Hyvä mieli

Valkoisen Harmajan Suvi heitti haasteen, jossa listataan 10 asiaa, jotka tuovat hyvälle mielelle. Kiitos haasteesta! Heitän saman eteenpäin Kahden Suoran Lauralle ja Musta tuntuun Jonnalle, sillä ainakin heiltä olen saanut paljon hyvää mieltä!

Minut saa hyvälle mielelle….

1. lapsen antamat lappuset. Välillä kyllä löydän riitelyn jälkeen rakkauslappusen rypistettynä peilin reunasta, mutta kun tomu pian laskeutuu, siihen yleensä ilmestyy uusi.

2. halaus.

3. treffit hyvien ystävien kanssa. Esimerkiksi yläasteen suuri kaveriporukka on pysynyt samana jo 20 vuotta, ja nauramme aina vedet silmissä kun näemme. Tunnemme toisemme niin hyvin, että jutustelu liikkuu luontevan estottomasti aiheesta toiseen.

4. oman perheen vakoilu. Varsinkin kun sivusta seuraa isän ja tyttären leikkejä. Milloin ollaan salakerhossa pöydän alla majassa, milloin piirretään keskittyneinä tai pelataan jalkapalloa pihassa.

5. oma koti. Tulen aina hyvälle miellelle jo rappukäytävässä kun saavun kotiin, se on rakas ja ihana paikka.

6. sisarukset. Mulla on mahtavat kaksi pikkusiskoa ja pikkuveli, jotka on ihan huippuja. Ja minua on lykästänyt kerrakseen, sillä myös heidän puolisonsa ja tenavat ovat ihan huippuja!

7. tulevaisuudesta haaveilu. Haaveilen ja suunnittelen paljon asumiseen ja sisustamiseen liittyviä asioita. Jos haluaisin asua kaikissa unelmieni asumismuodoissa ja kaupungeissa, pitäisi muuttaa vielä ainakin 10 kertaa. Mutta ei se mitään, tykkään siitäkin.

8. mukava työ. Freelancerina saan tehdä juuri sellaista työtä mistä pidän. Esimerkiksi kuvausstailauskeikalla tulee järkyttävän hyvä mieli, kun näkee kuvaajan läppärissä valmiin kuvan, jota on viilattu pitkään ja hartaasti.

9. hyvät kirppislöydöt, varsinkin astialöydöt.

10. arkiset hetket. Esimerkiksi usein aamupalalla, kun radiosta tulee hyvä biisi, tipu nousee kesken kaiken tuolista tekemään muutamat vauhdikkaat tanssimuuvit, ja palaa sitten mitään sanomatta takaisin lautasen ääreen.

Pesusieniä ja rantakiviä

Itse en enää matkoilla keräile rantakiviä taskuun, mutta tipusen taskuista niitä löytyy senkin edestä (pullonkorkkien, muttereiden ja oksanpätkien lisäksi). Kiitokset siis pikku hamsterillemme näistä kivituliaisista, joita Kreikasta kotiin palattuamme löytyi vaatteiden seasta ja matkalaukkujen taskujen pohjilta. Kapeiden kujien pikkuputiikeissa myynnissä olleet merestä nostetut pesusienet olivat myös kovin kauniita, ja oppaan vuolaasti matkamuistoksi suosittelemia, mutta minulle ei koskaan selvinnyt onko niiden sukeltaminen ja kerääminen täysin eettisesti sallittua vai ei. Jätin siis ostamatta. Luulen, että pesusienikin olisi onnellisempi meren pohjassa köllötellessään kuin meidän ammeen reunalla – oikeita eläimiä kun ovat. Eteisen lokerokossamme on tilaa kivimuistoille ja muillekin, vanhassa kuvassa on isoisoäitini.

*****

The stones on the beach are beautiful, but I’ve stopped collecting them. But my daughter instead fills her pockets with them (and with bottle caps, screws and wood pieces). So thanks to our little hamster, we found these stones from the clothes and suitcase pockets when unpacking after Greece. The sponges were also beautiful, but it never became clear to me if the sponge fishing is ethically ok or not. So I didn’t buy them, they must be happier anyway in the bottom of the sea than next to our bathtub – they’re real animals, though.


Iittalan uusi Sarjaton

Astiakaupoille ei ihan vielä kannata rynnätä, sillä Iittalan uutuus on hyllyissä vasta syyskuussa. Sarjaton esiteltiin jo Milanon messuilla, ja kotimaiselle medialle se esiteltiin myös hyvissä ajoin. Lanseerausretki puisella purjeveneellä Helsingin saaristomaisemiin kalakeittolounaineen oli ihana. Sarjan lanseeraus on markkinoinnin mukaan Iittalalta suuri panostus ja suunnittelijoita mukana on peräti kuusi: Aleksi Kuokka, Harri Koskinen, Samu-Jussi Koski, Hennamari Asunta, Jopsu Ramu ja Timo Ramu. 26-osaiseen astiastoon kuuluu lautasista peruskoot, tarjoilukulho, monikäyttöinen jalallinen juomalasi, keittiötekstiilejä ja puinen tarjotin. Sarjaton on ehjä kokonaisuus monipäisestä suunnittelijajoukosta huolimatta, ja osien onkin tarkoitus toimia yhdessä tai erikseen, sekä yhdisteltynä vanhoihin kodeista löytyviin astioihin.

Odotin Sarjattoman saapumista jo kauan, mutta se ei saapuessaan kuitenkaan herättänyt minussa suuria tunteita, kuten esimerkiksi Arabian Oma saapuessaan, tai jo hyvää aikaa sitten kuopattu Relations-lasikokoelma. Sarjaton on meille suomalaisille tuttua muotokieltä varsinkin Arabian tuotteiden myötä, mutta Iittala-brandin alla muualla maailmassa tuoretta ja pehmeämpää verrattuna aikaisempaan. Omaan kotiini Sarjaton ei ehkä tietään löydä, mutta voisin hyvinkin hankkia sarjan valkoisia peruosia, ellei hyllyistä jo löytyisi valkoisena Omaa, KoKoa ja Egoa. Puiseen purjeveneeseen se kävisi loistavasti, mutta valitettavasti en omista sellaista. Sarjattomasta tulee mieleen usea Arabian ja Iittalan vanhempi sarja: laseista 90-luvun lasisarja Uuma, keraamisista osista Arctica, Oma ja 24h. Enkä sano että se olisi ollenkaan paha juttu. Olisi tosi hauska kuulla muidenkin mietteitä Sarjattomasta, mitkä osat nousevat ylitse muiden ja millaiseen sisustukseen ja keittiöön sitä hankittaisiin?

*****

The new series from Iittala, called Sarjaton is available in September. Designers: Aleksi Kuokka, Harri KoskinenSamu-Jussi Koski, Hennamari Asunta, Jopsu Ramu ja Timo Ramu.

Picture on the top: Iittala

Ne ihanat kreikkalaiset sandaalit

Ennen reissua etsin kenkäkaupoista täksi kesäksi niitä täydellisiä, nahkaisia Jeesus-sandaaleita. Löysinkin kahdet todella kivoilta jalassa näyttävät mallit, Vagabondilta ja Biancosta (mallit näkyvät linkeistä klikkaamalla). Muistin sitten, että olemme pian lähdössä Kreikkaan ja maa on tunnettu edullisista nahkatuotteista, joten toiveikkaana Rodoksen vanhassa kaupungissa etsinkin niitä unelmien remmisandaaleita. Kävelimme paahteisena päivänä hiljaisia, kapeita kujia, joissa merituuli puhalsi ihanan viileästi. Eksyimme pois vilkkaimmilta turistikaduilta ja törmäsimme paikallisen suutarin pieneen puotiin. Kuten kuvista näette, löysin etsimäni. Suutarin vaimo löysi oitis seinältä minulle sopivan koon, joka istui jalkaan niin täydellisesti, että oli pakko kysyä kengistä vähän tarkemmin. Suutari kertoi, että osaa malleista on valmistettu vuosikymmeniä, hänen isänsä valmisti sandaaleita 40 vuotta ja nyt vuorostaan hän itse. Perheen paja löytyy kaupan takaa ja kenkiä myydään vain oman liikkeen lisäksi parissa muutamassa paikallisessa kenkäliikkeessä. Ai niin, kenkien hinta, 27 e!

Tässä liikkeessä oli ihan asianmukainen kassakone ja kuitit ja pelit. Moni on kysynyt meiltä reissun jälkeen miten maan taantuma näkyi katukuvassa, vai näkyikö ollenkaan. Lievää rähjäisyyttä ja melko ikääntyneitä kulkupelejä lukuun ottamatta köyhyys ainakaan Rodoksen saarella ei näkynyt päälle päin. Sen sijaan piratismi oli kuitenkin  laajaa ja avointa, ja harva maksu meni kassakoneen kautta. Moni kuittikin näytti tulevan suoraan laskuneen paperirullasta. Muutenkin kuulimme käsittämättömiä veronkiertotapoja- ja tarinoita, joten ei ihme että valtion kassa on vähän miinuksella.

Jos joku on menossa Rodokselle, voin yrittää neuvoa reittiä tuonne kenkäkauppaan sekä muihin kivoihin paikkoihin. Yhteyttä tänne päin vaan.

*****

I found the perfect pair of leather sandals from Rodos, Greece. Only 27 euros! The shoe shop belonged to a man who makes the shoes in the back space. Before him, his father made the same models 40 years.

Naapurin donitsit

Ravintolapäivä on kutkuttava päivä, mutta silloin iskee aina paniikki: mistä löytää hyvän paikan, riittääkö tällä kertaa ruoka, riittääkö tilaa? Niin moni leipä ja kaakku on loppunut nenämme edestä kesken, mutta nyt hyvät donitsiapajat olivat aivan nenämme edessä, kun naapuriimme ilmestyi donitsikioski. Kiska oli koristeltu aivan ihanaksi, maitopullotkin olivat vimpan päälle. Nappasin oman 8-vuotiaan ja naapurin tipun kesken nukkeleikkien mukaan, vaaleanpunaisissa kärryissä donitseille pääsivät myös naapurin tipun vauvanuket Marja-Leena ja Harri.

*****

On restaurant day there was a donut cafe in our neighbourhood. I took my own 8-year-old and her friend with me. Also the two dolls, Marja-Leena and Harri, accompanied us.