Vuosittainen arkisto: 2012

Maaninen Littlephanttien metsästys

Pakko myöntää, Lindex on onnistunut räjäyttämään pankin himoittavien vauvanvaatteiden kanssa. Vastikään saapui vauvojen uusi superihana Littlephant-mallisto, joka alta aikayksikön muuttui nettikaupassa statuksesta ”ei vielä varastossa” tilaan ”loppu varastosta”. En edes ehtinyt näitä vielä livenä näkemään, kun olin jo soittelemassa myymälöitä läpi ja varailemassa viimeisiä riepuja mallinukkien päältä. Onnistuin kuin onnistuinkin saamaan haluamani yksilöt osittain ystävän avustuksella, joka myös heräsi asian kanssa myöhään ja suoritti metsästysretkeä laajemmaltikin kuin Helsingin keskustan liikkeistä.

Halusin tuossa joulunpyhien jälkeen viettää laatuaikaa isomman tipuseni kanssa, ja hyppäsimme Eckerön lauttaan ja seilasimme Tallinnaan pariksi päiväksi. Siellähän olisi tietysti ollut Lindexissä Littlephantteja kaikkia kokoja jäljellä…

Reissusta ei sen enempää muuta kuin että laivamatkailu avartaa, pakko sanoa. Merisairaudesta kärsivänä risteilyjä tulee tehtyä n. yksi kappale kymmenessä vuodessa, joten voitte kuvitella mikä elämys tuo kaatuvien kaljakärryjen raahaustouhun katselu onkaan! Ihan kuin olisi ollut keskellä sketsiohjelmaa. Paluumatkalla pystyin jopa hengailemaan laivan leikkihuoneessa (merisairaus pysyi sen verran aisoissa ettei tarvinnut hytistä ulkokannella seisten). Lasten ja niiden vanhempien lisäksi leikkihuoneeseen pelmahti yllättäen lauma teinipoikia ja vähän vanhempaa nuorisoa aikaa viettämään. Näin jo silmissäni pian alkavat karkelot ja itseni vetäytymässä sittenkin takavasemmalle, mutta mitä! Ne pelasivat kolme tuntia kiltisti Kimbleä ja lennättivät paperilennokkeja.

*****

After a serious hunting I managed to get all the Lindex Littlephant collection baby clothes I wanted. At least from Helsinki they’re sold out, and the same situation is in the webstore. After Christmas I visited Tallinn — there I’d been more lucky, there was all sizes left.

Kukkiva joulu

Vuoden odotetuin perjantai, sanoisin. Takana pimeimmät päivät, kiiretohinat, edessä herkuttelupäivät ja leppoisaa lomailua. Joulu on vallannut kotimme kuusta myöten, joka vielä hetken saa sulaa vintin viileydessä ennen koristelua. Ilmassa piparin- ja hyasintintuoksu, voiko parempaa olla?

Tiesittekö, etteivät kotimaiset talvena kukkivat kukat ole ihan itsestäänselvyys? Ensimmäinen Suomeen tullut joulukukka oli hyasintti, jonka helsinkiläinen kukkakauppias sai asiakkaiden ihmetykseksi kukkimaan näyteikkunassaan joulukuussa 1879. Nykyään valikoima on hurjan laaja, eikä kukkien hankinnassakaan tarvitse siis lähteä merta edemmäs kalaan. Kotimaiset kukat tunnistaa sirkkalehtimerkistä.

Kiitos Kauppapuutarhaliitto ry:n, jouluumme tupsahti laatikollinen kotimaisia joulukukkia. Myös retki lähikukkakauppaan oli ikimuistoinen — kannoin kinosten läpi kainalossani karvaiseksi meritähdeksi naamioitua vauvaa ja perässäni vedin pulkan kyytiin pakattua jättipahvilaatikkoa, jota isompi tytär piti pystyssä. Mahtavaa talviliikuntaa ja haukkarit hellinä! Täällä teiden auraus on näemmä vielä harkinta-asteella (tai harjoittelu-), joten vaunuilla on ihan turha lähteä mihinkään. Paketista paljastui ihana kirjo kukkia, joista kuvissa näkyvät (ylhäältä alas) hyasintit, amaryllis ja itselleni uutukainen, vienonvihreä jouluruusu. Hyasintit halusin laittaa korkeisiin laseihin pelkän sipulin kanssa, samalla testaan kestävyyttä — tykkään niistä niin kovin juuri näin.

*****

Lovely Finnish christmas flowers I got as a present for the blog.

Rakas Kitchen Aid

Kiitos isän ja äidin antaman ennakkojoululahjan, keittiössä häärää nyt villiintynyt jauhopeukalo. Olen himoinnut meille Kitchen Aidia jo kauan — sen lisäksi että se on muotoilultaan niin kaunis, se vaivaa taikinan ilman että minun ei tarvitse työntää näppejäni kulhoon (inhokkihomma nro 1). Tuo huriseva ihanuus on niin sympaattinen ja avulias, että ihan kuin meillä olisi uusi perheenjäsen, tai ainakin vähintään yksi uusi käsipari keittiössä. Aina kun leivon jotain, tulee ihan Julia Child -fiilikset, sillä Meryl Streepin esittämällä Juliella oli 50-luvun keittiössään samanlainen masiina ihanassa leffassa Julie & Julia.

Tänään tein piparitaikinaa — ensimmäistä kertaa ikinä itse, voita ja mausteita säästelemättä. Taikina on nyt jääkaapissa maustumassa ja odottamassa illan leivontasessioita. Tällä kertaa uusina piparimuotteina ovat uutena ostettu hattivatti ja kirppikseltä bongattu kirves (kuvassa). Ostan aina talteen kirppikseltä piparimuotit, mitä kuluneempia ja vanhempia, sitä parempi. Erikoisista kuvioista myös aina plussaa.

*****

 Thanks to the early christmas present from my parents, I’ve become a baking-animal in our kitchen. Every time I use Kitchen Aid, I feel like lovely Julie Child, who had the same machine in her 50′s kitchen in the movie Julie & Julia. Today I prepared first time the gingerbread dough by myself. There’s some serious baking time in the evening!

Hiljaiset aamut

Lumen saartamana on ihan parasta jäädä hiljaiseen kotiin yksin aamupalalle. Ei tarvitse aamuhämärässä miettiä kulkeeko ratikka, onko aurattu, laitetaanko villahousut. Aluksi tämä kotonaolo tuntui niin oudolta, nyt osaan jo nauttia, varsinkin kun tuo hoidettava knääpyle on siitä helpoimmasta päästä. Parin tunnin aamiaiseen kuuluvat Hesari iPadilta, valmiiksi keitetty kahvi termoskannussa (se on aina niin luksusta), leipää ja hedelmää. D-vitamiinia unohtamatta. Joulun aikaan on mahtavaa, kun kaupat tursuavat mandariineja ja muita, ne ovat niin nättejäkin.

Olen muutaman päivän juonut hunajateetä ja yrittänyt torjua päälle puskevaa flunssaa, ja näyttäisi jopa onnistuneen. Enää ei ainakaan ole kurkku kipeä, huomaan. Öisin on myös vähän viluttanut, ja päälle onkin joutunut pukemaan jos jonkinlaista viritystä pysyäkseen lämpimänä. Eilen kun illalla katsoin peiliin yksi aika järtsy yhdistelmä päällä, sanoin Aaveelle, että jos yöllä yllättäen meikäläisen päivät päättyvät, katso kiitos ettei mun maaliset jäännökset poistu näissä vermeissä tästä talosta. Olisikohan ehkä aika lisätä ostoslistalle kivoja, lämpöisiä yövaatteita?

*****

Surrounded with snow it’s great to stay at home and eat breakfast alone, in peace. I don’t have to wonder if the tram works or not, are the roads cleaned of snow, do I need woolen pants or not. In the beginning it felt strange to stay at home, but now I really can just enjoy, as the person I’m taking care of, is so easy-going.