Laidat pois sängyistä




Ja sitten se toinen perjantain suuri muutos… tattadattadaa… oli pinnisten laitojen poistaminen ja turvalaitojen asennus! Täräytimme siis kaksi isoa muutosta samalla kertaa. Viisasta vaiko ei…

Aiemmin viikolla poikkesimme Ikeassa (reissun muista ostoksista lisää myöhemmin) hakemassa pinniksiimme sopivat turvalaidat ja koska osasimme ennakoida sen hurlumhein, mikä operaatiosta seuraisi, jätimme sen viisaasti viikonloppuun…

Venytimme perjantai-iltaa saapumalla kävellen tehdyltä (reilu puoli kilsaa suuntaansa) kyläily/tuttienluovutusreissulta vasta kasin maissa, ja sillä välin kun lapset söivät iltapalaa ja kävivät lämpimässä kylvyssä, äiti huseerasi sänkyjen kimpussa. Kylpyshow:n jälkeen homma oli vielä hiukan kesken, joten isukkikin ehti toisen turvalaidan kokoamishommiin. Uusittuihin sänkyihinsä tenavat pääsivät tutustumaan ysin jälkeen. Ja mikä riemu siitä repesikään! Sängystä oli kiivettävä pois, oli kiivettävä takaisin ja siinä välissä oli juostava kierros ympäri kämppää. Uuvutustaktiikkamme puri puoleen porukasta, joten neiti ei jaksanut vetää kovinkaan montaa kunniakierrosta, vaan väsyi jo vartin jälkeen. Herralla sen sijaan riitti virtaskaa, hän jatkoikin riekkumista yksikseen ja sammui vasta kymmeneltä. Yritimme toki houkutella lapsia makuuasentoon ja vähän väliä myös nostimme heitä takaisin sänkyyn. Mutta minkäs teet…

Eilen sitten päiväunille mentäessä sama homma, juoksentelivat ja leikkivät kolme varttia, ennen kuin saimme heidät taintumaan. Eilen illalla oli taas kunnon show, tällä kertaa se oli herra, joka rauhoittui makuuasentoon nopeammin, muttei kuitenkaan nukahtanut, kun neiti piti niin kovaa mekkalaa, oli vaatimassa milloin mitäkin: maitoa, appelsiinimehua, omenamehua, tuttia… Vettä annoin, mehua lupasin vasta aamulla ja tuttien kohtalosta muistuttelin. Meni taas lähemmäs tunti ennen nukkumatin saapumista…

Kun tänään päiväunille mennessä sama meno jatkui, aloin jo toden teolla tulla katumapäälle! Kun tämä show sitoo kaksi vanhempaa sängynviereen toppuuttelemaan ja peittelemään, miten hemmetissä selviän siitä jo huomenna yksikseni?!? Joko venytän päiväunille menoa niin pitkään, että tenavat ovat jo kuukahtaa lattialle, tai sitten skippaamme koko unet ja laitamme aiemmin yöunille? Päivät ovat noiden kahden energiapakkauksen kanssa niin hektisiä ja valitettavasti viimeaikoina yötkin aikas repaleisia, että päiväunet ovat olleet suorastaan henkireikäni, jolloin olen saanut ottaa tarvittaessa pikku tirsat itsekin… Jo useamman viikon ajan lähes joka yö ainakin toinen herää ekan kerran yhden maissa (toisinaan en ole ollut vielä itsekään nukahtanut, mutta siitä saankin sitten syyttää puoleenyöhön kukkumista). Jos herääjä on poika, on hänellä yleensä vaippa jo täynnä ja useimmiten riittääkin, että vaihtaa sen ja palauttaa herran petiinsä (ei kuitenkaan aina, vaan toisinaan on päästävä syliin), mutta jos se on neiti, pitää hänen ehdottomasti päästä äiskän ja iskän väliin. Joskus vielä riitti, että menin hänen sänkynsä viereen, säkkituoleista kokoamaani petiin nukkumaan ja tungin käteni pinnojen välistä, mutta enää se ei siis riitä. Toissayönä neidin olisi pitänyt saada olla istuvan äidin sylissä, makaavan äidin kainalo ei kelvannut… Useimpina öinä olen myös lennosta vaihtanut välissä nukkujaa, kun lastenhuoneessa on taas huudeltu äitiä, olen kiikuttanut väliimme nukahtaneen takaisin petiinsä ja ottanut uuden mukaani. Että tällaista… onneksi olen saanut nyt kahtena aamuna nukkua puoli yhteentoista, kun mies on herännyt lasten kanssa. Mutta kaipa tämäkin joskus helpottaa? Hyviä vinkkejä ja omia kokemuksianne otetaan vastaan…

P.S. Olen ollut tosi tyytyväinen noihin Ikean pinniksiin, niissä yhdistyy hyvä laatu ja edullinen hinta (maksettiin niistä vaivaiset 59 euroa kipaleelta, kiitos silloisen kaksikymppiä halvemman kuvastohinnan ja työkaverini vinkkaaman Family-korttitarjouksen!). Sitten kun meillä on isompi koti ja molemmilla omat huoneet (tai aluksi yhteiset nukkuma- ja leikkihuoneet) ja lapset nukkuvat isommissa sängyissä, voi nuo jättää kivoiksi pinnasohviksi (ilman turvalaitaa ja pienellä pohjalevyn vahvistuksella varustettuna), joissa voi löhöillä ja lueskella. Pinnisten pyörät on hankittu Clas Ohlsonilta.

Kummi(tust)en vaaville




Eilen kävimme tervehtimässä saman kadun varrella asuvien kummitusten 6-päiväistä esikoispoikaa (söötti!). Varsinaisena lahjana veimme Tutan viimevuotisen malliston kauniin neuleasun (kesän löytöjä Kärkkäiseltä, tuo kuvassa esiintyvä ryppyinen mallikappale on omasta kaapistamme. Samaisia asuja lähtikin mukaamme neljä, omille lapsosille, kummien ja yläkerran vaaville). Mutta senpä lisäksi lapsilla oli aivan omat viemiset, nimittäin kaikki talouden tutit! Molemmat kiikuttivat, 1 vuoden ja 9 kuukauden iässä, vauvan viereen viltille oman kuuden tutin pussinsa. Parin viime kuukauden ajan tutit olivat olleet käytössä enää unille mentäessä ja kun tästä tuttien lahjoittamisesta kummien vauvalle juteltiin lasten kanssa jo hyvissä ajoin ennen vaavin syntymää (itsekin ottivat sen usein puheeksi), sujui tuo ihan helposti (otin sen muistoksi videolle!). Vaikkakin kotona näitä tuttikuvia räiskiessäni kaverit kyllä saapuivat kahmimaan niitä kouriinsa…

Itse muistelen muuten lahjoittaneeni tuttini hiirille. Ikääni en kylläkään muista. :)

Samaan syssyyn rysäytettiin sitten toinenkin melko iso muutos. Jospa siitä sitten lisää huomenissa… :)

Väritön lastenhuoneemme




Tässä näitä olisi, viikon vanhoja kuvia värittömästä lastenhuoneestamme. Omasta mielestäni siellä on väriä kovastikin, mutta kaikki eivät ole samaa mieltä! Joidenkin kommenttien (sekä täällä blogin kommenttiloorissa että ihan valtakunnallisilla keskustelupalstoilla) mukaan lapsistamme ja heidän kehityksestään ollaan suorastaan huolissaan, kun he näin värittömässä kodissa joutuvat asumaan… :D

Vuosikertaruutua kaupan




Vintin kätköistä löytyi ainakin 15 vuotta säilömäni pikkutytön jakkupuku. Olen ostanut sen jo teinityttösenä kirpulta, kun se vaan oli niin söpö. Vaan eipä tuo tämän kummoisempaan käyttöön ole meillä pääsemässä, joten jos joku teistä, armaat lukijaiseni, haluaa lunastaa tämän söpiksen vintageaarteen, irtoaa mekko+jakku-setti hintaan 6 euroa (sisältäen postikulut). Laput ovat irronneet/haalistuneet, joten koosta tai materiaalista ei ole tarkkaa tietoa. Mallini on niukin naukin 1v9kk (oliskohan pituutta nyt jotain 86cm), joten sellaiselle puolitoista-kaksivuotiaalle tuon pitäisi olla passeli. Meidän neiti on selvästikin tullut äitiinsä ja kädet ovat kuin apinalla (ja kämmenet kuin myyrällä…), joten hänelle hihat ovat vähän lyhkäset (tosin tuohan oli muinoin ihan normaali hihan mitta). Materiaali tuntuisi olevan jonkinlaista villasekoitetta (keinokuituja on selvästikin mukana). Mekon helma on minimini, kuten silloin 60-70-lukujen taitteessa oli tapana, eli nätit pikkarit/sukkikset saa olla jalassa! :)

Jakun hihan mitta olkasaumasta 23cm, kainalosta kainaloon 32cm, niskasta helmaan 30cm.
Mekko kainalosta kainaloon 32cm, olkaimesta helmaan 40cm.

Jos joku haluaa lunastaa tämän söpön setin itselleen, ilmoittautukoon osoitteeseen sannamatilda at gmail.com. Nopein voittakoon!

EDIT: MYYTY TOISELLE BLOGGARILLE! :)

Mummulan aarteet: Harlekiini



Mahtaakohan kukaan enää muistaa Mummulan aarteet -jatkosarjaani? :) Jos ette, niin kurkatkaahan linkin takaa! Tässä sarjaan jatkoa vanhan pienen maljakon muodossa. Huomasin tämän söpön maljakon oitis, kun olin mukana mummuni asuntoa tyhjentämässä, mutta vielä silloin se jäi olohuoneen pöydälle, yhdessä muiden maljakoiden kanssa. Myöhemmin isäni kysyi, jäikö asuntoon vielä jotain, mistä olisin kiinnostunut. Mainitsin heti vaasin, ja niin isäni sitten myöhemmin kiikutti sen meille. Maljakossa ei ollut mitään sen alkuperästä kertovaa tarraa tai tekstiä, ainoastaan haaleat numerot pohjaan kaiverrettuna. Maljakon mysteeri alkoi selvitä vasta muutamaa kuukautta myöhemmin, Varpusen kirppislöytöraportin avulla ja yllätys olikin melkoinen kun selvisi, että maljakko on Arabian Harlekiini, suunnittelija Kaarina Aho, valmistusvuodet 1959-65! Maljakoita on ollut erivärisiä ja -kuvioisia, ainakin kahta eri kokoa (katsokaas esimerkkejä googlen kuvahausta!). Peräkonttikirppiksellä olisi ollut myynnissä kaksi erilailla kuvioitua valkoista maljakkoa, iso ja pieni, yhteishintaan 50 euroa. Sen lisäksi, että pidin hintaa vähän kalliina, ei mulla ollut mukanani kuin neljäkymppiä käteistä (jotka sittemmin hupenivat pipoihin ja korttiin). Myöhemmin tosin harmitti, etten edes yrittänyt tinkiä…

P.S. Löysin koneelta vielä muutamia julkaisemattomia kuvia mummulan aarteista, joten sarja jatkukoon!