja kannustaen muita, itkien ilosta ystävien noutaessa palkintonsa. Eikä tuo henkilökohtainen pettymys näkynyt tytöstä muissa esityksissä. Saman huomasin itsestäni – että aidosti iloitsin ja vuodatin onnenkyyneliä toisten onnistuessa vaikka samalla harmittikin kovasti oman tyttären puolesta ja mietin miten lohduttaa pettynyttä lasta. Ei nimittäin mikään maailman helpoin tehtävä. Täydet pisteet kisat juontaneelle Marco Bjurströmille, joka jaksoi korostaa sitä kuinka jokainen tanssija on jo voittanut (itsensä) uskaltautuessaan siihen tanssilattialle kisaamaan. Minä en uskaltaisi, ikinä.

ikm20153

ikm2015

Kirjoitin tuon ylläolevan tekstin myös eilisiltaiseksi statuksekseni facebookiin ja siellä käytiinkin antoisaa keskustelua aiheesta. Siitä kuinka voittaneille tanssikavereille tuli miltei syyllinen olo omasta pärjäämisestään ja kuinka vaikeaa oli iloita omasta suorituksestaan ihan täysillä kun samalla harmitti toisten puolesta. Niin omituisia tunteita siis koettu puolin ja toisin! Mutta mitä empatiaa nämä pienet tanssijat osoittivatkaan siis toisiaan kohtaan ♥ Ja miten hienoa oli seurata myös kuinka muut tanssikaverit tsemppasivat ja kannustivat kisoihin lähteneitä kotoa käsin – taisipa siellä kotisohvalla muutama äitikin tirauttaa ilon kyyneliä kuullessaan hyvistä tuloksista ;)

Mitä tänä viikonloppuna on siis opittu. Ainakin käsittelemään pettymyksen tunteita. Ja kun niitä tunteita oppii pikkuhiljaa elämässään käsittelemään, on aika vahvoilla. Elämässä kun tärkeintä ei kuitenkaan loppupeleissä ole voitto (eikä edes rökälevoitto) vaan se, että on yrittänyt ja tehnyt parhaansa. Eilisiltana tytär oli vielä sitä mieltä, ettei halua enää lähteä tanssitreeneihin huonosti menneen soolonsa jälkeen mutta onneksi sinne kuitenkin reippaasti tänään lähti. Tanssijoiden yhteishengestä kertoo hyvin se kuinka neiti tuli illalla hymyssä suin treeneistä takaisin kotiin – kuulemma kaikki olivat häntä halanneet ja onnitelleet pienryhmän hienosta sijoituksesta ♥ Pienillä asioilla on suuri merkitys.

Ja onneksi tanssinilo taitaa olla tytössä niin syvällä ettei se katoa minnekään yksien kisatulosten myötä. Sitäpaitsi, menestystä ja onnistumisia osaa arvostaa enemmän koettuaan elämässään myös niitä pettymyksiä. Niinhän se menee. Ja mitä itse toivon ja haluan on juurikin se, että tanssimisessa säilyy se tärkein – ilo ja riemu. Mikään menestys ei saa olla pääasia, eikä voiton tavoittelu se ainoa motiivi harrastamiseen.

Vaan nyt tämä äiti on kuulkaas aivan rättipoikkiväsynyt. Jos tytärtäkin itketti eilen kaikki niin samaa voin sanoa itsestäni. Kyyneleet silmissä seurasin kisoissa tyttöjen suorituksia, pettymyksiä, selviytymisiä karsinnoista, iloa menestyksestä. Oikeastaan edes sillä ei ollut merkitystä, voittiko oman tanssikoulun tanssija tai joku aivan tuntematon – voittajan onnenkyyneleet saivat aina minunkin silmäni kostumaan. Ja voi hyvää päivää, jatkoin tänä iltana pillittämistä katsellessani äsken Ville Niemisen haastattelua Tappara-Lukko -matsin päätyttyä. Kuinka mies hienosti nieli tappionsa ja onnitteli vanhoja pelikavereitaan hienosta voitosta ja selviytymisestä finaaliin – tietäen samalla pelanneensa uransa viimeisen liigaottelun (ellei tulevaa pronssiottelua lasketa). Niin katkeransuloista.

Näihin tunnelmiin tänään…

voihan matkakuume… vaan minne lähteä

kr 2013 21

Torstai-iltaa. Kotiuduttuamme tanssitytön kanssa kampaajareissulta, oli tarkoituksenani kuluttaa loppuilta siivouksen parissa. Torstaisin on yleensä viikon ainoa lepopäiväni liikunnasta ja sen myötä aivan loistava ilta siivota koti viikonloppua varten. Kuinka ihanaa onkaan kotiutua perjantaisin töistä, jumpalta ja reeneistä puhtaaseen kotiin – kun voi painella suoraan saunaan se jääkylmä siideri mukanaan :)

Vaan kuinkas tänään kävikään… unohduin kotiin tultuamme koko loppuillaksi koneelle katselemaan vanhoja reissukuvia. Minulle kun on kuluvan vuoden aikana noussut aivan hirvittävä matkakuume… Tuo kuume tosin taitaa olla krooninen vaiva niin minulla kuin monilla muillakin mutta en muista milloin matkakuumeeni olisi ollut näin korkealla. Johtunee varmastikin osittain siitä, ettemme ole kahteen vuoteen tehneet ensimmäistäkään ulkomaan matkaa (ellei viime kesän Tukholman risteilyä lasketa, ja nyt sitä ei lasketa) – kun taas sitä aiemmin tapasimme reissata etelässä monena peräkkäisenä kesänä.

Tyttöjen ollessa pieniä, kului muutama kesä kotimaassa mutta sittemmin tytötkin ovat tottuneet kesälomamatkoihimme. Ja nuo meidän reissuthan eivät yleensä ole olleet helpoimmasta päästä… päinvastoin. Meillä lienee kaikilla hyvin muistissa kuinka eräänkin kerran kiskoimme jokainen omaa matkalaukkuamme pitkin Ateenan polttavan kuumia katuja etsiessämme majoitusta sataman lähistöltä… Silti juurikin nuo saarihyppelyt ovat olleet niitä ihan parhaita reissuja. Aikana ennen lapsia rahaa riitti matkailuun enemmänkin, silloin tuli tehtyä muutama Eurooppa-tournee autoillen. Kaukokohteissa emme ole Thaimaata lukuunottamatta juurikaan käyneet – ehkä joskus vielä matkakassaa kertyy niin paljon, että pääsemme nekin kokemaan.

kr 2013 26

kr 2013 29

kr 2013 22

kr 2013 28

kr 2013 30

kr 2013 31
Tulevana kesänä tarkoituksena olisi päästä jälleen reissuun, matkakohde ja ajankohta ovat tosin edelleen aivan auki. Näitä toissakesän Kreikan saarihyppelykuvia katsellessani, huomaan jälleen kaipaavani noihin samoihin, tuttuihin maisemiin (Santorini, Naxos)… mutta toisaalta – ehkä pitäisi välillä suunnata jonnekin muualle. Mutta minne?! Tahdomme jonnekin missä lämmintä olisi se lähemmäs 30 astetta ja nähtävääkin hotellin uima-allasaluetta enemmän.

Ehkä eniten minua itseäni kiehtoisi ajatus kauniista villasta jossain päin Ranskan tai Italian Rivieraa… mutta koska haluaisimme majapaikan sijaitsevan aivan meren rannalla, ei reissubudjettimme taida tuota haavetta kestää. Espanjassakin olisi muutama kiva kohde – tytöille mieleisin olisi varmastikin Saloun (kaukana unelmakohteestamme) vieressä sijaitseva Port Aventuran huikea huvipuisto mutta ehkä jätämme tuon vielä odottamaan. Olemme käyneet huvipuistossa itseasiassa kaksi kertaa – ensimmäisen kerran ennen tyttöjen syntymää ja kerran tyttöjen kanssa. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka mikäli satut reissaamaan Barcelonan eteläpuolella!

Mikäli lähdemme reissuun ainoastaan oman perheen voimin, päätynemme mitä todennäköisimmin jälleen kerran räätälöimään matkan itse. Toisena vaihtoehtona on kuitenkin tällä kerralla lähteä reissuun yhdessä ystäväperheemme kanssa. Siinä missä me olemme tottuneet kulkemaan rinkkoinemme paikasta toiseen, ovat ystävämme tottuneet all inclusive -majoitukseen isolla uima-altaalla :) Olemmekin katselleet hotelleja niin Kreikasta, Kyprokselta, Mallorcalta kuin Turkistakin. Viimeksi mainitussa meistä kukaan ei ole aiemmin käynyt joten kaikki vinkit kivoista hotelleista meren rannalla ja isolla uima-altaalla ovatkin enemmän kuin tervetulleita! Mielellään jostain sellaisesta kohteesta mistä löytyy myös vanhaa kaupunkia, pieniä tavernoita, paikallista tunnelmaa…

Huomasin btw tässä samalla, että minulta on aikoinaan jäänyt tuon toissakesäisen saarihyppelymme matkakertomus kesken. Kuviakin olisi vielä vaikka kuinka ja paljon… parempi siis myöhään kuin ei milloinkaan. Lähipäivinä tiedossa siis kuvia Kreikan auringon alta ;) Aiemmat reissupostaukset löytyvät matkailu-tägin alta.

Nyt maistamaan onnistuiko tämäniltainen siemennäkkärini… edellinen satsi kun oli kutakuinkin täydellisen hyvää :) Hyvää yötä, kauniita unia ja mukavaa perjantaipäivää kaikille, vuorokausi näemmä vaihtuu ihan nyt just.

 ps. tuo ylin kuva oli aikoinaan pitkään puhelimeni taustakuvana (puhelimella tuo taitaa olla otettukin) ja taidanpa päivittää sen taustakuvaksi nytkin… muistuttaapa minua samalla säästämään rahaa reissua varten!