Ensin keräilin ihan kaikenlaisia ja tykkäsin aivan kamalasti. Sitten vähän kyllästyin ja luovuin kaikista rumista ja tylsistä. Joskus kuitenkin kirpparilla unohdin, että en enää keräilekään ja ostin taas vahingossa lisää… Päätin, että keräilen vain tosi isoja. Mutta lopulta vähän jo ällösin ihan kaikenlaisia! Ajattelin kuitenkin varulta säilyttää neljä kaikkein ihaninta. Ihan varulta vain, jos taas kohta tykkäisinkin.
Ja juuri niin kävi, kun näin äidin mökillä navetassa kaksi valkoista seisomassa ylväänä ja täydellisenä vierekkäin; kuin vanha pariskunta. Kuulin, miten ne neljä omaani kutsui sadan kilometrin päässä tuota pariskuntaa luoksensa. Kerroin samantien äidille, että minun täytyy saada viedä nämä kaksi kaltaistensa joukkoon.
Nyt setti on täydellinen! Paitsi että yhdessäkään ei pysy kunnolla kynttilä… Nyt keräilen hiljalleen jokaisen päälle sopivan tassin, johon voin syksyn tullen laittaa puttikynttilän. …Jos nyt sitten enää syksyllä näistä tykkään?!
Ihania ovat nuo sinun aarteet :)
Kynttilänjaloissa on kyllä jotain kummallista… Olen vuosikaudet haalinut vaihtelevalla tahdilla kaikenlaisia ja kokoisia sieltä ja täältä, ihan päättömästi :D Välillä saattaa olla pitkiäkin aikoja, ettei kiinnosta ja sitten taas hullaannun.
Olenkin suunnitellut avaavani joskus isona ja vanhana liikkeen ”Ihana valo”, jossa myydään kaikenmaailman ihania kynttilänjalkoja ja tuikkukuppeja :) Ja ne kaikkein ihanimmat ovat siellä myös esillä, mutta vain somisteena…
Oih! :) Nimi jo ainakin on todella lupaava!
Hieno kynttilänjalka poppoo :)
joo, keräily iskee helposti..joskus ei edes tiedä keräilevänsä.. minulla se näyttää uusin villitys olevan rintakuvapatsaat, kun madonnapatsaista pääsin, niin ne muut on hiipineet sitten tilalle. kaikenmoista sitä keräilee kyllä.. :)
juuri näin… tiettyä tavaraa alkaa vain kasaantumaan ja sitten ei voi muuta kuin todeta että ”mutta kun mä keräilen näitä!” :)
…ja toinen varsin kätevä perustelu jota aika usein itse käytän ;); ”mulla ei ole vielä tämmöstä” :D