viikonloppuna

living room5

Viikonloppuna ehdittiin taas paljon. Käydä kampaajalla (tytär), ostaa ja istuttaa kesäkukkia. Kannustaa tanssikisakatsomossa puolet lauantaipäivästä… Ajella tanssitytön kanssa illalla kisoista suoraan mökille missä muu perhe jo oli odottelemassa. Käydä pari kertaa mummivaarilassa moikkaamassa niin vaaria kuin sairaalasta ”viikonloppuvapaalla” ollutta mummia ღ Muistinkohan aiemmin mainita, että äidilläni murtui loppuviimeksi molemmat jalat eli kipsiä riittää… eikä elämä pyörätuolipotilaana kahden kipsatun jalan kanssa ole kovin yksinkertaista eli kotona eivät kaksistaan ainakaan tällä hetkellä taida pärjätä. Vaan voinette kuvitella kuinka pitkäksi äidin aika käy sairaalassa.

Tänään ennätin myös napsaista muutamat sireenit (aah tätä ihanaa tuoksua) maljakkoon ja kuvatakin hieman – niin sireeneitä kuin tuota meidän uneliasta kattia. Hieman taitaa neitiä väsyttää kuin sai juosta mökillä vapaana ympäri pihamaata… Vaan eipä taida tyttö tietää, että kohta nuo ihanat kissanpäivät ovat ohi kun taloon muuttaa koiranpentu :D Pennuilla ovat silmät juurikin auenneet, enkä malttanut olla laittamatta kuvaa tuonne facebookin puolelle… voi pieniä ihanuuksia ღ

living room2

minni the cat

living room3

living room4

minni the cat3

living room

living room6

minni the cat2

Jaahas, kello käy jo puolta yötä joten pitäisi varmaankin harkita nukkumista – tosin pyykitkin vielä pyörimässä koneessa. Ja ulkonakin ihan valoisaa joten mikäs kiire tässä… eikä kellokaan herätä vielä seitsemään tuntiin. Heh.

inspis lauantaille

alvhem151

Lauantaipäivää! Täällä ennätetty jo käydä kampaajalla leikkauttamassa toiselle tyttäristä ihana long bob ja sen jälkeen tuhlaamassa loput rahat kesäkukkiin. Voi kunpa kaikki nuo ihanat omena- ja kirsikkapuut kukkisivat koko kesän niin en kaipaisi yhdenyhtä kesäkukkaa! Seuraavaksi suunta Pyörre-tanssitapahtumaan – johan sitä ehtikin muutama viikko vierähtää ilman mitään kisoja :) Onneksi tuolla tanssitytöllä ovat kuitenkin treenit vielä jatkuneet sillä muuten kiipeilisi jo seinille… kesätaukoa kauhulla siis odotellessa.

Pitkästä aikaa sisustusinspiskuvia. Olen löytänyt taas viimeaikoina hurjan ihania koteja mutta en näemmä ole muistanut tallentaa kaikkien kuvia talteen joten en enää muista mistä mitäkin löysin… Tämä koti anyway löytyy länsinaapuristamme – 147 neliötä 1900-luvun alussa rakennetussa talossa. Eli sarjassamme Marjan unelmakodit :) Aika valkoistahan tuolla on mutta ah niin raikasta ja valoisaa! Ihania valaisimia ja kalusteita sekä hauskoja kulmauksia. Ja tuo keittiö viehättää omaa sisustussilmääni kaikessa yksinkertaisuudessaan… samoin näkymät huoneesta toiseen.

alvhem150

alvhem155

alvhem152

alvhem10

alvhem11

alvhem12

alvhem14

alvhem15

alvhem16

alvhem17

alvhem18

alvhem19

alvhem20

alvhem7

alvhem23

alvhem24All photos via Alvhem.

Mitäs tuumitte? Vaikka sisustus ja valkoisuus on jo niin nähtyä – muuttaisin silti vaikka heti. Tosin mähän nyt muuttaisin tässä muuttokuumeessani lähes minne vaan :)

Nyt haaveet kuitenkin taas sikseen ja kohti tanssikisoja! Leppoisaa lauantaita kaikille!

sydämen muistikortilla

 

apple blossom6

Kuten kuvista huomaa, en viime päivinä ole kuvannut mitään muuta kuin kukkivia puita… Hassua miten sitä onkin joka kevät ihan pakko saada tallennettua muistikortille kaikki nuo kauniit omena- ja kirsikkapuiden kukat. Silti huomaan ettei kuviin saa millään tallennettua sitä oikeaa tunnelmaa – eikä tuota kukkaloistoa. Seistessäni tämän kuvissa näkyvän omenapuun alla (kamerani kanssa), yritinkin tallentaa tuon upean, valkoisen näkymän yhtälailla syvälle sydämeen kuin kameran muistikortille… Teki melkein mieli käydä puun alle pitkäkseen ja vain katsella oksien läpi kohti taivasta :)

Kyseinen omenapuu kukkii tuossa meidän ”kotikylällä”, on kukkivat monet vuosikymmenet. Mutta silti vasta tänä keväänä noteerasin puun ihan tosissani – johtuen varmastikin noista tuhansista ja tuhansista kukkasista. En muista nähneeni puuta ikinä yhtä valkoisena. Vai enkö vaan aiempina vuosina ole huomannut asiaa? Toissapäivänä räpsin puusta kuvia ensin kännykällä (aamulla ohi ajaessani, oli pakko pysäyttää auto bussipysäkille ja kaivaa puhelin esille), sitten juoksulenkillä ja lopulta palasin vielä iltamyöhäisellä puun luo oikeankin kameran kanssa :) Eilen oli tarkoitus kuvata puuta vielä lisää mutta puolet kukista olikin jo tippunut. Voi niisk, pysähdy nyt aika edes hetkeksi.

apple blossom8

apple blossom4

apple blossom9

apple blossom7

apple blossom10

apple blossom11

apple blossom12

Huhheijaa, aika voisi pysähtyä hetkeksi myös jotta saisin taas kaikki tarvittavat työjutut tehtyä ennen kuunvaihdetta… Olen yrittänyt olla tekemättä ylitöitä mutta tänään istuin töissä kellon ympäri… hupsista. Onneksi huomenna on perjantai!

kuka voisi kellot seisauttaa

cherry blossom

Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää
kun maailma antaa kaikkein parastaan…

Tuo Suurlähettiläiden biisi sopii niin hyvin tämän hetkiseen tunnelmaan – kunpa voisikin pysäyttää ajan juuri tähän hetkeen kun luonto antaa parastaan ja kauneintaan. Kaikki nuo upeasti kukkivat omena- ja kirsikkapuut, morsiusangervot ja tuoksuvat tuomet… tuohon vielä lisäksi syreenit ja kielot niin voi ihanuutta.

Montakohan kertaa olen viimeisten vuosien aikana todennut rakastavani eniten juuri tätä hetkeä vuodessa. Sitä kun ulkona voisi vain kulkea ja ihastella luontoa, nuuhkia huumaavia alkukesän tuoksuja, kuunnella lintujen laulua… nauttia valoisista illoista ja öistä. Huomasin äsken sanovani tytöillekin, että mikäs kiire teillä on nukkumaan, nauttikaa ihmeessä nyt näistä valoisista illoista. Tytöt ihmeissään totesivat, että kamoon, huomennahan on kouluaamu :D Totta. Eivätkä nuo lapset vielä osaa tästä yhtälailla nauttiakaan, tämä taito kehittynee pikkuhiljaa iän myötä? Vuosi vuodelta kevät tuntuu upeammalta ja jollain tavalla myös haikealta… sitä ei haluaisi päästää ollenkaan irti tästä ihanuudesta – saati valoisuudesta.

Olen pieni ihminen enkä sille mitään voi
parhaat hetket juoksee nopeaan…

cherry blossom2

cherry blossom3

cherry blossom4

cherry blossom5

apple blossom
Haluaisin pysäyttää kevään / kesän etenemisen edes siihen asti kun vietetään koulujen kevätjuhlia… jotenkin juuri tämä hetki kukkivine puineen kuuluu yhteen Suvivirren kanssa. Vaan taitaa olla turha toivo, niin hurjaa vauhtia kesä nyt etenee. Tänä iltana combatista lähtiessäni tuntui aivan täysin kesältä – helteiseltä heinäkuun illalta. Sellaiseltä, ettei sisälle olisi malttanut tulla ollenkaan…

Oikein btw huvittaa kuinka samanlaisissa tunnelmissa olen ollut tasan kaksi vuotta sitten. Sillä erotuksella, että tuolloin Suomi oli näemmä juuri voittanut Kanadan :) Mutta samat tanssikisat olivat silloinkin lähestymässä ja samat puut kukassa… Aikaa vain vierähtänyt pari vuotta miltei huomaamatta!

PS. Meidän pihaan paistaa aurinko vihdoinkin myös iltapäivällä neljän jälkeen. Hokasin nimittäin, että pari pientä puuta kaatamalla saataisiin tontin nurkkaan edes pienenpieni, parin tuolin kokoinen aurinkoinen läntti.. edes myöhäisiltapäivän ajaksi. Ihan huippua! Meidän pihaanhan ei siis ole ikinä paistanut sen enempää iltapäivä- kuin ilta-aurinkokaan ja yleensä töiden jälkeen olenkin tottunut raahaamaan tuolini ja kirjani tuonne pihatiemme toiselle puolelle aurinkoon :D Siksipä tuo pienikin aurinkoinen kohta ilahduttaa suuresti! Vielä kun kaupunki suostuisi kaatamaan tonttia ärsyttävästi varjostavat isot kuuset niin hyppisin tasajalkaa riemusta…