Muji ostokset / Muji shopping

Kölnin-reissulla tiesin jo etukäteen minkä sivukujan varrella Muji sijaitsee. Tämä kotoisa japanilainen kauppa on ollut yksi Kettukarkki SHOPin esikuvista selkeine tuotevalikoimineen ja kivannäköisine kodin käyttöesineineen. Mujissa on niin ihanan pelkistettyjä ja vähäeleisiä arkitavaroita, että niillä voisi täyttää koko kodin. Monien tuotteiden takaa vuosien varrelta löytyy tunnettuja muotoilijoita (kuten Harri Koskinen ja Naoto Fukasawa), mutta täytyy olla salapoliisi tietääkseen mitä tuotteita kukakin on suunnitellut, sillä muotoilijoista ei pidetä mitään haloota. Löytyykö muita Muji-faneja?

Junassa tapaamani mukava Milanossa asuva Italian Elle decorille työskentelevä messumatkalainen ihmetteli sitä ettei Suomessa ole Mujia. No samaa ihmettelen minäkin. Mutta sitä myös ihmettelimme yhdessä, ettei Italiassa ole Habitatia. Eikä siellä myöskään ole H&M Homea. Vastaavasti hän kummasteli Suomesta puuttuvaa Zara Homea.

muji_brushes_lr

Tämän pinottavan säilytysboksisarjan osia tuon yleensä aina mukanani kotiin, kuten tälläkin kerralla. Nyt silmiini osui kannellinen rasia, jollaista en muista aiemmin nähneeni. Sen otin mukaani. Muji_containers_1 muji_shop_travel muji_store_cologne

Tällä kertaa teinkin tupla-jackpotin astiaosastolla. Ostoslistalla on ollut todella pitkään (vuosia) hyvännäköinen puolen litran lasinen mittakannu leivontaa varten, ja hyvännäköinen silikonisuti samaan tarkoitukseen. Mittakannun täytyy olla lasinen, jotta sen voi laittaa mikroon, ja läpinäkyvyys auttaa mittaamista huomattavasti (kannun sisäpuolella olevaa mitta-asteikkoa on ärsyttävä tihrustaa). Tällä taisi olla hintaa noin 12 euroa, ja kannu on ihanan yksinkertainen ja kevyt. Silikonisuti hipoo täydellisyyttä. En vaan ole voinut ostaa kotiin niitä värikkäitä muovimaisen näköisiä yksilöitä. Tosiaan, Mujilla on kyllä myös nettikauppa, mutta siellä on vain pieni osa kaupan tavaroista ja jotenkin tuntuu, että sieltä puuttuvat kaikki ne kivat.

astiat_muji

I visited Muji shop on my Cologne trip. Muji is actually one of my inspiration sources when I founded my own web store, Kettukarkki SHOP. I like the simple and plain home equipments in a good order. This time my shoppings were this glass jar and black silicone brush. Both I’ve been looking for years – so glad the perfect ones were finally found.

Salaperäinen lahja lukijalta / A mystery gift

aladdin_sisalto retroaladdinaladdin_suklaarasia

Olin jo ihan liikuttunut saadessani jonkin yllätyspaketin, ennen kuin olin edes sen sisällöstä tietoinen. Olin tullut lähettäjälle mieleen, kun oli käynyt Ruotsissa ja törmännyt tällaiseen. Äimistys oli iso, kun avasin paketin, ja sieltä paljastui Aladdinin retrorasia, jollaisen perään haikailin postauksessa Seljankukka?. Meni monta päivää ennen kuin edes raaskin poistaa muovikääreet, ihailin boksia ihan sellaisenaan.

Varoitus! Seuraava kappale sisältää kuivakkaa sukupuuttoon kuolleiden suklaakohvehtien visuaalista ja haptista analysointia maistelun lisäksi.

Ensiksikin, rasiassa mikään ei ole sitä, miltä ensisilmäyksellä näyttäisi. Kuvassa näkyvä simpukanmuotoinen (nykyään rommirusina), olikin vaaleasisuksinen 70-luvun Tosca. Aika mitäänsanomaton, sokerinen. 60-luvun Trofénougat, tuo pyöreä tuossa etualalla, sen sijaan oli suussa sulavan pähkinäinen ja toffeemainen. Odotettu tummasuklainen Appelsiini 30-luvulta voisi kyllä mennen tullen korvata ylimakean seljankukan, se oli myös oikein kaunis ulkonäöltään ja sopivasti pitkulainen nautittavaksi kahdessa osassa. Äänestän sen parhaaksi.

Iso KIITOS sinulle Anne! Ilahdutit todellakin :)

A mystery gift from my reader was a retro Aladdin 75 years chocolate box! Thanking the sender while tasting and enjoying the extinct pieces.

imm Cologne pieces

Tässäpä muutamia mukaan poimimiani paloja Kölnin huonekalumessuilta tällä viikolla. Yhteenvetona messutarjonnasta voisi sanoa, että hallien näkymää hallitsivat isot italialaiset ja keskieurooppalaiset merkit, joiden tarjonta oli sitä samaa nahka-luksus-tummapuu-beige-settiä, eikä osastoja enää erottanut toisistaan kun kaikki alkoivat näyttää samalta. Värejä oli tosi vähän missään, ja muutama valmistaja kuten seuraavan kuvan japanilainen Karimoku oli uskaltanut aavistuksen – mutta vain aavistuksen – revitellä jollain muillakin kuin perusvarmoilla luonnonväreillä. Karimoku oli yks omista suosikeistani. Hirveän lähellä Muutoa ja Hayta, mutta silti tosi japanilainen.

Pohdiskelimme tätä asiaa messuilla Suomesta mukana olleen Luonto-brändin (Pohjanmaan kalusteen vientibrändi) toimitusjohtaja Ville Kareston kanssa. Heillä oli osastollaan myös aika rohkeitä vihreän ja turkoosin sävyjä, mikä oli ollut täysin tietoinen valinta erottautumisen kannalta. Kalustebisnes ei toimi samalla tavalla kuin muoti. Taantuman aikaan ihmiset pukeutuvat yleensä vähän pirteämmin ja hakevat iloa pukeutumisesta, mutta kalusteiden kanssa mennään varman päälle, värittömällä linjalla. Huonekalu on kuitenkin iso investointi, ja valmistaja haluaa luonnollisesti varmistaa että tuote menee kaupaksi. Sitten kun on löysempää, voidaan vähän revitellä värien kanssa.

karimoku_immcologne

Vitran osasto oli yksi hienoimmista (perustuen täysin subjektiiviseen näkemykseen). Uutuuksia ei Vitra juurikaan näillä messuilla esitellyt, mutta silmänruokaa sitäkin enemmän. Oikein kivoja sisustusideoita, joita katseli pidempäänkin. Vitravitra_aalto_tarjoiluvaunuvitra_lamps

Samaan aikaan oli myös Living Kitchen -messut, joilla piipahdin ihan nopsaa. Siellä napsaisin kuvan tästä kivasta keittiökaapista, joka oli voittanut jonkin design awardin. Tällaisia organisoijan unelmia oli muutenkin nyt paljon eri keittiövalmistajilla. Kaikille oma paikkansa ja keittiön järjestys nähdään iloisena asiana.

kaappi

Tästä seuraavasta korikalusteesta olin nuoren italialaisen toimittajakollegani kanssa varsin eri mieltä. Muutenkin oli hauska verrata löytöjämme, ja arvatenkin kiinnitimme huomion täysin eri asioihin messuilla. Tämä pinottava korisysteemi oli itselleni messujen ykkönen, ja kollegan mielestä aivan omituinen kapine, joka ei laisinkaan sovi koteihin. Vähän meitä nauratti kyllä. Minä taas näen tämän lastenhuoneessa, keittiössä, kodinhoitotilassa, olkkarissa, eteisessä…korisysteemi

Puuta osaa taivuttaa myös Ton. Luulin ensin Thonetin uudeksi sarjaksi tmv., mutta ei, tämä onkin täysin eri firma, joka on joskus kauan sitten ollut Thonetin kanssa samaa puljua. Tonin tehdas Tsekeissä on se, joka alkujaan valmisti myös Thonetin tuolit. Kävin tsekkaamassa myös Thonetin osaston odotukset korkealla, mutta hyi että, suunta oli ihan ihme toimistotyyli, johon oli ympätty konjakinväristä nahkaa ja sellaisia isoja äijä-nojatuoleja. En pystynyt sorry vaan edes kuvaa ottamaan. Ton_yellow

Tämä hauska verhotanko oli saanut Design Awardin (kuten muuten myös suomalainen Everyday designin pöytä). Ihan mieltsin hieno! verhotanko_design_award

Matkustustvinkkejä Kölnin messuille:

Kuten lupasin, kirjoitan ylös muutamia käytännön vinkkejä messuille matkaaville. Lensin Düsseldorfin kentälle, josta pääsee kätevästi junalla suoraan messukeskukseen. Juna on S-juna, ja lipun voi ostaa joko tiskiltä tai suoraan keltaisesta lippukoneesta käteisellä tai kortilla. Lipun hinta yhteen suuntaan oli 11,30 e ja matka kesti n. 35 min. Junapysäkiltä on lyhyt matka kävellen messujen eteläiselle sisäänkäynnille.

Messuilla ruokailu on täällä taitolaji. Aulojen käytävillä on isoja ”ruokaloita”, jotka kannattaa kiertää kaukaa jos ei välitä jättimakkaroista, ranskiksista tai ylikalliilta laitosruoasta. Sen sijaan kahville ja ruokailemaan kannattaa suunnata hallien sisällä vähän piilossa oleviin viihtyisiin ”laungeihin”, joista saa ihan edullisesti laadukkampia lounaita, hyvää kahvia ja viiniäkin.

Messukeskus sijaitsee yhden pysäkin päässä Haubtbahnhofista (päärautatieasema), joka on joen toisella puolella Kölnin keskustassa. Messuilta pääsee myös siltaa pitkin kävelemään kaupungille jos jalat jaksavat. Itse kävelin, koska maisemat olivat upeita. Hotellini sijaitsi vähän rautatieaseman pohjoispuolella. Junalla matkustaminen paikallisliikenteessä on halpaa (alle pari euroa lippu), mutta kävellen Kölnissä pärjää hyvin. Hyvät kengät totta kai. Ihania paikallisten suosimia kahviloita on joka nurkalla, joissa kannattaa pysähtyä tankkaamaan ja huilaamaan.

Jos unohdin jotain oleellista, saa kysyä!

Katedraaleja ja leipomoita / Cathedrals and bakeries

 

Terkut leipomoiden luvatusta maasta! Työmatka Saksan lempparikaupunkiini Kölniin oli varsin kiireinen, mutta ehdin pikapikaa nauttimaan palasia Rheinin jokivarsimaisemista ja joka nurkalla olevien Bäckereiden herkuista. Köln on niin kaunis hyytävän synkällä talvisäälläkin, ja kaupungin keskellä seisovaa Kölnin katedraalia (Kölner Dom) ei voi pysähtymättä ihailla – se on hengästyttävän valtava, ja upea. Katedraali on remontissa ties kuinka monetta vuotta, ja tuossa yhdessä kuvassa näkyykin sellaisen vallihaudan toisella puolelle pikku parvekkeella näkyviä remonttimateriaaleja ja jotain puuta kuivumassa. Tuo pytinki on siis niin iso, etten voi käsittää miten sen restaurointia pystytään saamaan ikinä valmiiksi.

Koeln_munster koeln_muster_darkkatedraali_remontissa koeln_rhein

Vaikka kaupungissa oli hyytävän kylmä (n. +1), se ei aamuisin estänyt leipomoiden tiskien avautumista ulos kadulle päin. Tämä on yksi Saksan parhaista jutuista: elävä, runsas, arkinen leipomokulttuuri. Kaupungilla kävellessäni pysähdyin ihan vaan katselemaan leivonnaisia ja suolaisia take away -leipiä, joita leipomoiden kadulle työntyvät tiskit ovat pullollaan. Oli myös meditatiivista katsella, kun kaupantäti asetteli munkkeja siisteihin riveihin ja pinoihin (okei okei, tein tällä reissulla ihan töitäkin). Myös hinnat ovat kohtuullisia, esimerkiksi täytetty leipä tuossa alemman kuvan kojussa oli vain 2,45 euroa. Suomessa olisi varmasti sama maksanut vähintään tuplat.

Matkani määränpää ei ollut kuitenkaan munkkikoju, vaan Kölnin huonekalumessut (imm Cologne), joiden parhaista paloista lisää omassa postauksessaan. Kirjoitan myös vähän matkustusvinkkejä Kölnin-reissua tai messumatkaa suunnittelevalle. Myös kotiin tuli napattua shoppailulöytöjä Mujista, niistä myös lisää myöhemmin.leipomo_street_food zum_mitnehmen_backerei

Greetings from the promised land of bakeries! I just wish we could have something like this – a bakery in every corner and even despite of the damn cold weather they keep the kiosks open to the street. Also the prices are really traveller-friendly, a filled sandwich can be only 2.45 euros. In Finland it would be at least double. While enjoying all the Bäckereis and Cathedral watching I actually did some work, too, so more about that and imm Cologne furniture fair in next posts.

 

Kirppikseltä UPM-jakkara / Flea market stool

UPM_jakkara_sininen UPM_jakkara

Tämä söpö ja sirojalkainen jakkara löytyi useasta 50-lukulaisesta kodista Jämsästä ja Jämsänkoskelta, joissa sijaitsee UPM:n paperitehtaat. Näitä jakkaroita tehtiin paperitehtaalla käsin, ja malli pysyi samana vuodesta toiseen. Tehtaalla työskenteli puuseppiä, joiden verstailla jakkaroita veistettiin ilmeisesti tehtaan työntekijöille lahjoiksi. Jakkaran kuppimaisen istuimen muoto on itsellenikin tuttu lapsuudesta saakka, sillä isoisänikin sai aikoinaan yhden toimiessaan tehtaalla poliisina, ja tuo jakkara on nyt vanhempieni mökillä, hyvässä tallessa.

Koska rintamamiestalo, (entinen) jämsäläinen ja UPM-jakkara kuuluvat saumattomasti yhteen, piti tähänkin yhtälöön jakkara hankkia kun sellaiseen törmäsin jämsäläisellä kirpputorilla. Muutaman kympin hinta kauniin siniseksi maalatusta yksilöstä oli ok, ja paikalla ollut myyjä kertoi jopa mistä rintamamiestalosta jakkara on kotoisin. Mahtavaa!

Jakkaralla ei varmasti koskaan ole mitään virallista nimeä ollut, paitsi nykyään paikallisten kesken UPM-jakkarana tunnetaan. Eikä niitä varmaan vuosikymmeniin juuri arvostetukaan, mutta nyt palaselle historiaa osaa varmasti moni jo antaa arvoa.

Jakkara on valmistettu melko simppelillä tavalla; ovaaliksi sahattuun liimapuulevyyn on sorvattu istuinkuppi, ja istuimeen on ”tökätty” neljä jalkaa kiinni. Olisi kiva tietää onko tämä jakkara vain paikallista designia, vai onko malli liikkunut muuallekin Suomeen. Kuulen mielelläni jakkaroista tarinoita! Oletko nähnyt tällaista tai kuuluuko ehkä perheellesi tällainen? Tunnetko historiaa?

The traditional wooden stool manufactured by carpenters working in paper factories in Jämsä and Jämsänkoski was found from flea market in dark blue. Many of the local families who worked at the factories have one, and I didn’t mind finding one, too.