Trendejä ja bongauksia imm colognen huonekalumessuilta

Kun opiskelin kalustemuotoilua, tämä Gerrit Rietveldin italialaiselle Cassinalle suunniteltu tuoli 635 Red and Blue – tai oikeastaan tuolin näköinen taideteos – oli suuri himotuksen kohde. Muistan kun kotimaisessa sisustuslehdessä samainen tuoli oli jonkun nuoren opiskelijatytön kodissa, tosin isänsä nikkaroimana, alkuperäisten mittojen mukaan. Olin niin kade. Vaikka tytön tuoli oli kopio, tässä tapauksessa se tuntui jotenkin ihan oikeutetulta: onhan alkuperäinen tuoli sikahintainen, ja isän tekemällä on taatusti tunnearvoa. Tuoli on muuten suunniteltu lähes 100 vuotta sitten, vuonna 1918! No, oma maku muuttui, uusia ihastustuoleja ehti kertyä läjäpäin ja Rietveldin yksilö jäi unholaan. Kunnes.

Tällä viikolla kävin Sisustustoimittajien yhdistyksen kollegoiden kanssa imm colognen huonekalumessuilla, ja törmäsin hyvin pitkästä aikaa tähän tuttuun esineeseen. Iloinen yllätys! Alkuperäiset Mondrian-tyyliset värit oli päivitetty petroolilla tälle vuosisadalle (ja tälle vuodelle), ja sama tuoli-ihastukseni heräsi uudestaan. Tosin osaston Cassinan-tyypit ovat niin kiireisiä, etten saanut ketään vedettyä hihasta kysyäkseni lisätietoja. Olen oppinut, että varsinkin italialaisten valmistajien messuosastolla lehdistön on pakko varata haastatteluaika etukäteen jos jotain on aikeissa kysellä.

cassina_gerrit_rietveld_loresJoka vuosi messuilla nuori suunnittelija valitaan suunnittelemaan the messuosasto, Das Haus. Tänä vuonna osaston suunnitteli Sebastian Herkner, jonka juttuja kuunteli varsin mielellään. Heppu oli kiinnostunut yhteistyöideoista paikallisten valmistajien kanssa, ja yksi näistä oli osastolle toteutettu saippuaseinä. Kyllä – koko kylppärin seinä oli valmistettu pitkulaisista, varta vasten tänne valetuista saippuapaloista. Ja tuoksukin oli sen mukainen. Tykkäsin Sebastianin rennosta ja kokeilevasta suhtautumisesta sisustamiseen ja muotoiluun (ja Sebastiankin näyttää tykkäävän puuharjoista ja kaikenlaisista sudeista). Lisää kuvia ja haastatteluja voi lukea imm colognen lehdestä.

dashaus_lores dashaus_saippuaseina_lr
saippuat

Tässä meitsi hiplii unelmien kesäkeittiötä. Pyysin Piiaa ottamaan tästä kauniista yksilöstä kuvan, jos joskus päätämme moista alkaa pykäämään omiin tarpeisiin. Hei kuvassa muuten uusi Lumin metallinhohtoinen vihreä laukkuni, jonka juuri ostin Piialta käytettynä. Kyseistä laukkumallia ei enää saa, joten hypin tasajalkaa kun kaveri pystyi luopumaan omastaan.
kesakeittio_immcologne_lr

Menun osastolle oli hiipinyt uusia värejä viime vuoden harmaan sävyjen seuraksi. Burgundi ja kalpea koralli (the maksamakkara) olivat vahvoja värejä muillakin. Ihastelin viime vuonna Menun siroja, upeita metallirunkoisia sohvalakalusteita, mutta nyt en tainnut nähdä niitä täällä ollenkaan. Harmi, toivoisin niille pitkää ikää (ja paikan esim. meidän terassilla). Tosi monella valmistajalla oli muuten tällaisia ohuesta metallilevystä valmistettuja pikkuhyllyjä, nähtiin ainakin yli 6 erilaista versiota, ja varmasti niitä oli enemmänkin.

menu_hyllyt_lrStyle mimmi Minna Parikan poninkarvakengissään Mujin kassia heilutellen keittiövalmistaja Boffin showroomilla (mieletön paikka, siitä lisää kuvia pakko näyttää). Koti ja keittiö -lehden sisustustoimittaja Anna Kristerin (kuvassa) ja Piian kanssa oltiin varsin tehokas kolmikko kivojen pikkuputiikkien etsimisessä ja löytämisessä. Meillä oli kyllä todella hauskaa kimpassa hekottaen, vaikka välillä kylmä keli (älä koskaan Saksassa jätä pipoa hotellihuoneeseen) ja kipeät jalat vähän itkettikin.

minnaparikka_poninkarva_loresTon, tuo Thonet’n sivuraide – tai siitä erkaantunut yritys, oli yksi listallani olevista ennakkosuosikeista. Viime vuoden kirkkaat neonvärit olivat vaihtuneet helmenharmaaseen – vaan näyttipä kivalta!

thonet_immcologne_lr

Kotimaista muotoilua – ja erittäin upeaa sellaista – bongattiin tanskalaisen Woudin osastolta. Julie Tolvanen (jonka Julie-tuoli muuten palkittiin 2015 Toimittajien tusinassa) on suunnitellut Woudille tämän ripustettavan tarjottimen, jonka kädensija siis kääntyy niin että tarjotinta voi kantaa. Tämä herätti huomion jo käytävältä asti, ja oli todellakin aivan ihana tuote! Meillä oli vähän kiire hipsiä tästä eteenpäin, mutta palaamme Woudin kanssa asiaan, sillä haluan näitä myyntiin omaan kauppaani.

Pitäkääpä Woudia silmällä – firma on varsin ihastunut suomalaiseen muotoiluun ja erityisesti muotoilijoihin, joiden tyylitajua ja yhteistyön sujuvuutta vuolaasti osastolla kehuttiin. Muotoilijalistalta Julien lisäksi löytyvät Poiat, Mika Tolvanen ja Mikko Laakkonen.
tray_julie_lr

Greetings from imm cologne 2016.

Heikkona hopeaan / Silver shoe love

Hopeisia kenkiä on hiljalleen hiipinyt eteiseemme jo useampi pari. Hopeasta on tullut jotenkin helpommin lähestyttävä väri, ja varsinkin lastenkenkien metallisävyjä (nahassa) olen ihastellut jo parisen vuotta. Kun tämän kevään Lumin kenkämallisto esiteltiin ja näin hopeiset Elina-ballerinat ensi kertaa, ihastuin niin että melkein tuli paniikki etukäteen jos en kenkiä saakaan. Ennen kuin mallisto tuli kauppaan, varasin jo yhden parin itselleni. Kun kenkäkuorma saapui, kävin ne viime viikolla juoksujalkaa hakemassa. Yleensä kenkäni ovat kokoa 38, mutta nyt päädyin kuitenkin kokoon 37. Se oli ohuen sukan kanssa juuri sopiva ja istui jalkaan hyvin.

Vaikka tykkään korkkareista, niitä ei meinaa millään jaksaa ihan kaikkiin tilaisuuksiin laittaa. Nämä hopeiset läpsykät ovat juuri tarpeeksi juhlavat, mutta sopivat käytettäväksi ihan casual kuteidenkin kanssa. Mutta siis, kauneimmat kengät pitkään aikaan ja hypistelen näitä ihan huviksenikin. Samaa hopeaa nahkaa on myös yksi ihana käsilaukkukin, tämä Laura. Lumin kenkämallistosta vielä, että niin ihania on että ihan heikottaa. Tuntuu, että nykyään tosi harva juttu enää saa vastaavaa reaktiota aikaiseksi, mutta nämä saa. Mitä muut tykkää?
lumi_elina_ballerina lumi_silver_shoes

Tytötkin rakastavat kenkiään. Pienemmällä on Arauto Rapin nahkaiset ja lampaankarvaiset tarrasaappaat (myy mm. Stylepit, Bella Bambina ja MilkyWalk) ja sekä hohtavapintaiset Tomsit odottamassa ensi kesää. Isommalla kirppikseltä itse löytämänsä hopeiset tennarit, jotka ovat olleet todella kovassa käytössä.silver shoeskids_silver_shoes

Silver shoes have found their way into our home. Also the girls have their own pairs. Somehow the color silver has become somehow ”easier to approach”, hasn’t it? Anyway, when the Lumi Elina ballerinas came in store, I just needed to get a pair. I almost paniced from an idea of missing them, and here they are now.

Aki Choklatin kengät / Shoes by Aki Choklat

huopatossut aki_choklat_kengat

Yksi pari edellisessä postauksessa (Huopatossutaivas) mainitsemastani Aki Choklatin for Lahtiset -kenkämallistosta päätyi omaan jalkaani sieltä Jämsän tehtaanmyymälästä. Nämä mustat kumipohjaiset tossut ovat olleet haaveena pitkään, ja vielä jäi ostamatta melko saman tyyliset mustavalkoiset varrelliset saappaat. Okei, jos ihan rehellisiä ollaan, niin toivelistalla on myös nauhalliset tennarit… ja ne sellaiset varsisaappaat joissa kuminauhaa ympärillä.

Kenkiä on nyt testattu. Joudun käväisemään postilla autolla lähes päivittäin (verkkokaupan paketteja vieden) ja lyhyeen autoon puhahtamiseen ja parkkipaikalla kävelyyn nämä olivat aivan loistavat. Helppo pukea jalkaan, helppo ajaa ja tarpeeksi lämpöiset. Tulipa kenkiä testattua myös superliukkaalla kelillä pari päivää sitten – se sellainen kiiltävä jää jossa lilluu vettä päällä – ja en kyllä kokeile toista kertaa. Aika köpöttelymummona lipsuttelin kaduilla menemään, ei pysynyt pystyssä sitten yhtään. Eli nämä kengät jalkaan jos ei ole lunta laisinkaan, tai sitten ihan reilusti lumisella kelillä joka ei ole liukas.

Nuo kuvassa näkyvät kanervanväriset sisätossut ovat olleet jo pari vuotta käytössä. Itse asiassa en tiedä ovatko ne Lahtisen vai naapuritehtaan, Alhon huopatehtaan.

My choise from Aki Choklat for Lahtiset shoe collection. There’s still a boot model left I’d also like to buy.

Huopatossutaivas / Felt shoe heaven

aki_choklat huopatossut_lahtiset huopatossut lahtiset_jonas_hakaniemi lasten_huopakengat

Pakkomielle huopatossuihin kulkee varmaan jokaisen jämsäläisen geeneissä – minulla ainakin. Sieltä olen siis kotoisin ja huopatossut niin kotoisat kuin olla ja voi (kaikki kolme Suomen huopatehdasta sijaitsevat siis Jämsän kaupungissa). Joululoman aikaan pöyrähdettiin vanhoilla kotikonnuilla ja käväistiin samalla Lahtiset Oy:n tehtaanmyymälässä Jämsän maalaismaisemissa. Nyt seuraa nolo tunnustus: ikinä en ole aiemmin Partalassa käynyt, enkä myöskään tehtaanmyymälässä (saan varmaan porttikiellon koko Keski-Suomeen tän tunnustettuani).

Itselläni on aina ollut kotona jalassa joko Lahtisen tai Alhon huopatehtaan tossut, ja vuosien varrella vaikka mitä värejä. Myös meidän koko perhe näissä aina hiihtelee. Mulla on myös mökillä omat tossut, jotka kaivan aina kaapista sinne mennessäni.

Aki Choklatin suunnittelema mallisto on aivan mielettömän hieno, ja olen ihaillut useimpia näistä malleista jo monta vuotta – netissä. En ole nähnyt kenkiä livenä missään, ja ihmettelenkin miksei helsinkiläiset putiikit ota näitä enemmän myyntiin. Nyt kun pääsin oikein paikan päälle apajille, ostin itsellekin omat Aki Choklatin Lahtiset. Tein valinnan kahden mallin välillä, mutta laitanpa niistä vielä kuvaa myöhemmin. Tarkoitus oli näitä sovitella koko perheelle enemmänkin (lapsille oli ihania huopakenkävärejä kuten alakuvasta näkyy), mutta kierros päättyi aivan liian varhain johtuen täysillä huutavasta ja riehuvasta 2-vuotiaasta, joka joutui heräämään ajomatkan jälkeen liian lyhyeksi jääneiltä päiväunilta. Ja taisi olla aika kova ikävä mummolaan ja äkkiä.

Kuvassa näkyvä laukkumallisto on Jonas Hakaniemen Lahtisille suunnittelema. Aivan järjettömän hienoja, eikö!

My origins in Jämsä have had some influence in the fact that I have a obsession with felt shoes. The three felt factories in Finland are all located in Jämsä. Just visited the Lahtiset factory shop – and bought an own pair of Aki Choklat for Lahtiset shoes.