Nukuttamisesta ja illan makeanhimosta / Sleeping time candy

peltipurkki

Onko muilla vanhemmilla sellaista ongelmaa tapaa, että välittömästi illalla kun lapsille hyvät yöt on sanottu ja pusut poskille annettu, tulee aivan pakonomainen tarve suorastaan juosta suklaa- ja karkkikätköille? Me ollaan huomattu tää, siis sekä minä että Aavee molemmat, että makeanhimo iskee tasan silloin. Ja monesti siellä yläkerrassa joutuu vielä käymään (vakuuttamassa että lamppu ei ole pelottava, eikä ovikaan, eikä verho), ja ai että oot ongelmissa jos on just joku hyväntuoksuinen karkki suussa.

Eikä tää makeanmussutus mua niin häiritse, kun muuten syödään tosi terveellisesti, mutta ilmiönä se on jännä. Mitenköhän psykologia tän selittäis, tai joku antropologia? Itse mietiskelen aina paljon kaikkia ihmisen toimia ja toimintoja siltä kantilta, että mitkä on lajityypillisiä asioita ja mitkä opittuja. Esim. onko seesteisen hetken karkinsyönti yhteydessä esim. siihen, että kivikaudella kun tuli rauhallinen ja turvallinen hetki, lauma turvassa, ilman että piti pelätä villieläimen hyökkäystä (vrt. lapsi lahkeessa) tai hoitaa heimon elintärkeitä askareita leirissä tai luolassa (vrt. astiapesukoneen tyhjennys), keskityttiin ravinnon eli energian tankkaamiseen. Who knows – taidan keskittyä suklaasta nauttimiseen enkä mieti turhia.

Every evening when the kids are put in bed, we both run to the chocolate and candy stashes. I don’t really mind the sweet eating moment, since we eat quite healthy every day, but as a phenomenon it is interesting. How would a psychologist or an anthropologist explane this behaviour?

 

Nukkekodin keittiö / Doll’s house kitchen

nukkekoti_1jouluateria_nukkekodissa nukkekodin_keittio nukkekodin_keittio1 nukkekoti_tapetti sininen_nukkekodin_tuoli viinipulloteline

Tässä 12-huoneisessa mökissä on tehty pientä inventaariota lähipäivinä, sillä siirto isomman tytön huoneesta 2-vuotiaan kammariin aktivoi talolla leikkimisen äärimmilleen ja sen myötä sisustus on lähtenyt aavistusken avantgardistiseen suuntaan (kuvassa toki kyökki siivottuna puts plank). Innokas leikkijä saattaa kuljetella pikkutavaroita muihinkin leikkeihin, mutta tuntuu että osa tavaroista on nyt kateissa jostain muusta syystä. Keittiön kaapit ammottavat tyhjyyttään (missä lasikupu? missä miniatyyrisuklaarasia? missä notkuvat posliinilautaspinot? missä 30 vuotta vanha kahvimyllyni?) Joutunen tekemään pientä Sherlockin hommaa yläkerran väen huoneissa.

Tässä kun näitä kamoja pitkästä aikaa käy läpi, kieltämättä nukkekotiprojekti taas alkaa kutkutella. Jospa sitä taas kävisi tapetointi- ja maalaushommiin piakkoin.

After moving the 12-room-doll’s-house to the other kid’s room I noticed some of the nicest stuff are missing. Where are the glass jar, wobbling plate piles, miniature chocolate box and coffee grinder? The girl’s rooms need some Sherlock, I think…

 

Joulukoristeilla ei nyt ihan revitellä / Tame Christmas decoration

ekologinen_joulukalenteri joulukoriste_marimekko joulusukat_takan_edessaKauppojen joulukoristeet innostavat vuosi vuodelta vähemmän ja vähemmän, ja tänä vuonna ei ole tullut hankittua mitään lisää meidän kotiin. Tykkään kyllä joulutuotteista – tosin enimmäkseen sellaisista joita voi syödä tai juoda. Joulukoristeita on meillä vain vähän, ja melkein ne samat kaivetaan esiin joka vuosi.

Tänä jouluna päästiin fiilistelemään kestojoulukalenterin yllätyksillä, joita on ollut hauska keksiä tytöille. On niin hauskaa kun tyypit aamulla menevät herättämään toisensa ja aukaisevat yhdessä pallukan. Joskus sieltä tulee suklaata, joskus karkkia, joskus aarrekartta joka johtaa esimerkiksi Littlest Pet Shop -elukoiden kätkölle. Leluylläreitä on tullut jemmattua kirppikseltä, ja isompi tyttö osaa jo arvostaa tätä ei-roskaa-tuottavaa ekologisempaa joulukalenterivaihtoehtoa.

Takan päällä on kaksi pussukkaa, joihin tonttu saattaa tuoda kilteille lapsille pikku ekstraylläreitä. Mistähän se johtuu, että toistaiseksi tonttu on käynyt vain kerran…

Mites muilla, onko vastaavaa koristehimmailua havaittavissa vai vilkkuuko pihalla jouluvaloporo?

The Christmas feeling comes from a small details that we use every year. Even the kids have an ecological christmas calendar that hides some candy and flea market toys. How’s at your home, enjoying small things or having a blinking raindeer on the yard?

Suunnitellessa vuotta 2015 / Planning 2015

kalenteri_2015 kotilo_kalenteri vuosikalenteri_2015_lrTammikuun osalta kalenterissa on jo melkoisen sähäkkää aikaa tiedossa, mutta ei se haittaa koska tässä välissä on parin viikon luvan kanssa joululomailua tiedossa. Vuoden ensimmäiseen kuukauteen mahtuu kaksi työmatkaa ja yksi lomamatkakin, lisäksi perheen arki tulee helpottumaan kun pienempi tyttö aloittaa päiväkodissa 4-päiväisen viikon nykyisen 3-päiväisen sijaan. Oma työni sisustussuunnittelijana ja -toimittajana on välillä varsin liikkuvaista, ja nyt tähän omaan työpakettiini tulee pysyväksi osaksi myös sisustusverkkokaupan pyörittäminen. Odotan jo innolla mitä ensi vuosi tuo tullessaan, nyt jo tämän syksyn aikana on saanut tutustua uusiin mahtaviin ihmisiin verkkokauppaan liittyen ja iso kiitos heille yhteisestä ajasta.

Sen olen myös tässä (sairaan pimeän ja välillä vähän veemäisenkin) syksyn aikana huomannut, että sellaiset ihan pienet kivat hetket arjessa antavat energiaa koko perheelle. Ihan että tehdään yhdessä jotain pientä vaikka väsyttäis, käydään kellarissa saunassa eväiden kanssa, ex tempore -ylläriretki räntäsateessa HopLopiin (se ns. viimeinen kerta ikinä ei sitten ollutkaan se viimeinen kerta ikinä) tai istutaan koko lössi yläkertaan vierekkäin peiton alle katsomaan Jyrki Sukulaa telkkarista. Turha suunnittelu monesti on turhaa, parhaat hetket haistaa monesti vasta paria minuttia aiemmin. Eli tavoitteena vähemmän paineita suunnittelusta, ja enemmän ihan pienten nopeiden ideoiden toteuttamista.

Sit tosta saunassa käymisestä vielä: mulla ja isommalla tipulla on tapana jutella siellä kaikenlaisia mukavia asioita, ja monesti sinne oikein säästetään joku tosi kiva puheenaihe. Eilen lauteille jemmattiin kulinaristilapsen toiveesta aihetta ”joulupöydän kalaruoat”. Ihan huippua.

Mulla on työhuoneessa ihan oma vuosikalenteri, ja tämä kalenterijuliste on Kotilo-bloggaaja Johannan suunnittelema. Johanna kirjoittikin tässä vähän aikaa sitten, että lähettää julisteita postitse pahvirullassa 25 euron kokonaishintaan. Kyselkääpä sieltä!

My goal for next year is to spend more relaxed moments with my family in every-day-life. Not to plan too hard but just live in the moment.

Kaupunginjohtajan itsenäisyyspäivän vastaanotolle / Independence Day celebration

hiuskorutTäällä on tehty harjoituskampauksia, soviteltu mekkoa, metsästetty sopivia sukkahousuja ja jännitetty vatsa kippurassa tanssien sujumista. Kaikki helsinkiläiset 4-luokkalaiset, mukaan lukien meidän tipumme, on kutsuttu tänään kaupunginjohtajan itsenäisyyspäivän vastaanotolle Finlandia-talolle. Megapartyihin tulee siis 5.000 tyyppiä. Mekin kävimme aamuvarhain koulun juhlasalissa katsomassa luokkien tanssiesitykset (vanhojentanssikuvioiden kokoiset treenit takana), ja herranjestas miten upealta näytti. Mahtava muuvit ja näkyi että harjoiteltu oli, kaikki meni koko luokalla niin nappiin.

Tipu ottaa kivan rennosti tällaiset pukeutumisasiat, kenkäkriteerinäkin oli että kunhan on mukavat jalassa (valitsi mustat ballerinat). Mekko löytyi kaapista ja hiuskorut käytiin yhdessä valitsemassa kaupasta. Korkea nuttura oli suunnitelmissa, ja täydelliset korut siihen löytyivät Glitteristä. Ostettiin timanttikorvikset, timanttipanta ja siihen sopiva nutturan ympärille kiepautettava koru (oli oikeasti rannekoru). Meillä oli tosi mukavaa aikaa kahdestaan näitä miettiessä. Tuli kyllä kuin tilauksesta.

Pikku futistyyppi pyysi myös vähän ripsaria. Lasten meikkaaminen …öhh, mutta mutsi heltyi.

Onko muilla ollut samoihin kemuihin valmistautumista?

Mom-daughter-time spent lately. Our 10-year-old is going to a big party with 5.000 others – invited by the mayor of Helsinki.