Parsaa paketissa – uunissa höyrytettyä parsaa

Kevät. Parsa. Varaslähtö. Hupenevista parsahyllyistä päätellen, en ollut ainoa, joka otti etunojaa kevään parsakauteen viime viikonloppuna. Jokunen puntti saattaa tehdä kauppansa myös pääsiäiseksi. Olen löytänyt täydellisen menetelmän, jolla parsa pysyy kauttaaltaan sopivan napakkana. Ei erikoisvarusteita. Pätkä narua (ei sinistä, kuten kaikki Bridget Jonesinsa aikoinaan lukeneet tietävät), pala leivinpaperia ja uuni. Siinä kaikki. 

parsaa-paketissa

Olen saattanut ostaa täydellisen katselukirjan keittokirjahyllyyni. Mielettömän kauniin, täynnä toinen toistaan kauniimpia annoksia ja houkuttelevampia raaka-aineita. Kirja väittää, että reseptit on tarkoitettu kotikeittiöihin, mutta luulenpa, että ne on pääosin tarkoitettu muihin kuin minun kotikeittiööni. Ooh, täydellistä omenabriossia. Kyllä, kahden päivän ja viiden komponentin jälkeen.

Kuvittelen hetkittäin olevani taidokas kotikokki, joka selättää monivaiheiset reseptit buddhan tyyneydellä. Tosielämässä saan aikaan kaaoksen keittiössä, kymmeniä tiskaamattomia purnukoita ja toisen mokoman hikikarpaloita otsalle. Tuskan hikeä. Olen kääntänyt hermojeni riittämättömyyden siihen muotoon, etten pidä nyhertämisestä.

Silti Daniel Hummin ja Will Guararan I love NY – ingredients and recipes on jokaisen siihen käyttämäni euron tai punnan arvoinen. Paikallisista tuottajista ja New Yorkin alueen parhaista raaka-aineista kertovassa kirjassa on monimutkaisten taideteosten välissä riittävästi reseptejä, joista olen poiminut tukun ideoita kotikäyttöön. Opin siitä helpoimman mahdollisen tavan tehdä jokseenkin täydellistä napakkaa ja maukasta parsaa. Se jo on melkein pelkästään riittävä syy kuluttaa siihen se reilu kymmenen puntaa, jonka kirjasta käytettynä maksoin.

Metodi perustuu höyryttämiseen, tarkaalleen ottaen höyryttämiseen tiiviissä paketissa. Helppo ja halpa höyryuuni syntyy leivinpaperista. Kyseessä on sama en-papillote-kypsentäminen, jolla blogissa on valmistettu aiemmin siikaa. Parsa tiukasti suljetun leivinpaperin sisään pakettiin ja uuniin. Paketin sisään muodostuva höyry kypsyttää parsan. Makua se saa timjamista, valkosipulista, sitruunasta ja nokareesta voita.

Parsaa en papillote
kahdelle

10-14 tankoa vihreää parsaa
2 sitruunaviipaletta
2 valkosipulin kynttä kuorineen
muutama oksa tuoretta timjamia
2 nokaretta voita
ripaus suolaa

lisäksi: narua (esim. paistinarua tai muuta ruoanvalmistukseen tarkoitettua narua) ja leivinpaperia

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen.

2. Katkaise parsan varresta puumainen osa pois ja kuori parsa latvasta lähtien kukintojen alapuolelta.

3. Leikkaa leivinpaperista noin kolme kertaa parsanipun levyinen pala. Niputa parsa 5-7 varren nippuihin löyhästi narulla. Nosta nippu leivinpaperin päälle.

4. Aseta nipun päälle muutama oksa timjamia, valkosipulin kynsi kuorineen (riko rakenne painamalla se veitsen lappeella), sitruunaviipale ja nokare voita. Ripauta päälle hiukan suolaa.

5. Taita leivinpaperi parsanipun yli reunat vastakkain pöytää vasten. Taittele tai rullaa kaikki reunat tiukasti kiinni, jota höyry pysyy paketin sisällä.

6. Laita paketti uuniin ja paista noin 12 minuuttia. Nosta uunista ja anna tekeytyä muutama minuutti paketti edelleen suljettuna.

*****

Every year it is as difficult to wait for an asparagus season. I took the head start on the spring crop and jumped to the gun last weekend with a first bunch. It has flown a long way, but I decided not to mind. 

 I love NY – ingredients ja recipes by Daniel Humm and Will Guarara has turned out to be an endless source of inspiration. Thanks to the book I wrapped asparagus in the baking sheet and steamed them in the oven. Aspargus en papillote keeps both stems and tips perfectly al dente. 

Arpa on heitetty

Arpa on heitetty – kuulostaa jotenkin kohtalokkaammalta kuin satunnaislukugeneraattori arpoi voittajan. Totuuden nimissä voittajan valitsi arvan sijaan tietokone. Pari viikkoa sitten lupasin ilahduttaa kahta lukijoistani Ranska-henkisillä keittokirjoilla. Nyt on aika pistää paketit liikkeelle. 

sweet-life-and-my-little

Ennen virallista tulosten julistusta haluaisin kuitenkin sanoa kiitos. Kiitos kaikesta siitä selänrapsutuksesta ja kehumisesta. Mutta ehkä vielä suuremmat kiitokset siitä, että annoitte ajattelemisen aihetta useammassakin kommentissa. Vahvistitte myös omia ajatuksiani siitä, mihin suuntaan blogia haluan viedä. Oli hienoa kuulla, että tekstini herättävät ajatuksia ja tuottavat iloa. Tässä kahden vuoden aikana olen huomannut, että juuri kirjoittaminen taitaa olla se, mistä tässä jutussa eniten nautin.

voittaja my little

Kukin sai yhden arvan riippumatta kommenttien lukumäärästä, poistin omat kommenttini ja annoin satunnaisnumerogeneraattorin laulaa. Ja kas Rachel Khoon My Little French Kitchen -kirjan päätyy epäonnen numerolla kommentoineelle onnentytölle. Sofia, paketti lähtee kohti keittiötäsi. Toivottavasti kirjasta löytyy oikein monta hienoa kasvisohjetta.

 

voittaja david

Toisen kirjan lupasin alunperin lähettää päräyttävimmälle kommentille. Totesin tehtävän mahdottomaksi. Valtavan hienoja kommentteja kaikki. Siksi päädyinkin siihen, että koska yksi postauksen tavoitteista oli rohkaista uusia kommentoijia, toinen kirja arvotaan kaikkien uusien kommentoijien kesken. Pahoittelut vanhojen tuttujen diskrimoinnista. Pariisilaistunnelmat matkaavat Katille. Nyt kannattaa pistää matkaa varaukseen, matkakuume on nimittäin väistämätön.

 

Tarkailkaa sähköpostianne, laitan osoitetiedustelua tulemaan ja toivottavasti paketit alkuviikosta liikkeelle. Kiitokset vielä kaikille kommentoineille ja onnittelut voittajille. Lohdutuspalkintona lupaan opettaa Annalle sen hiirenhännän, jonka ohjetta kaipailit…

Kolme puuromakua – Omena

Omenakaurapuuro kaneliomenoilla ja karamellikastikkeella,
omena-kanelituorepuuro ja
Elovena Hetki: Omena+kaneli

kolme-makua---omena

Puurosta on tullut trendiruokaa. Terveystietoiset tekevät tuorepuuroja ja hauduttelevat sekä perinteisiä että gluteenittomia puuroja monenlaisista suurimoista, hiutaleista ja jyvistä.

kaurahiutaleetomenapuuro-raaka-aineet

Kööpenhaminassa on jo pari vuotta ollut ravintola, Grød, jossa tarjolla on pelkkää puuroa. Hiukan laajasti katsoen. He nimittäin laskevat myös esimerkiksi risoton, dalin ja congeen puuroksi. Mutta on siellä tarjolla myös ihan sitä perinteistä kaurapuuroa. Usein aika mielenkiintoisesti maustettuna. Kuukausittain vaihtuvalla ruokalistalla on sesongin makuja. Helmikuussa puurolautasille oli päätynyt mm. sitrushedelmiä, maaliskuussa riisipuuroa maustoi ruusuvesi ja tuore mango. Hesarin mukaan paikka on kuuluisa mm. karamellikastikkeestaan, dulce lechestä, jota keitellään paikan päällä kunnon kattllallinen päivittäin. Se säilyy listalla ympäri vuoden.

Valitsin toisen puuromaun huomattavasti sitrushedelmiä perinteisemmästä makumaailmasta. Halusin ehdottomasti mukaan omenan. Se sopii täydellisesti puuroon kuin puuroon. Klassikko, joka kuulostaa paljon eksoottisia hedelmiä tylsemmältä, mutta joskus vanhassa on vara parempi. Omena, kaura ja kaneli on ikiklassikko syystä.

omenapuuro-karamellikastike

Grødin karamellikastikkeen inspiroimana hauduttelin viikonloppuna Elovenan isoista kaurahiutaleista omenakaurapuuron, jonka söin kaneliomenoiden ja valmiin suolakaramellikastikkeen kera. Aamuvirkut voivat keittää karamellikastikkeen myös itse, mutta itse tarjosin purkkiversiota. Isot kaurahiutaleet vaativat tavallisia pidemmän keittoajan, mutta pidän niistä keitetyn puuron rakenteesta. Sitäpaitsi äidin oppien mukaan kaikki paranee hauduttamalla.

Omenapuuro on maukasta myös ihan sellaisenaan. Jos laiskottaa tai et ole niin makeanystävä, jätä pois kaneliomenat ja karamellikastike.

omenapuuro-karamellikastike-2

Omenakaurapuuro
kolmelle

7 dl maitoa/vettä
2 dl Elovena isoja kaurahiutaleita
2 omenaa
(1/2 vaniljatanko)
suolaa

1. Raasta omenat.

2. Kuumenna neste kiehuvaksi. Lisää hiutaleet ja omenaraaste (ja halutessasi puolikas vaniljatanko halkaistuna). Kuumenna kiehuvaksi ja hauduta sen jälkeen matalalla lämmöllä noin 25 minuuttia tai kunnes puuro on kypsää. Lisää nestettä tarvittaessa.

3. Mausta suolalla, poista vaniljatanko.

4. Tarjoa kaneliomenoiden ja suolakaramellikastikkeen kera tai ihan sellaisenaan.

Kaneliomenat

1 omena
kanelia
vaniljasokeria
nokare voita

1. Leikkaa omena mandoliinilla ohuiksi siivuiksi tai paloittele pieniksi kuutioiksi.

2. Sulata pieni nokare voita pannulla. Ripottele omenoiden päälle kanelia ja vaniljasokeria. Nosta omenasiivut pannulle ja paista alhaisella lämmöllä muutama minuutti molemminpuolin tai kunnes ne ovat pehmenneet.

 

omenatuorepuuro-annoskuva

Kylmä puuro kuulostaa epäilyttävältä, mutta arkihyvästä kehittyi puolivahingossa uusi suosikkini. Sen salaisuus on tuorepuristettu omenamehu. Yleensä ensimmäinen adjektiivi, joka tulee puurosta mieleen, ei ole raikas, mutta tämä on juuri sellaista ja kaupan päälle vielä ihanan omenaista ja jogurtin ansiosta sopivasti hapanta. Olen tehnyt tätä jo todella monta kertaa. Aamu-unisille sopiva puuro sekoitetaan jääkaappiin turpoamaan edellisenä iltana ja aamulla tarvitsee enää kaivaa lusikka esille ja vedellä vitamiinit ja kuidut vatsaan. Onnistuu vaikka puoliunessa.

Tuorepuuro
yhdelle

1 dl Elovena-kaurahiutaleita
1 1/2 dl tuorepuristettua omenamehua
1 omena raastettuna
1 dl maustamatonta jogurttia
ripaus kanelia
5 mantelia rouhittuna

1. Raasta omena ja rouhi mantelit.

2. Sekoita kaikki ainekset, keitä tuorekelmulla ja nosta jääkaappiin turpoamaan yön yli.

Elovena-Hetki-kaneli-omena

Puuron ystäville lähdössä taas Elovena luomu -puuropaketteja, joista yksi täydentyy Elovena-mukilla. Arvon kolme pakettia ja minua kiinnostaisi kuulla, joko olet testannut tuorepuuroa? Mistä mauista oma suosikkisi koostuu vai onko sitten kunnon haudutetussa puurossa vara parempi? Olet arvonnassa, kun kommentoit 15.4. mennessä.

EDIT: Arvonta suoritettu. Random.org arpoi voittajiksi Marin, Heidin ja Eilan. Tarkailkaa postianne.

blogiyhteistyö

Yhteistyössä Elovenan kanssa

Täysin hallussa – nachopaistos

Nachoja mustapapu-jauhelihapaistoksella, paahdetulla tomaattisalsalla ja juustokastikkeella

nachoplate

Minileivos. Täydellinen ajankuva. Nyt on viimeiset ajat syödä kunnon pulla. Jatkossa niitä saa vain minikokoisina. Se on katsos täydellistä elämänhallintaa ja itsekuria. Herkutella saa, mutta vain hallitusti. Makeaa, mutta ei mahan täydeltä.

Macaronsin suosion yhdeksi syyksi arvioidaan sen kokoa. Se on pieni. Ei tule liikaa kaloreita. Minirunebergit olivat tämän vuoden menestys kahviloissa, joissa niitä tarjottiin. Useampikin pääkaupunkiseudun suurimmista kahviloista aikoo päivittää valikoimansa pienempään kokoon. Vähemmän on enemmän. Suorittajien sukupolvi suorittaa itsekuria kahvilassakin. Varmaan juuri ennen maratonia.

Mihin täydellisen hallitussa elämässä mahtuu ilonpito? Muu hyvä mieli kuin urheilusta saatava endorfiiniruiske. Satunnainen hyvän ruoan ylensyönti, silloin tällöin ehkä pari lasia iloisen hiprakan puolelle, annos todella huonoja juttuja hyvässä seurassa. Milloin ihanteellisesta elämästä tuli täydellisen hallittua joka hetki?

Perinteinen nachopaistos on mahdollisimman kaukana maksimaalista hapenottokykyä ja ruoan terveysvaikutuksia metsästävän aikamme kuvasta. Pahimpana rikkeenä kaikista se on vieläpä täysin epäautenttista. Aitona meksikolaisena se ehkä onnistuisi olemaan trendikäs epäterveysvaikuksistaan huolimatta.

Se on kuitenkin juuri sellainen ruoka, jota jokainen tarvitsee satunnaisesti. Tuhtia ruokaa täynnä makuja, jonka äärellä on kauhean vaikeaa välttää pientä ylensyöntiä. Jos nyt vielä yhden lastun ottaisin. Täydellistä seurusteluruokaa hyvässä seurassa. Ei tosin sovi pönöttäjille eikä tiukoille terveellisen elämän tavoittelijoille. Sen jälkeen ei suunnata lenkille, vaan pötkähdetään sohvalle. Mitä täydellistä itsekurin puutetta ja siksi satunnaisesti niin ihanaa.

Jokaisella on tästä kotikeittiöiden klassikosta oma versionsa. Minun perustuu kahteen asiaan: Uunissa annoksesta ei käy kuin nachot lämmityksen verran ja kaikki annoksen osaset on tehty alusta alkaen hyvistä, tuoreista raaka-aineista. Jos käytät tavallisesti valmiskamaa, kannattaa kokeilla, onko ero vaivan arvoinen. Minusta on. Hiukan tunkkaisesta ja tuhdista setistä kuoriutuu yllättävän raikas kokonaisuus.

Uunissa paistaminen vie mielestäni annoksesta kaiken rapeuden ja suutuntuman, kun nachot pehmenevät kastikkeiden alla. Sen takia lämmitän vain maissilastut nopeasti lämpimiksi – paitsi jos uppopaistan ne juuri ennen tarjoilua. Nostelen ne laakealle tarjoiluastialle ja asettelen soosit päälle. Tujakan paahdetun tomaattisalsan, jauheliha-papupaistoksen lämpimänä suoraan pannulta ja juustokastikkeen juuri keitettynä. Koko komeuden päälle vielä hiukan punasipulia ja tuoretta korianteria ja rinnalle hyvää guacamolea.

Tee itse myös nachot, guacamole ja paahdettu tomaattisalsa. Paahtaminen pelastaa talviset tomaatit ja pumppaa ne täyteen makua.

Annoksesta tulee kahdelle överit ja neljälle vajarit.

Jauheliha-mustapapupaistos

200 g jauhelihaa (mielellään nauta-sikaa, jossa on hiukan rasvaa
1 pieni sipuli
1 valkosipulin kynsi
loraus rypsiöljyä
1 tomaatti
vajaa 1 tl savupaprikaa
vajaa 1 tl kuivattuja chilihiutaleita
vajaa 1 tl oreganoa
1-1 1/2 dl mustapapuja
suolaa
mustapippuria
noin 1 dl vettä

1. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuutioi tomaatti.

2. Kuumenna tilkka öljyä paistinpannulla. Kuullota sipulisilppua ja valkosipulia hetki, kunnes ne pehmenevät. Lisää jauheliha ja ruskista se kevyesti.

3. Lisää tomaatti, mausteet ja puolet vedestä. Hauduta noin kymmenen minuuttia. Lisää vettä tarvittaessa, ettei kastike kuivu. Tarkista lopuksi mausteet ja lisää tarvittaessa makusi mukaan.

Juustokastike
voit valmistaa kastikkeen myös oikeasta cheddarista, mutta varmista, että se on sulavaa laatua. Olen todennut, että varminta tavaraa on cheddarsulatejuusto. Valmista kastike juuri ennen tarjoamista.

1 1/2 dl maitoa
200 g cheddarsulatejuustoa
ripaus savupaprikaa

1. Kiehauta maito.

2. Lisää maidon joukkoon cheddarsulatejuustoviipaleet koko ajan sekoittaen. Keitä kastiketta, kunnes juusto on sulanut. Ripauta lopuksi kastikkeen sekaan hiukan savupaprikaa.

Paahdettu tomaattisalsa

Paahtaminen kaivaa maut esiin talvitomaateistakin. Siihen perustuu myös tämä klassinen paahdettu tomaattisalsa. Jalapenon tulisuus viimeistelee paketin. 

paahdettu-salsa
Juuri Michelin-tähdellä palkittu Chef & Sommelierin Sasu Laukkonen on täysin oikeassa todetessaan, että kunnon tomaattien sesonki on Suomessa oikeastaan vain muutaman kuukauden mittainen. Siitä huolimatta suosimme uskollisesti kotimaista. Jopa 60 % Suomessa myydyistä tomaateista on kasvatettu kotimaan kamaralla.

Vuoden 2014 vuoden vihannekseksi on valittu erikoistomaatit. Vaikka kauppojen tiskit ovat alkaneet täyttyä monista erilaisista tomaattilajikkeista, myyntilukujen perusteella arvostamme sitä perinteisintä, pyöreää punaista tomaattia. Jo Tanskassa ja Ruotsissa tilanne on päinvastainen. Kauppapuutarhuriliiton arvioiden mukaan erimerkiksi juutit ovat omistaneet jo 60-70 prosenttia viljelymaasta erilaisille erikoislajikkeille, joiksi liitto tosin nimeää ne pienimpienkin kauppojen vihannestiskeiltä löytyvät tutut, kuten kirsikka- ja miniluumutomaatit.

Ristiriita myyntilukujen ja maun välillä on ilmeinen. Talvitomaatit eivät keskimäärin maistu juuri miltään, mutta silti tomaatti – erityisesti kotimainen – on kilomäärissä myydyimpiä vihanneksia.

Olen niin suuri tomaattien ystävä, että en malta rajoittaa niiden syöntiä muutamaan kesäiseen kuukauteen. Kypsyttelen tomaatteja kotona huoneenlämmössä, syön talvella myös espanjalaisia miniluumutomaatteja ja onneksi talvisenkin tomaatin voi pelastaa paahtamalla. Siihen perustuu myös tämä klassinen paahdettu tomaattisalsa, jonka ohjeen olen alunperin löytänyt Thomasina Miersin Mexican Food Made Simple -kirjasta. Resepti on hyvin pitkälle sama kuin kirjassa. Chilin ja valkosipulin määrää kannattaa säätää oman maun mukaan.

Helppo salsa valmistuu vajaassa parissakymmenessä minuutissa, vaatii hetken maustuakseen ja pesee sen jälkeen valmiina ostettavan serkkunsa kevyesti. Tarjoile vaikka itse tehtyjen nachojen kanssa.

Tomaattisalsa
kolmelle-neljälle

4 kypsää luumutomaattia (tai muuta tomaattia)
1 valkosipulin kynsi
1 suurehko punainen jalapenochili (tai muuta chiliä)
1/2 sipuli
1/2 limetin mehu
ripaus suolaa
nippu tuoretta korianteria

1. Kuumenna valurautapannu (tai muu kuumuutta kestävä pannu) ja nosta kuivaan pannuun chili kokonaisena, valkosipulin kynsi kuorineen ja tomaatit. Voit paahtaa kasvikset myös uunissa.

2. Paahda, kunnes kasvikset alkavat mustua kunnolla ja pehmentyä. Ensin valmistuvat chili ja valkosipuli (noin 5-10 minuutin jälkeen). Ota ne pois pannulta ja jätä tomaatit vielä paahtumaan.

3. Jauha silputtu sipuli, kuorittu ja paahdettu valkosipulin kynsi sekä paahdettu chili morttelissa tahnaksi. Poista chilistä kanta ja halutessasi siemenet ennen mortteliin laittamista. Voit myös poistaa kuoren tai sen mustimmat kohdat.

4. Kun tomatit ovat pehmenneet ja saaneet kunnolla väriä, ota ne pannulta, poista kannat (ja halutessasi kuoret). Lisää tomaatit mortteliin ja jauha suurpiirteisesti salsaksi.

5. Mausta suolalla ja silputulla tuoreella korianterilla. Anna maustua puolisen tuntia ennen tarjoamista.

 

*****

Roasting. A simple trick to pack winter tomatoes full of flavor. Roast the chillies, garlic and tomatoes in the dry cast iron skillet until they are blackened and soft. A perfect base for a a simple salsa. Season with salt, pepper and fresh coriander. 

 

facebookissa-lätkä