Sunnuntaisen saippuakuplienpuhaltelureissumme (vau mikä yhdyssana!) reitti kulki ohi roskalavan, josta pilkotti vanerille maalattu ytimekäs EI! Ja kyltti oli toki poimittava mukaan, on meinaan sen verran ajankohtainen sana kahden uhmaikäisen lapsosen perheessä…
Ja saatinhan taas pallotkin kuviin mukaan! ;)
One man’s trash is another man’s treasure. I found this painted NO! -sign from a trash container. I just had to take it home, since it’s very often used word with the twins…
Olen pitänyt viime päivinä varsinaisia muisteloita lasten ensimmäisinä kuukausina ottamiemme videonpätkien parissa. Onneksi kuvasimme ahkerasti ja mm. monet vauvakirjoihin merkitsemättä jääneet uudet taidot ja muut merkkitapahtumat löytyvät videolta, muuten olisivat jo unohtuneet ikiajoiksi! Yllä ensimmäisenä vuonna lapsista ottamani kuukausittaiset ”synttärikuvat”.
Lapset, varsinkin tyttö, ovat sairastelleet erilaista yskää (etenkin makuuasennossa esiintyvää) ja räkätautia melkein yhtä soittoa yhteensä kaksi ja puoli kuukautta. Tänä aikana ollaan käyty lääkärissä KUUSI kertaa (ja sen päälle vielä kaksivuotisneuvola ja tämänpäiväinen kaksivuotishammaslääkäri)! Vaan vasta viides ja kuudes kerta ”sanoivat toden” ja lääkitsemisellekin löytyi aihetta. Tämän saman kaksi ja puoli kuukautta täällä on nukuttu huonosti ja muutoinkin oltu veto pois. Ja sehän näkyy myös blogissa ja päivitystahdissa…
No mutta, ainakin sain materiaalia tuunata lapsille tulevaisuudessa häämöttäviin sairaanhoitoleikkeihin lääkitsemistarpeita. Antibioottipullosta vaan etiketit veks ja teippiä ja Dymo-nauhaa tilalle. Ja jotta ristiteipin valkoiset osat näyttäisivät valkoisilta myös ruskean pullon päällä, teippasin saman kohdan ensin valkoisella teipillä. Valkoinen muovipurkki on tavallinen xylitol-pastillipurkki (niitähän meillä kuluu…), niitä ja kierrekorkillisia vitamiinipurkkeja olen teippaillut lasten leikkeihin jo aikaisemminkin. Ja ne olivatkin joskus puolitoistavuotiaina meillä kovassa huudossa. Hoiturileikkejä varten tarvitaan vielä ainakin stetoskooppi, sideharsoa, hoiturinessu ja punaisella ristillä varustettu salkku, jonne nuo kaikki saa mahtumaan. Mutta onhan tässä varmaan vielä vuosi aikaa koota rekvisiittaa?
Vuoden iästä meillä pottailtiin ihan satunnaisesti, puolentoista vuoden iästä jo ihan säännöllisesti. Olihan mulla hienot visiot ja yhden potatettavan kanssa ne olis voineet ehkä jopa toteutuakin, tiedä häntä. No, mutta nyt tilanne on siis se, että potalla käydään kyllä ihan säännöllisesti, mutta hyvin hyvin satunnaisin tuloksin. Tyttö sinne kyllä ihan omatoimisesti haluaakin, mutta ainoastaan xylitol-pastillin tarpeessa (palkinto potalla istujalle). Nyt laitettiin kovat piippuun: hankittiin nippu kalsonkeja ja motivointitarrakirjat. Kotona hillutaan ilman vaippoja ja tarrakirjan idea (kiitos siitä Niinikosken kummeille!) on se, että jokaisesta pottaan päätyneestä tuotoksesta saisi palkkioksi yhden tarran kirjaseensa. Siis saisi, ainuttakaan ei ole näiden parin päivän aikana tarvinnut lahjoittaa… Omistamastani Raisa Cacciatoren kirjasta (Huomenna pannaan pussauskoppiin) olen lukenut, ettei lasta sovi asiassa painostaa ja jokainen kyllä aikanaan oppii kuivaksi, että sikäli en näiden joulukuussa kaksi vuotta täyttäneideni kanssa vielä ole asiasta huolissani, mutta kyllä meille silti hyvät neuvot ja ideat kelpaavat! :)
Tarkoitukseen juuri täydelliset pienet mustat albumit (3€) ja keltaiset tarrakiinnitteiset vaahtomuoviaakkoset (1€) Tigerista. Sieltä myös motivaattoreiksi liimatut Punahilkka- ja Sirkusaiheiset tarrat (2 arkkia/1€). Kiinnitin kirjoihin myös lasten aiemmat pahviset ”tarrakortit”, joiden Angry Birds -tarrat on saatu lääkäritätiltä, loput ovat Djecon.
Tässä teille ”vähän kaikkee”: Lastenhuonetta ja leikkejä (kyllä ne toisinaan sujuvat myös ihan sopuisissa merkeissä…), Tigerin ostoksia (ihanat puiset nuppipalapelit maksoivat naurettavat 3 euroa/kipaleelta!) ja kaksikon mätsääviä asuja (kun kerta naapurin Tiinakin sanoi, että mun pitäisi kuvata niitä enemmän! Ruutumekko ja leggarit H&M, pojan pallopaita PoPin kesäalesta, sukkikset vanhaa Lindexiä). Että tämmöstä tällä kertaa!
P.S. Anteeksi vaatimaton päivitystahtini. Täällä on ollut viime aikoina vähän väsynyttä meininkiä kun lapset ovat vaihtaneet nukkumisen kukkumiseen. Toissapäivänä tyttö jopa skippasi päiväunet kokonaan ja porskutti ihan mukisematta tasan kaksitoistatuntisen päivän. No, nukahti sentään kivuttomasti. Veljensä kun nukahti vasta tunnin uuvuttamisen jälkeen, vartin yli yhdeksän, siitäkin huolimatta, että päiväunensa eivät olleet kestäneet edes puolta tuntia (sisko onnistui herättämään…)! Ja eilenkin ensimmäinen sammui vasta 22.30, toinen puolta tuntia myöhemmin… :/
