Kesä on ihmeitä täynnä. Kymmenen aikaan torstai-illalla alkoi yhtäkkiä sataa kaatamalla. Samalla taivaan valo muuttui keltaiseksi. Lumoava näky! Ylempää kuvaa ei ole millään tavalla manipuloitu. Ajattelin, että tulee maailmanloppu, mutta ei tullut. Kesällä aika on ihan ihmeellinen – sitä on paljon enemmän tai se pysähtyy. Kesällä hiuksetkin vaalenevat samanlaisiksi kuin lapsuudessa. Yhtäkkiä kaikki tuntuu mahdolliselta – jopa sellaiset reitit, joita ei uskonut koskaan uskaltavansa kulkea. Monena kesänä olen lähtenytkin uusille poluille. Yksi sellainen on tuonut minut tähän, missä olen nyt. Alkuperäiseen suunnitelmaan ei Helsinki koskaan kuulunutkaan. Nyt en vaihtaisi päivääkään, vaikka jonkun mielestä onkin ihan pähkähullua käydä toinen pitkä koulutus maisteriopintojen päälle. Jonkun mielestä tässä iässä pitäisi jo olla omistusasunto ja vähintäänkin yksi lapsi tulossa. Onneksi nykyään saa päättää itse. Voisko elämä olla yhtä kesää vaan?
I think summertime is special – everything seems possible then. I’ve made some big resolutions during the summers of my life. If it wasn’t for one summer I had neved had the guts to move to Helsinki to study a new profession. Now I’m more than happy with my resolution. Yesterday I woke up to a heavy rain that coloured the whole sky yellow. The picture isn’t manipulated in any way.






