Lastenhuoneen juhlakunto



Kaikki lastenhuonetta koskevat ”juhlakuntoon saattamistoimenpiteet” saatiin kuin saatiinkin tehtyä, vieläpä ihan ”hyvissä ajoin”! To/pe-yönä valmistui toinen päiväpeite, perjantaina lasten päiväunien aikana surautin lastenhuoneen lattialla majailevaan jumppa/varasänkypatjaan pallollisen päällisen, perjantai-iltana mies viimeisteli lastenhuoneen jakkaroiden maalausoperaationsa ja minä ompelin vielä pitkään puolivalmiina maanneeseen pallolliseen vahakankaaseen nauhakujan ja asetin sen lastenhuoneen pöydän päälle. Ja kas, huone oli juhlakunnossa! Muun kodin ja tarjottavien kanssa ei sitten tänäkään vuonna käynyt ihan yhtä onnellisesti… Mutta siitä lisää seuraavassa ”numerossa”!

Kuviin änkesi myös esikoisemme, 8-vuotias ranskisherra Uuno. <3

Eka päiväpeitto valmis, aikataulussa ollaan…




Muistattekos vielä päiväpeittoprojektini? Pidin tavoitteenani saada peitteet valmiiksi ennen lasten 2-vuotiskemuja, joita juhlimme ensi sunnuntaina. Ja sattaapi olla, että niin myös käy! Viime yönä puoli kahden maissa oli eka peite valmis, ja kun tyttökin oli hereillä (heräsi yskäänsä ja vekslasi sitten hyvän tovin oman sängyn ja vanhempien makkarin välillä…), sujautin peitteen oitis tytön sänkyyn. Ei tuo nyt ihan niin viimeistelty ole kun mitä tavoittelin, mutta olipa tuossa vaan aika kova homma, työjärjestyksiäkin piti pohtia ihan tosissaan. Yöunille mentäessä peite avautuu molemminpuolisten vetskarien avulla ja ”läpän” voi nostaa sänkyn jalkopään yli roikkumaan. Silloin näkösällä oleva ”kannen” taustapuoli on mustavalkoraidallinen (sitä leveämpää raitaa). Toiseenkin peitteeseen on kaikki kappaleet leikattuina, joten sekin on ”enää” ompelurupeamaa vailla. Uskoisin kuitenkin, että sekin on sunnuntaina valmis!

Ja seuraavaksi kerronkin sitten niistä tulevista 2-vuotiskemuista… :)

P.S. Sorppa surkeat kuvat. Sen lisäksi että olen surkea kuvaaja, olen myös surkea kuvankäsittelijä!

EDIT:
Kiitos kehuista ja kommenteista! Lisäsin ensi hätään tuon toivomanne ”night mode”-kuvan ja tarvikelistan. Yritän kirjailla työvaiheita/järjestyksiä ylös, kunhan pääsen toisen peitteen kimppuun… :)

The kalenteri





Joulukuu pääsi yllättämään, kun yhtäkkiä eilen aamulla muskarissa muistin, että kalenterin deadlinehan painaa päälle ihan tosissaan! Illalla kymmenen tienoilla pääsin ompeluhommiin ja kello 02.07 oli kalenteri ripustettu lastenhuoneen seinälle. Melkein valmiina… Kävi nimittäin niin, että paljon tohkeilemissani puusydämissä oli kaksi numeron 18 sydäntä ja numero 15 uupui tyystin… Grrr… Että joudunpa vielä maalaushommiin! Lisäksi tuota puukepukkaa voisi lyhentää ja ripustussysteemiä muutoinkin hieman kehittää. Mutta pääasia on, että aamulla lapsilla oli kalenteri! Ekasta luukusta paljastui Gokin puisen muisti/palapelin ensimmäisenä neljän palan elukkana pingviini. Nuo Gokin tuotteet on muuten ihan yllättävän edullisia, tuosta viiden elukan pelistä maksoin 6 euroa (Miraakkelista). Vimpassa kuvassa on kalenteriin aikomani yllärit, mutta taskujen melko pieni koko taitaa vähentää muovailuvahatörppöjen osuutta. Lisäksi Tigerkin saattaa vielä laittaa näppinsä peliin… ;)

Päiväpeitot lapsosille



Näille mun ompeluprojekteilleni on tapana käydä niin, että jäävät ryökäleet kesken. Etenkin jos olen esitellyt tekeleet teille puolivalmiina.. ;) Mutta jospa nämä nyt tekisivät poikkeuksen ja saisin päiväpeitot valmiiksi ennen tenavien 2-vuotiskemuja (joista on suunnitteluraporttia luvassa…)? Kankaat ovat suurimmaksi osaksi samoja kuin puolisentoista vuotta sitten värkkäämässäni virikeviltissä (johon ei muuten sitten koskaan tullut niitä suunnittelemiani napeilla kiinnitettäviä pyörylöitä…). Tuolla tilkkujen sommittelullakin hain yhtenäisyyttä, sillä vaivalla vääntämäni virikeviltti kuuluu edelleen lastenhuoneen varustukseen. Kankaista ainoastaan Ikean muinaista viirikangasta ei näihin enää riittänyt (kyllä harmittaa, että menin aikoja sitten päällystämään silityslaudan juurikin tuolla kankaalla!). Viirikankaan korvasin Finlaysonin keltaisilla Elefanteilla (ai jukra, että odotan sitä ensi vuonna tulevaa mustaa versiota!). Noista virikeviltin kankaista tein muutes myös lastenhuoneen lippunauhan.

Päiväpeitoista on tulossa sellaiset vetoketjuilla suljettavat mallit, vähän niin kuin Avaroomin päiväpeitot, joskin tekninen toteutus tulee olemaan erilainen. Kyljet teen Ikean tiheäraitaisesta mustavalkoisesta kankaasta ja näiden tilkkuosuuksien pehmusteeksi laitan Finlaysonin tehtaanmyymälästa hankitut äitiyspakkauksen kakkoslaatuiset Pallero-peitteet (kympin kipale).

Tuo raitaisa ”tilkkutekniikka” näyttäis muuten olevan mun juttu, ruudullisia kun en ole kokeillut enää kymmeneen vuoteen (yksi iso sinivalkoinen päiväpeitontekele jäi silloin muinoin kesken, kun ei siitä näyttänyt syntyvän mieluisaa). Raidallinen on myös nelisen vuotta sitten Marimekon kankaista värkkäämäni pannumyssy, sekä samoista kankaista vieläkin aiemmin surauttamani koiran viltti.

Joulusuunnitelmia osa 1 (ja gaalakateutta)




Taannoisella reissullani Ikeaan bongasin löytönurkasta kaksi mustilla pilkuilla varustettua punaista verhoa (kumpaisenkin koko 145x250cm) alle 9 eurolla! Ensin kekkasin, että niistähän tulee joulupukin lahjasäkit, kun sellaiset ovat olleet suunnitelmissani. Aikani lahjasäkki-ideaa mutusteltuani muistin myös joulukalenterisuunnitelmani. Viime joulun jälkeen kun vannoin tekeväni lapsille sellaisen ihanan kankaisen joulukalenterin täksi vuodeksi. Ja nyt on ideaa haudottu niin, että suunnitelmat ovat ”enää” vain toteuttamista vailla. Punamustat kankaat (eiks ookin tuossa Ikealaisessa aikalailla Pirput parput -meininkiä?) ovat yksinään vähän tunkkaisen oloisia, joten piristän niitä erilaisilla mustavalkoisilla kankailla, joista esim. useimpia Marimekkojani olen hautonut varastoissa jo vuosikausia (joitain jopa kymmenenkin vuotta!), raaskimatta käyttää niitä johonkin ”random”-ompelukseen. Kalenterista ja säkeistä tulee olemaan iloa vielä monia jouluina, joten ne ovat oikein kelpo käyttökohde arrteilleni, kuten myös tuolle mummuni vintin kangaskätköistä löytyneelle Tampellan sydänkangaspalaselle. Siitä voisinkin tehdä vaikka sen aaton taskun! Ja nuo ihanat puiset numerosydämet poimin viime joulun jälkeisistä alelaareista, melkein 80% alella! Että eiköhän ne näistä synny, kunhan vaan saisin rauhallisen ompeluhetken. Ja sehän ei ole ihan itsestäänselvää…!

Ja kuulkaas… Tänä iltana, blogisisarieni tuoreimpia postauksia lukiessa iski gaala-kateus! Kiitos antamienne äänien, sain minäkin viime perjantaina viimetipan kutsun Gloria Blog Awards- gaalaan. Vastausaikaa oli maanantaihin, ja viikonlopun yli asiaa pohdittuani päätin jättää juhlat väliin. Nyyh. Syistä että:
1) Juhliin pääsemiseksi pelkät junamatkat olisivat maksaneet yli 120 euroa (ja sehän on kotiäidin perheen taloudelle aikas iso summa!) ja sen päälle vielä metro/taksimatkat Kellohalliin.
2) Juhlat alkoivat klo 18 ja sekä mies (avecini) että lastenhoitohenkilöstö (mamma ja pappa) pääsivät vasta kolmelta töistä, joten meille olisi tullut hurjan kiireinen lähtö.
3) Eli oltaisiin siis oltu perilläkin vasta viime tingassa (jos edes silloin, kiitos viime öisen lumisateen!), joten samaan reissuun ei olisi voinut yhdistää raikkaasta meri-ilmasta ja shoppailumahdollisuuksista nauttimista (rahalle lisää vastinetta siis). Takaisinkin olisi pitänyt sännätä tuota pikaa, kun lapset eivät ole vielä olleet yön yli muiden hoidossa.
4) Gaala-asut olisi pitänyt vetäistä niskaan jossain yleisessä käymälässä?
5) Enkä olisi mahtunut juuri mihinkään vaatekaappini gaala-asuista, kiitos näiden edestakas jojoilevien raskaudenaikaisten kilojeni…

Että jos ensi vuonna hoitaisi homman niin, että 1) Saisin ihan oikean ehdokkuuden ja kutsun jo hyvissä ajoin, 2) olisin laihempi ja 3) rikkaampi. Aion yrittää parhaani! ;D