look gorgeous ja muut henkarit

henkarit4
Vaikka oloni ei niinkään gorgeous ole (kahden valvotun yön jäljiltä), henkarit sitä ovat. Löysin tällaisia taannoin muutamalla eurolla Kodin Ykkösestä, enkä voinut olla ostamatta. Henkareista kun ainakin meillä tuntuu olevan aina pulaa – en tajua minne nekin aina katoavat?! Samalla tavoin kuin sukat ja hiuslenksut… Henkareita tosin ei kyllä pitäisikään hankkia liikaa – jos sillä tavoin välttäisi myös liiallisen vaatteiden hankinnan?

Ihailen vaatehuoneita tai -kaappeja missä vaatteet roikkuvat kaikki samanlaisilla henkareilla. Toisin kuin meillä – lähes jokainen henkari erilainen, osa kymmeniä vuosia vanhoja, loput Ikeasta. Joskus halusin vain mustia henkareita, joskus puunvärisiä, nyttemmin valkoisia. Ja kun nuo kaikki kuitenkin asiansa ajavat niin… olkoonsa sekalainen seurakunta :) Jota jälleen siis sekoitin lisää näillä kolmella yksilöllä. Vanhoista henkareista (tai hartiapuista kuten vanhempani näitä kutsuvat) en halua luopua sillä ne ovat mielestäni ihanan nostalgisia kaikkine vanhoine vaatekauppojen nimineen.

henkarit5

henkarit6
Näissä kuvien henkareissa olisi kiva roikuttaa vaatteita ihan esilläkin – vaikkapa siinä eteisaulaan haaveilemassani vaatetangossa. Vaikka toisaalta, itse tykkään säilyttää vaatteet vaatehuoneessa tai kaapeissa suojassa pölyltä ja kissankarvoilta.

Kissankarvoista valvottuihin öihin. Nyt kun äitini on hieman pirteämmässä kunnossa (ja pääsee jopa huomenna käymään kotona, ihanaa!), on huolta ja murhetta (ja valvottuja öitä) aiheuttanut tuo meidän toinen munuaispotilas, Otto-kissa. Aloin pari päivää sitten ihmetellä miksi kissa laahaa takajalkojaan ja eilen lääkärissä selvisi syykin – peräpäähän jostain tullut kolme senttiä syvä ontelohaava. Eilisilta meni siis tokkuraista kissaa silitellessä ja erinäisiä lääkkeitä antaessa. Tänä iltana meidän pitäisi itse osata puhdistaa tuo haava ja antaa kissalle jopa peräruiske. Mielenkiintoinen ilta siis tulossa… Kissa alkaa onneksi nyt vaikuttaa suht pirteältä ja käveleekin jo paremmin – oma olo sen sijaan on varsin tokkurainen.

Onko siis ihme, että odotan viikonloppua enemmän kuin mitään pitkään aikaan! Vain elämää, pizzaa, lasi punaviiniä. Ja huomenna lauantaina aion nukkua pitkään. Hieman harmittaa kun kaikki muut bloggaajat taitavat olla Indiedaysin blogitapahtumassa mutta toisaalta, en jaksaisi kyllä minnekään nyt lähteäkään vaikka olisi kutsuttukin. Viime vuonnahan mä sitäpaitsi totesin, että moiset juhlat eivät taida olla minua varten…

Ihanaa kun on perjantai!

 

vähän sinistä

hortensia love
Poikkesin viime lauantaina ostamassa kukkasia äidille sairaalaan vietäväksi. Siitäkin huolimatta ettei äiti muka tarvitse mitään kukkia. Tarvitsee tai ei, kummasti se pienikin kimppu tai yksi kukkanen piristää muuten niin kolkkoa huonetta… Äitini rakastaa sinistä väriä (mistä johtunee että itse en sinisestä niin pidä – yliannostus jo lapsuudessa) ja olenkin vienyt hänelle muutaman sinisen hortensian. Kuulemma kaunein kukka mitä on ikinä nähnyt…

Tällä kertaa huomioni kiinnittyi tällaiseen hieman erilaiseen hortensian oksaan. Ensin tuumin etten näitä ainakaan ostaisi, sillä jotenkin näyttivät silmiini liian synkiltä ja oudon värisiltä… Kunnes huomasin osan kukinnosta olevan kauniin vaaleansinistä. Ihan äidin juttu siis. Hänelle onnistuin löytämään vielä tätä kuvien kukkaa huomattavasti sinisemmän yksilön. Tämän ostin itselleni sillä vaikka sinistä väriä parhaani mukaan väistelenkin, on tässä kukassa jotain mielettömän kaunista. Tuo värien yhdistelmä. Ja nuo pienet kerrotut kukat… ihanat! En tietenkään tajunnut kysyä mikä lajike tämä on – osaisiko kukaan teistä valottaa asiaa? Jotta tiedän jatkossakin näitä kysellä :)

hortensia love2

hortensia love3

hortensia love4
Että ihminen voikin välillä olla iloinen pienistä asioista! Olen nyt tuijotellut tätä kuvien oksaa lauantaista lähtien… ja ihastun siihen päivä päivältä vain enemmän. Vaikka moni varmasti kokeekin kukkien ostamisen rahan tuhlaamisena, itse koen asian aivan päinvastoin. Tuhlausta toki mutta jos suht pienellä summalla saa piristystä ja iloa moneksi päiväksi, ei raha ole silloin mennyt aivan hukkaan.

Näillä mietteillä keskiviikkopäivään!

ps. Kirppiksen puolella kenkiä ja Odd Mollya ;)

 

parasta syksyssä – kashmir kavereineen

kashmir
Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun… on taas soinut mielessäni näinä sateisen harmaina lokakuun päivinä.

Monessa blogissa näyttää kiertävän haaste listata niitä syksyn kivoja asioita. Tosin ne pitäisi ilmeisesti listata sellaisena päivänä jolloin syksy tuntuu ihanimmalta. Eli tällainen harmaa keli ei liene se paras mahdollinen hetki löytää syksyn hyviä puolia… :) Harmaana päivänä mieleen kun tulevat kynttilöiden,  takkatulen ja lämpimän torkkupeiton lisäksi ainoastaan lämpimät neuleet ja huivit. Mutta ne itseasiassa ovatkin ihan parasta syksyssä! Ainakin materialistisesti ajateltuna. Toki vielä parempaa on juoksulenkki aurinkoisena syyspäivänä tai tähtikirkkaan taivaan alla, lenkkareiden alla jäätyneet lätäköt ja ympärillä huurteiset puut… Tuollaisia kelejä taas odotellessa tyydyn kääriytymään neuleisiin ja lämmittelemään viltin alla.

Itseasiassa olen vasta tänä syksynä löytänyt kashmirneuleet. En ole aiemmin edes tajunnut miten joku materiaali voikaan tuntua niin ihanan lämpimältä ja pehmeältä… mutta nyt tiedän sillä olen hankkinut jopa kaksi kashmirneuletta – kuvissakin näkyvän Zaran neuleen löysin viime perjantaina (niin ihana!) ja toisen yhtä ihanan Repeatin version hetki sitten. Vielä mulle on tosin hämärän peitossa kuinka kyseinen materiaali kestää käytössä? Ainakin hintaansa nähden olisi suotavaa jos kestäisi nyppyyntymättä edes jonkin aikaa! Mieluummin pidempäänkin.

dagens kashmir3

arboretum lokakuussa

dagens kashmir
Mitä tulee näihin dagens-kuviin on pakko mainita isäni ottaneen nämä kuvat :) Viime lauantaina kun satuimme sopivasti yhtäaikaa äitiä katsomaan, teimme samalla pienen happihyppelyn kameran kera Arboretumille. Muutaman täydellisen hutilaukauksen (joissa minusta ei näkynyt kuin päälaki tai jalat) jälkeen alkoi vaarikin osata käyttää kameraa ja lopulta tuumi, että hänestähän voisi tulla vielä valokuvaaja :)

Mutta nyt sen lämpimän torkkupeiton alle loppuillaksi, otin näemmä tässä tietokoneen äärellä jo torkut kesken kuvien muokkauksen… Onneksi enää neljä aamuherätystä tällä viikolla ;)

maanantai-iltaterkuin,
ps. ylimmässä kuvassa näkyvillä myös ne viime perjantaina löytämäni uudet saappaat… niistä lisää joskus myöhemmin!

 

a little mascara never hurts… ja arvonnan voittaja

meikkupussi5
Kuten tiedätte rakastan kaikenlaisia aforismeja joten pakkohan minun oli tähänkin postaukseen muutama etsiä… :)

Siirrettyämme eteisaulan lipaston makuuhuoneeseen tajusin vihdoin saaneeni hyvän säilytystason niin uudelle meikkipussille kuin koruillekin – puhumattakaan kaikista muista turhista pikkujutuista kuten hajuvesipulloista, tuoksukynttilöistä, kauniista pakkauslaatikoista tai pusseista… you name it ;) Tähän asti koruni ovat pyörineet keittiön korkealla tasolla ja wc:ssa, eikä kumpikaan paikka ole mielestäni ollut niille kovinkaan järkevä…

Innostuin samalla kokeilemaan liitutaululevyn avulla miltä (ruskea) lipasto näyttäisi mustaksi maalattuna. Yksi ikuisuusprojektini. Ja sen verran hyvältähän tuo näytti, että taidan vihdoinkin ryhtyä tuumasta toimeen. Tosin mieluiten vaihtaisin tuon Ikean Hemnesin johonkin siroon talonpoikaiskaappiin… joko mustaan tai valkoiseen. Sellaisessa kun olisi paljon enemmän fiilistä kuin nykyisessä lipastossa.

meikkipussi6

meikkipussi7

meikkipussi8
No sitten itseasiaan eli siihen, kuka teistä pääsee siirtämään meikkinsä uuteen pussiin :) Ja voi kuinka haluaisin lähettää tämän teille kaikille (teitä oli hurjan monta!), olisi ihana piristää ihan jokaikisen arkiaamuja tällaisella. Mutta koska mulla on näitä ainoastaan yksi (kiitos tästä ihanuudesta Natalialle Zoom Designiin!), lähtee se Maaritille allaolevalla kommentilla:

Hei! Kiitos ihanasta blogista, olen vakkarilukija. Meikkipussi on tosi kaunis.”

Ja nyt tämä tyttö lähtee pesemään meikit kasvoiltaan ja katselemaan tämäniltaisen Scandal-jakson… ja toivottelee samalla mukavaa alkavaa viikkoa, mihin viikonloppu taas katosi?! Ihan liian nopeaan!

saturday i love you

 

saturday gold
Ihana lauantaiaamupäivä ♥ Eilinen lomapäivä tuntui aivan lauantailta. Siksi tämä oikea lauantai taitaa tuntuakin niin mukavalta – kun ei olekaan vielä sunnuntai :) Heräsin riittävän ajoissa ehtiäkseni lukea kirjaa aamupalalla ja ottaakseni vielä lisää kahvia blogikierrosta varten. Nyt on talo siivottu ja hiljentynyt – yksi lähti tanssitunnille, toinen kaverille, kolmas töihin. Minä taidan niinikään vaihtaa kylpytakin päivävaatteisiin, keittää vielä kupillisen tuoretta kahvia ja lähteä liikenteeseen. Pakko saada kotiin tuoreita kukkia, ja pari muutakin juttua on ostoslistalla. Tosin, nyt ei pitäisi tuhlata mihinkään sillä ostin eilen Helsingistä unelmieni talvisaappaat… nyt on kuulkaa kengät hankittuna pariksi talveksi eteenpäinkin. Noudatin siis jälleen ajatusta Life is short – by the damn shoes... ;) Ainiin, ja kävelin eilispäivän aamusta iltaan korollisilla nilkkureilla – mä osasin! Tosin, selkä siinä tuli kipeäksi, ja jalat myös…

saturday gold2
Mitä tulee kuvatekstiin ja otsikkoon, huomaan usein lauantaisin kuuntelevani tätä Volbeatin kappaletta. Tekstiltään tuo nyt ei ehkä passaa mutta aivan loistavaa juoksumusiikkia lauantai-iltaisin. Ja hyvältä tuo kuulostaa näin aamupäivälläkin. Paitsi jos ei pidä Volbeatista :)

Mutta nyt ne vaatteet päälle ja menoksi. Palaan meikkipussin voittajaan illalla, nyt en malta enää yhtään kauempaa pysytellä sisätiloissa. Ja äitiäkin pitää käydä moikkaamassa kun ei eilen käyty. Pitkästä aikaa iloisia kuulumisia sillä äiti pääsi vihdoinkin kuntoutusosastolle, toiveissa siis kotiinpääsykin (toinen yritys) toivottavasti lähiviikkojen aikana. Saturday, I love you ♥