Tavarataivas

 

Menkää katsomaan Petri Luukkaisen Tavarataivas! Näin sen Doc Point-festivaaleilla ja vaikutuin, nauroin ja huolestuin. Myönnetään, ahdistuin myös, mutta hyvällä tavalla – siis sillä tavalla, että se sai ajattelemaan ja toivottavasti myös toimimaan. Tavarataivas on dokumentti Luukkaisesta, joka sulkee kaikki tavaransa, vaatteensa ja huonekalunsa varastoon ja hakee niitä sieltä yhden per päivä. Hän aloittaa vuotensa alasti tyhjässä asunnossaan ja nukkuu ensimmäisen yönsä lämpöpatterin kyljessä ensimmäiseen tavaraansa, talvitakkiin kääriytyneenä. Elokuva on kertomus siitä, kuinka vähällä tavaramäärällä ihminen oikeastaan tulee toimeen ja siitä, miten tavarat liittyvät elämän onnellisuuteen. Elokuvan parasta antia olivat dialogit mahtavien henkilöiden kanssa. Suosikkini oli kohtaus, jossa Luukkaisen alakouluikäinen serkku tenttaa Luukkaista (trailerissa 1:37). Elokuvassa loistavaa oli myös sen humoristinen ote. Se onnistuu hyvin käsittelemään tärkeää asiaa olematta liian moralisoiva.

Joskus parikymppisenä tuli ostettua aika paljon enemmän vaatteita kuin nykyään. Nyt taidan hankkia enemmän asioita kotiin kuin päälleni. Silloin parikymmppisenä ostokrapuloissani joskus mietin, että tulen varmaan muistamaan tämän aikana, jolloin koko ajan shoppailtiin hulluna. Nyt kun mietin, niin enhän minä siitä shoppailusta mitään muista. Tuskin muistan mitä ylipäätään silloin pidin päälläni. Tärkeimmät muistot ovat jostain ihan muualta kuin vaatekaupoista.

Sisustusblogin pitäminen on inspiroivaa ja todella hauskaa, mutta joskus iskee samanlainen krapula. Vaikka olen tiukasti sitä mieltä, että sisustaminen ei ole pelkästään ostamista tai tavaroiden hankkimista niin eihän sitä käy kieltäminen, että kyllä täällä uusia ihania tuotteita koko ajan rummutetaan. Samat tavarat ilmestyvät kaikkiin blogeihin samaan aikaan. Itse olen erityisen kiinnostunut trendeistä ja väreistä, joiden mukana tulee aina uusia tavaroita ja tekstiilejä. Helppohan niiden perään on huokailla. Kun vain yhä useammin muistaisi, että kaikkea ei tarvitse omistaa. Kauniista tavaroista voi nauttia myös etäältä, vaikka blogikuvien välityksellä tai kaupoissa hipelemällä. Tavaroiden kierto on nykypäivänä ahdistavan nopeaa. Mikä mahtaakaan olla viiden vuoden päästä nykypäivän cd-torni, tuo kaikkien kotien ykkösturhake?

Tavarataivaan katsomisen jälkeen rupesimme heti ideoimaan kavereiden kanssa tavaroiden vähentämisen keinoja. Mitä jos perustaisimme Facebook-ryhmän, jossa luovutaan joka päivä yhdestä tavarasta? Sekin saisi olla vuoden päivät pystyssä ennen kuin alkaisi missään näkymään – ainakaan meidän huushollissa. Pian tulimme siihen tulokseen, että tavarasta eroon pääseminen on tänä päivänä todella vaikeaa, kun taas uuden hankkiminen on liiankin helppoa. Usein yhden klikkauksen päässä.

Mietin myös ankarasti jotain asiaan liittyvää blogihaastetta, mutten ole vielä ihan keksinyt miten sen voisi toteuttaa. Ideoita??

PS. Uusimmassa Divaanissa oli Elina Teerijoen loistojuttu rönsyilevästä keräiliijän kodista (Tavara vai avara? s.100). Siinä pohditaan asiaa vähän eri kantilta. Teerijoki kysyi, onko hyvän tavaran dumppaaminen roskiin niukkuustrendin kääntöpuoli. Niin…

 

I went to see Petri Luukainen’s My Stuff. It’s criticising consumerism in a very humoristic way. Luukkainen puts all his stuff into a storage container and allows himself to take only one item per day. He starts his year naked in the dark and empty flat of his. The film is a story of how to be happy and how our stuff has to do with it. It made me think a lot. I love writing a home decor blog. It’s so much fun! But I do find my self getting tired of all the same stuff appearing in every blog. There’s so much more to home decor than just buying new stuff… Anyway, I strongly recommend the film!

 

25 kommenttia kirjoitukseen ”Tavarataivas

  1. MariKe sanoo:

    Facebookin ”Tavara päivässä pois” on aivan huippu (https://www.facebook.com/TavaraPaivassaPois) ja idea todella kannatettava! Olen itsekin päättänyt yrittää tätä.

    Olemme perheen kanssa juuri rakentaneet talon ja asuimme raksa-aikana väliaikaisessa ja pienessä vuokra-asunnossa. Olin pakannut suurimman osan tavaroistamme pahvilaatikoihin, joita ei ole avattu yli puoleen vuoteen. Nyt kun aloin käydä näitä laatikoita läpi, tajusin, että osa tavaroista on täysin turhia. On verhoja tai pöytäliinoja, joita en ole käyttänyt vuosiin, mutta en vain ole raaskinut niistä luopua. On ruuanlaittovälineitä ja -astioita, joita en käytä. On vaatteita, jotka ovat ihan hyviä, mutta eivät enää minulle. Silloin pakatessa tunne oli vielä säilytyksen puolesta, mutta nyt puolen vuoden jälkeen tunneside on selvästikin katkennut. :) Yhtään turhaa tavaraa en uuden kodin hyllyihin aio säilöä, joten kierrätysvinkit ovat nyt tarpeen. Esim. tuolta Facebook-ryhmästä löysin vinkin, miten vanhoista silmälaseista pääsee eroon… :)

    Niin, ja tuo dokkari on pakko nähdä.

    MariKe

    • Johanna
      Johanna sanoo:

      Aha, ai semmoinen olikin jo! Kiitos linkistä.

      Joo meilläkin oli (vielä ennen viime viikon siivousta) tähän asuntoon muutosta jäljellä kaapissa vielä avaamattomia pahvilaatikoita. Niiden sisältöä ei ole siis kaivattu kohta kolmeen vuoteen! Aika hurjaa. Muutto on aina hyvä sauma järkeistää tavaramäärää.

  2. laurar sanoo:

    Painiskelen täällä samojen pohdintojen äärellä. Muutimme juuri lähes tuplasti aiempaan isompaan asuntoon, silti tavara uhkaa täyttää joka kolon. Mites toi sun kuvitus, onks ne halutus-juttuja vai kiertoon lähdössä? :)

    • Johanna
      Johanna sanoo:

      Niin tämän jutun kuvitus? Ne on vain poimintoja viime vuoden trenditavaroista, joita sisustusblogeissa pyöri. Tarkoitus ei ole mollata yksittäisiä tavaroita. Tuolla on joukossa monta ihanaa juttua, mutta myös muutama omasta mielestäni turhake. Myönnettäköön se.

  3. Jenni sanoo:

    Mä odotan kovasti lapsivapaata viikonloppua että saisin rauhassa levittää komerojen kätköt ja miettiä järkevät jatkosijoituspaikat. Eniten ahdistaa tavaran hävittämisessä se että mihin ne laitetaan, luonto ei anna periksi laittaa hyvää tavaraa roskiin ja elämä on tällä hetkellä sellaista että tästä ei revetä kirpparipöytääkään järjestämään monesti viikossa. Spr sai meiltä viime viikolla 6 pussillista tavaraa ja lisää tulisi kun ehtisi/tilaisuus järjestyisi. Samaten olen yrittänyt itselleni muistuttaa tuota tarvitseeko kaikkea ihanaa itse omistaa.

    • Johanna
      Johanna sanoo:

      Tuohan se! Ehjää ja hyvää tavaraa ei saa laittaa roskiin, mutta muita paikkoja on joskus vaikeaa löytää. Pelastusarmeija, Fida, Uff ja Kierrätyskeskus ottavat vastaan tavaraa ja jopa hakevatkin kotoa (Uffia lukuunottamatta?). Kierrätyskeskus esim ei kuitenkaan ota vastaan mitä tahansa. Esim. lastulevyhuonekalut eivät heille kelpaa. Juuri kysyin asiasta tänään.

  4. Riikka sanoo:

    Lasten kanssa tavaraa vasta kertyy. Meillä on muuton jäljiltä kymmenkunta pahvilaatikkoa, joissa on sisällä lastenhuoneessa ollutta romua (lasten piirustuksia, askarteluja, sekalaista pikkutavaraa), jota ei kukaan ole vielä kertaakaan kaivannut. Harmi kyllä kaikki on kuitenkin pakko käydä läpi ja lajitella eikä voi vain kantaa laatikoita suoraan roskiin. Usein harmittaa, kun lasten lehtien mukana tulee aina jotain ihan turhaa krääsää. Kuka sitä muka kaipaa?

  5. Peeta sanoo:

    Samoja juttuja täälläkin ollaan pyöritelty mielessä, varsinkin nyt muuton lähestyessä tuntuu pakottavalta saada turhat tavarat pois nurkista pöyrimästä! Tällä hetkellä olen siinä vaiheessa että koitan päästä eroon vanhoista Ikea-kamoista, joita joskus vuosia sitten on tullut ostettua.. Monta juttua olen jo saanut myytyä, mutta pikkukamojen läpikäyminen ahdistaa jo valmiiksi. Ehkä se onkin onni, ettei tulevassa kodissa ole mitään ullakko/kellarikomeroa, jonne voisi vaan kipata turhat kamat!

    Tuntuu niin hullulta että jengillä lähtee ihan lapasesta kamojen hamstraaminen, niin että pitää muuttaa isompaan asuntoon tavaroiden takia. Huh, näitä juttuja on kyllä hyvä miettiä ajoittain, ettei vaan ostele liikaa turhuuksia. Koska ostelu on niin helppoa kuten sanoitkin.

    Terkuin Peeta,
    http://rawdesignblog.blogspot.fi/

    • Johanna
      Johanna sanoo:

      Joo aina silloin tällöin on kyllä hyvä tehdä jonkinlainen ryhtiliike tämän asian suhteen. Uudet tavarat niin nopeasti ”katoavat” asuntoon ja sulautuvat osaksi vanhaa. Sitten ei enää muistakaan mitä kaikkea on juuri tullut ostettua.

  6. Eija sanoo:

    Olen seurannut sisustusblogeja vasta kesästä asti. Olen jäänyt niihin ihan koukkuun, mutta kyllä tuo tavaranpalvonta ja materialismi on sellaisia asioita, jotka mietityttävät. Itsekin rakastan kauniita tavaroita, myönnetään. Mutta kieltämättä blogeja lukiessa tulee joskus mieleen ajatus, että onko tavara se, joka tekee onnelliseksi. Aika paljonhan niissä keskitytään uuden tavaran hankkimiseen. Itsekin yritän opetella ajattelemaan niin, että kaikkea ihanaa ei ole pakko omistaa, eikä taloudellisista syistä siihen olekkaan mahdollisuuksia.

    • Johanna
      Johanna sanoo:

      Blogit on toisaalta siitä hyviä paikkoja, että niiden avulla voi unelmoida kaikesta kauniista ja kuvien kautta nauttiakin uusista tavaroista.

  7. Pippa sanoo:

    Ehjien, käyttökelpoisten (ja jopa arvokkaiden) tavaroiden näkeminen roskiksessa aiheuttaa aina pahan olon. Tekisi silloin mieli jättää roskiskatoksen ovi auki ja laittaa kadulle lappu ”Tulkaa hakemaan!”, mutta ei kehtaa. Miten paljon vaivaa muka aiheuttaa tavaroiden vieminen kirppikselle, kirppiksen keräyslaatikkoon tai niiden lahjoittaminen fb:ssa omille tutuille? Jostain vaateblogista saimme idean ja omassa porukassa toimivan ratkaisun: kaverit kylään omien turhien tavaroidensa kanssa, kukin saa ottaa pöydältä mitä haluaa ja loput viedään yhdessätuumin suoraan kirppikselle! Kaikki hyötyvät, eikä ”uuden” saaminen kotiin maksa mitään. Samalla tulee nähtyä kavereita ja herkuteltua :D

  8. Sanna sanoo:

    Tuo dokkari pitää kyllä nähdä!

    Tavaranmäärä mietityttää kyllä kovasti. Muuton yhteydessä karsittiin paljon pois, mutta uuteen kotiin ostaa niin mielellään jotain kivaa tilalle. Lapsia yritän kasvattaa vähemmän tavarakeskeisiksi, mutta sitten sitä itse lipsahtaa ostaneeksi jotain. Itsekin bloggaan mielelläni hankinnoista ja haaveilemistani jutuista, mutta samalla se kuitenkin kammottaa. Ja loppupeleissä kodin tunnelmaankin vaikuttavat ihan muut jutut, kuin ne hankitut tavarat.

  9. phocahispida sanoo:

    Miten olisi Facebook-ryhmä, jossa voisi lahjoittaa aina jonkun kivan tavaran, jota ei kuitenkaan enää tarvitse, pois toiselle, joka rakastaisi sitä jatkossa?

    Tai blogivaihtis eli bloggaajat voisivat ilmoittautua rinkiin, jossa tavara kiertäisi ja lukijatkin voisivat seurata, minne se tavara onkaan päätynyt ja miltä se näyttää uusissa ympyröissä?

    http://www.lily.fi/palsta/ilman-sinua-olen-lyijya

  10. Lotta sanoo:

    Meillä on töissä ollut aina pari kertaa vuodessa sellainen ”toisen roska on toisen aarre” pöytä, jonnr jokainen voi tuoda kotoaan tavaroita toisten otettavaksi. Mitä jää, viedään Konttiin kierrätykseen.

    Ihmiset on tuonut tosi hyväkuntoisia ja arvokkaitakin asioita kierrätettäväksi. Just mietittiin että nyt joulun jälkeen olisi hyvä taas järjestää taas tempaus ylimääräisille joululahjoille :)

    • Johanna
      Johanna sanoo:

      Ihan mahtava idea. Ilo on varmaan vielä kaksinkertainen kun tietää että tavarat menevät oikeasti käyttöön hyvälle (työ)kaverille. :)

  11. Tiina sanoo:

    Itse ostan tavaraa aika maltillisesti, mutta vanhoista tarpeettomista tavaroista ja vaatteista luopumisessa olisi tsemppaamista. Mietteliäänä tulee kyllä joitakin blogeja seurattua, kun tuntuu, että koko aika vain ostetaan ja ostetaan ja useimmiten kausittaiset sisustushärpättimet sekä koriste-esineet tuntuvat minusta jo niin kovin turhilta.

    • Johanna
      Johanna sanoo:

      Onneksi monissa blogeissa myös tehdään itse tai tuunataan vanhasta uutta! Sillä tavalla saa vanhasta tavarasta uudennäköistä, eikä tarvitse täyttää kotia uusialla ostoksilla.

  12. K sanoo:

    Me ollaan asuttu jo puoli vuotta pienessä väliaikaiskodissa ja asutaan varmaan vielä toinen samanmoinen rupeama. Puolet tavaroista on varastossa laatikoissa. On aika pelottavaa huomata, että niitä varastossa olevia tavaroita ei oikeasti tarvita. Niille ei ole käyttöä. Ja me rakennetaan uutta isompaa taloa, jotta saadaan mahdutettua omaisuutemme sinne. Ihan hullua, järjetöntä. Jos en rakastaisi näin paljon romujani ja sisustusta, asuisin pienesti ja vähällä tavaralla.

  13. Hennamaari sanoo:

    Hei, hienoo et kirjoitat tällaisista asioista, joista liian vähän blogeissa puhutaan. Itse kyllä käytän blogeja juuri sen ilmaisen nautinnon saamisesta, joka katselemisesta tulee. Mutta vaarana on myös se, että aina haluais jotain pientä muutosta. Onneks on kuitenkin kirpparit, joista löytyy kaikenlaista kivaa siihen nälkään+ voi tuunailla sitä mitä jo on. Ja samalla kun ja jos ostaa uutta, on parempi ostaa laadukasta ja kestävää. Rasittavinta on sellaiset tavarat, joita ei voi käsitellä/paikata jne ja jotka on tehny keinomateriaaleista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.