Paksunahkaiset kaverit

mhann_elnaturalista el_naturalista_wolverineTämä lempeä talvi on ollut ihanien kenkien talvi. Talvella on välillä niin vaikea pukeutua ihmisten ilmoille kivasti, kun haluaisi pitää varpaat lämpöisenä ja kuivina, mutta samalla vetäistä jalkaan jotain muutakin kuin muhku-Sorelit. Tänä talvena on tullut testattua kunnolla nahkaisia El Naturalistan* vihreitä saappaita. Niistä tulee hyvälle mielelle jo siksi, kun ne ovat ihan vihreiden kuulien väriset. Saappaissa on laadukas ja paksu nahka, joka on uskomattoman hyvin kestänyt kaikki talven säät. Olen uskaltautunut ne jalassa jopa loskakeliin, eivätkä ole säikähtäneet yhtään. Huomaan vetäväni nämä jalkaani myös aina silloin, kun täytyy kävellä pitkiä matkoja tai seistä paljon. Tai itse asiassa en ole koko talvena juuri muita kenkiä käyttänytkään… uskomattoman huoltovapaat ja mukavat. Nyt uskon kavereideni kehuja tästä merkistä.

Aavee on hyvä löytämään kaikkia uusia kivoja miesten juttuja, ja tänne tupsahtelee kaikkia paketteja nettikaupoista. Minäkin ihastuin noihin mustiin Wolverine-kenkiin (jotka Aavee onnistui löytämään jostain alesta neljälläkympillä). Joudun ehkä tilaamaan itselleni sellaiset viimeistään ensi talveksi (ja sitten tuulipukukauppaan yhdessä). Sekä El Naturalistalla että Wolverinella on talvikengissä paksu nahka, joka kestää säätä. Myös Lumin Brandon -veska on ollut paras kaverini jo pitkään. Ensin yritin suojella sitä sadekelillä, niin vaaleakin kun on, sitten huomasin että kunnon nahka kestää vaikka mitä.

Ja mitä tässä yritän kertoa? Sitä, että paksu nahka on hyvä nahka, kengissä ja laukuissa.

*Kettukarkki on El Naturalistan yhteistyöblogi, kengät saatu ilmaisnäytteinä.

My winter’s favourites: Lumi Brandon bag and El Naturalista leather boots. Aavee found these black Wolverine shoes for him, and I want a pair too.

Kaksiväriset El Naturalista -korkkarit

Benetton_takkiEl_Naturalista_korkkaritNopealla tarkastelulla uudessa lähikaupassamme suosituin vaatekerta on lenkkarit ja ulkoilupuku. Joudun kyllä harjoittelemaan tähän pukukoodiin lähtemistä, sillä omasta pihasta ulkoiluvermeissä (muuten kuin juoksuvauhtia) lähteminen ihmisten ilmoille tuntuu ainakin toistaiseksi vähän vaikealta. Saatan puuhastella kyllä kotona ulkoiluhousuissa, mutta kärryttelylenkillekin vaihtuu helposti yleensä farkut ja nahkasaappaat. Onhan tämä naisena oleminen joskus vähän omituista… tai sitten olen itse vaan vähän omituinen.El_Naturalista_Colibri

Kettukarkki on jatkossa espanjalaisen El Naturalista -merkin yhteistyöblogi, eli saan vuosittain muutamia valitsemiani kenkäpareja testaukseen ilman sen kummempia postausvelvoitteita (kaikki kirjoitukset teen täysin omasta halustani). Kenkämerkki tulee kyllä varmasti vilahtelemaan blogissani ja kengät jaloissani, koska mielelläni kerron kokemuksiani näistä. Olin erittäin otettu siitä että El Naturalistan edustaja koki ekologisen ja eettisen arvomaailmani sopivan yhteen tuotemerkin kanssa, ja sukellettuani valmistustekniikoihin, ideologiaan ja materiaaleihin, olen itsekin aivan samaa mieltä. Ystäväni ovat vuosia kehuneet omia El Naturalistojaan pehmeiksi ja mukaviksi, ja nyt pääsin vihdoin itsekin tarkemmin tutustumaan näiden kenkien maailmaan. Opin, että Suomessa myytävä mallisto on vain jäävuoren huippu koko valikoimasta, koska kenkäkauppoihin valitaan tietysti ne Suomeen sopivat bestsellerit. Laajoja mallistoja vuosittain ilmestyy kaksi; autumn/winter ja spring/summer.

Valitsemani Colibri-nilkkakorkkarit ovat talvimallistosta — ehkei näillä ihan pahimmilla loskakeleillä sinne Alepaan vedellä, mutta nahka on kuulemma varsin säänkestäväksi käsitelty. Ihastuin ihan himona tähän kaksiväriseen malliin (väri Antique black / henna), joka jalassa näyttää aivan mielettömän ihanalta. Korkoa on 6 cm, ei mikään mahdoton, ja pukemista helpottaa sisäsauman vetska. Sopii justiinsa hyvin kapeiden farkkujen ja löysän takin kanssa.

When entering the market nearby, I noticed that the dress code is more or less ”sportswear and sneakers”. Need to practise. Some news: Kettukarkki blog is in cooperation with the Spanish shoe brand El Naturalista.

 Pictures below: El Naturalista

Mökkireissun kirppislöytöjä

TampellaTaidan olla huopatossunaisia. Minulla täytyy olla yksi pari huopatossuja kotona, yksi toimistolla ja yksi mökillä. Aidot kotimaiset huopatossut ovat hinnakkaita, mutta myös hyviä. Tykkään kumipohjattomista versioista, joiden pohja tietenkin ajan myötä kuluu puhki. Mutta se kuuluu asiaan. Olen ollut hetken huopatossuvajeessa, sillä en ole saanut hankittua sopivan värisiä (mustat ja harmaat aina mielessä). Nyt kyläkirppiksellä tuli vastaan pikkutyttöjen myyntiviltiltä uudenkarheita Alhon Huopatehtaan tossuja muutama pari, joista poimin itselleni sopivat vitosella. Ja pinkkihän on justiinsa hyvä. Onko kukaan muu koukussa huopatohveleihin?

Tampellan kangas tuli vastaan Pelastusarmeijan kirppikseltä 6 eurolla. Siitä tuli pesun ja raikkaan narukuivatuksen jälkeen uusi pöytäliina.

A few flea market finds. A pair of Finnish felt slippers, 5 euros and an old Tampella fabric, 6 euros.

Ne ihanat kreikkalaiset sandaalit

Ennen reissua etsin kenkäkaupoista täksi kesäksi niitä täydellisiä, nahkaisia Jeesus-sandaaleita. Löysinkin kahdet todella kivoilta jalassa näyttävät mallit, Vagabondilta ja Biancosta (mallit näkyvät linkeistä klikkaamalla). Muistin sitten, että olemme pian lähdössä Kreikkaan ja maa on tunnettu edullisista nahkatuotteista, joten toiveikkaana Rodoksen vanhassa kaupungissa etsinkin niitä unelmien remmisandaaleita. Kävelimme paahteisena päivänä hiljaisia, kapeita kujia, joissa merituuli puhalsi ihanan viileästi. Eksyimme pois vilkkaimmilta turistikaduilta ja törmäsimme paikallisen suutarin pieneen puotiin. Kuten kuvista näette, löysin etsimäni. Suutarin vaimo löysi oitis seinältä minulle sopivan koon, joka istui jalkaan niin täydellisesti, että oli pakko kysyä kengistä vähän tarkemmin. Suutari kertoi, että osaa malleista on valmistettu vuosikymmeniä, hänen isänsä valmisti sandaaleita 40 vuotta ja nyt vuorostaan hän itse. Perheen paja löytyy kaupan takaa ja kenkiä myydään vain oman liikkeen lisäksi parissa muutamassa paikallisessa kenkäliikkeessä. Ai niin, kenkien hinta, 27 e!

Tässä liikkeessä oli ihan asianmukainen kassakone ja kuitit ja pelit. Moni on kysynyt meiltä reissun jälkeen miten maan taantuma näkyi katukuvassa, vai näkyikö ollenkaan. Lievää rähjäisyyttä ja melko ikääntyneitä kulkupelejä lukuun ottamatta köyhyys ainakaan Rodoksen saarella ei näkynyt päälle päin. Sen sijaan piratismi oli kuitenkin  laajaa ja avointa, ja harva maksu meni kassakoneen kautta. Moni kuittikin näytti tulevan suoraan laskuneen paperirullasta. Muutenkin kuulimme käsittämättömiä veronkiertotapoja- ja tarinoita, joten ei ihme että valtion kassa on vähän miinuksella.

Jos joku on menossa Rodokselle, voin yrittää neuvoa reittiä tuonne kenkäkauppaan sekä muihin kivoihin paikkoihin. Yhteyttä tänne päin vaan.

*****

I found the perfect pair of leather sandals from Rodos, Greece. Only 27 euros! The shoe shop belonged to a man who makes the shoes in the back space. Before him, his father made the same models 40 years.

Kevät kasvattaa jalkoja

Unelmoin joka talvi kevään ensimmäisistä korkkarikeleistä. Pikkusiskon kanssa teimme lauantaina kenkätourneen, kumpikin sai mitä halusi: sisko kesätossuja ja minä mustat ”joka tilanteen” peruskorkkarit. Muutamat täydellisen malliset, mutta jalkaan epäsopivat löysin ennen näitä Zion Zindoja.

Tänään on todellakin se korkkarikeli – ja kaupunkilaisten kostuumeista päätellen muutenkin Asu vapaa -päivä, ainakin Hesarilla aurinkoa paistateltiin jo ilman paitaa. Kevään tunsi muutenkin kaikilla aisteilla: Eirassa tuoksui meri, Punavuoressa espresso (Hesarilla joku muu), Herttoniemessä heiluivat iloiset tasaraitakassit ja Arabialla pärisi skootteri.

*****

Every winter I dream about the first high heel weather. My little sister and I made a shoe tour on Saturday, and we both got what we wanted: sister some slip ons and I found the perfect pair of black basic high heels.

Today is definitely the weather for heels – and also the ”no dress code” day if you look at the citicens, at least on Helsinginkatu there were no shirts on. You could also feel the spring with all senses: Seawind in Eira, espresso in Punavuori, striped Marimekko bags in Herttoniemi and in Arabia you could hear the scooter sound.