Kun itse aloitin bloggaamisen neljä vuotta sitten, saatoin helposti sanoa että ”seuraan kaikkia suomalaisia sisustusblogeja!” Tänä päivänä tuskin kukaan voi olla niin paljon netissä että voisi seurata kaikkia sisustusblogeja?! Blogien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti ja hyviä blogeja on paljon.

Yksi blogi on kuitenkin minun silmissäni aina ylitse muiden. Se on blogi, joka sai myös minut aloittamaan oman blogini pitämisen. Blogi on idolini. Ihailen ja ihmettelen blogin juttuja, mutta tunnen myös suurta sielunsisaruutta ja yhteenkuuluvutta, niin ideologian kuin asenteidenkin puolesta.

Bloggaaminen on vienyt minua moniin uusiin tilanteisiin ja olen tutustunut moniin mukaviin tyyppeihin (tämä ei siis ole vain yksinäisten nörttien koodailua :D). Olen päässyt tutustumaan myös idoliblogini pitäjään. Uskoisin että näiden kuvien myötä aika monet teistä jo tietävät kenestä on kysymys!? Diagnoosi sisustusmanian Maria avasi minulle viikonloppuna ihanan kotinsa (ja asuntovaununsa) oven ja pääsin näkemään miltä fanikoti oikeasti näyttää.

Ja hienolta se näytti! Voin vain ihailla Marian taitoa yhdistellä ”tunkkaisia” värejä raikkaiksi kokonaisuuksiksi, ja pettämätöntä ”romusilmää” joka löytää helmen toisensa jälkeen. Pienellä budjetilla ja suurella idealla toteutettu koti oli todellakin ihailun arvoinen, viihtyisä ja persoonallinen!

Mutta arvatkaapa mitä sitten? Vierailun lopuksi lastasimme autotallista kyytiin ison kasan ihanaa vanhaa tavaraa. Tavarat tulevat myyntiin Sisustuskärpäsen Kioskille! No niinpä, arvatkaa olenko innoissani järkkäilemässä nyt kioskia taas uuteen uskoon! Tavaroihin ei saisi rakastua, mutta jos ne tulevat sisustusmaanikon autotallista on vastalääkkeet aika vähissä…