Lempilelumme






Niin äidin kuin jälkikasvunkin lempileluja ovat Brion ja Legon tuotokset. Ehdin kyllä jo pelätä, etteivät ne lapsosia kiinnostaisi, mutta onneksi pelkoni on osoittautunut vääräksi. 2000-luvun lasten lempileluja voivat siis todistettavasti olla muutkin kuin kovat, ääntelevät, vilkkuvat ja välkkyvät muovikammotukset (Niitä meillä ei tosin olekaan…). Silmiä hivelee ja sydäntä lämmittää, kun kaksi taaperoani kiertää ruokapöytää, peräkanaa, puulelujansa vetäen! <3

Ennen synttäreitä ja joulua meillä oli kaksi Brion vetolelua, mäyris ja ankka, synttäreiden ja joulun jäljiltä vedettäviä ja työnnettäviä on jo yhteensä yhdeksän. Ja duplojakin kunnon kasa. Brion ihania rakennuspalikoita saatiin justiinsa kummituksilta toinen setti, kun ekan toi joulupukki. Joten kyllä nyt on riittävästi rakennusmateriaalia. Sama partasetä toi myös mopon, magneettijunan ja lajitteluboksin. Ennestään löytyi jo Brion kävelykärry, helistimiä ja pinottavia leluja. Ja vintissä on valkoinen hella odottamassa. Seuraavaksi, iän tästä vähän karttuessa, aletaan keräillä Brion junaratoja.

Myös kirjat ovat meillä iso hitti, eikä niitä voi koskaan olla liikaa. Eihän? Etenkään, kun ne eivät tällä lukutyylillä näytä olevan kovin pitkäikäisiä…

31 kommenttia kirjoitukseen ”Lempilelumme

  1. Nimetön sanoo:

    Tosi kivalta näyttää teillä lastenhuoneessa! Lelut sopivat sisustukseen ja värejä löytyy, mutta yleisvaikutelma on kuitenkin hillitty ja rauhallinen -tykkään!

    Kaunis tuo seinien harmaa sävy! Satutko muistamaan sävykoodia ja merkkiä? Onko luonnossa enemmän vaalea vai tummahko harmaa?

    -I-

    • sanna matilda
      sanna matilda sanoo:

      Kiitti! Maalina on Tikkurilan täyshimmeä Harmony ja sävynä NCS värikartan S 3500-N. Aikalailla sellainen keskiharmaa…?

  2. elli sanoo:

    Vau, teidän lastenhuone on kyllä kirkkaasti hienoin mihin oon viime aikoina törmännyt! Tuo värimaailma on vaan niin kiva ja tavarat makeita leluista lähtien.

    Meillä suurin osa leluista on poikasen serkkujen ym. tuttujen perintöä, eikä ne kaikki ole niitä tyylikkäimpiä.. Mutta onneksi ne voi kerätä leikkien jälkeen katseilta piiloon.;)

    • sanna matilda
      sanna matilda sanoo:

      Ooh, mikä kohteliaisuus, kiitos! :) Ei meilläkään sentään kaikki lelut ole valioyksilöitä, mutta juurikin niitä varten ne kaikki pöntöt ja säkit on keksitty! :D

  3. Hanna sanoo:

    Kiitos tylikkäästä blogistasi! Olen ihastellut kotinne värimaailmaa ja rohkaistuin minäkin tilaamaan olkkariin muutaman keltaisen tyynyn ainakin kevään ajaksi =)

  4. Nasu sanoo:

    Puulelut on yleensä lasten mielen. Kait luonnon aidot materiaalit miellyttävät ihmistä jo pienestä pitäen. Kirjoja ei voi koskaan olla liikaa – eikä legoja. Teillä on lastenhuonekin niin kauniin harmoninen. Mitä sitten teet kun tytölle tulee vaaleanpunainen prinsessakausi? Kaikille ei tosin onneksi tule.

    • sanna matilda
      sanna matilda sanoo:

      Kiitos. Tietenkin taltutan sen näillä meidän ”perusväreillä”, mustalla, valkoisella ja harmaalla! :D Ja se olis oikeesti ihan mieluisakin kombinaatio, mikäli vaan värin ei tartte olla sellainen hailukka vaaleanpunainen, vaan shokkipinkki kelpaa. Se on meinaan jo vuosia ollut mun suosikki. Meillä on ollut räikyvänpinkkejä sohvatyynyjä edellisessä kodissa.

  5. kottarainen sanoo:

    Ihania! Meillä on samat hittituotteet, löytyy vedettävä ampiainen ja muurahainen ja Brioa muitakin. :)

    Ihan pakko on udella näin kuviasi tuijotelleena, että ostatteko te kaikkea tuplat? Siis esimerkiksi leluja niin, että kummallakin on aina omansa? Ovatko jotkut yhteisiä? Tämä siis vilpittömästi kiinnostaa näin yhden lapsen leluvuoria siivotessa.

    • sanna matilda
      sanna matilda sanoo:

      Vähän riippuu tavarasta, joitain ostetaan kaksi samanlaista, joitain kaksi saman tyyppistä ja joitain vain yksi yhteinen. Esim. noista kuvan leluista mopo ja kävelyvaunu on yhteisiä, mäyriksistä toinen on kirpparilöytö ja se me saatiin jo aikoja sitten, toinen tuli synttärilahjaksi. Eli se oli sattumaa, mutta esim. noi kaksi kilpparia tuli joulupukilta (mumman avustamana), ihan tarkoituksella molemmille samanlaiset. Mua ei kyllä yhtään haittaa, jos ”klassikkojutut” (lelut, kirjat) on tuplana, jotta saavat sitten molemmat oman kappaleensa ”perinnöksi”. Mutta pääasiassa itse tulee ostettua esim. lelua tai kirjaa kaksi hieman erilaista, mutta selkeästi samaan sarjaan kuuluvaa. Esim. synttärilahjaksi molemmat saivat identtisten kenkien lisäksi vähän erilaiset marakassit ja muumi-kirjat. http://divaaniblogit.fi/kesallakerran/2011/12/22/vuosikkaat/

  6. Janica sanoo:

    Todella kaunis lastenhuone! Itse tykkään myös brion leluista ja meiltäkin löytyy musta kärry, tuo mopo ja vetomäyris. Legojen duplot on kyllä neidin lelu nro 1 ja toinen varmaan nuo Brion nukenvaunut :)

    Mistä tuo ihana muumikello on? Jos saa udella? aivan ihana! :)

  7. Johanna sanoo:

    Ihania nuo Brion lelut, niitä meilläkin on yllin kyllin ;) Vieläkö noita Brion Potkuautoja on saatavilla jostakin, yritin jo joululahjaksi pojalleni etsiä, mutta mistään en löytänyt :(

    • Mimmi sanoo:

      Leikkien lelukaupasta

      http://www.leikkien.fi/BRIO-Potkuauto

      Anttilassa oli vielä joku aika sitten.

      Noiden valmistus on lopetettu. Kaunis katsella muttei meillä mikään suosikki: raskas ajaa, menee käytännössä vaan eteenpäin suoraan, koska ratista ei käänny. Sopi pienelle joka ei muutenkaan paljon autolla vielä etene, käytti myös kävelykärrynä työntämällä nokan puolelta.

    • sanna matilda
      sanna matilda sanoo:

      Oho, täyteen hintaan myyvät tuolla Leikkien.fi:ssä. Minä ostin keväällä Netanttilasta 39 eurolla. Ja Leikkienkin myi jossain välissä paaaljon halvemmalla (kuulun postituslistalle). Ei tuo tosiaan kauhean käytännöllinen mopedi taida olla, mutta niin nätti! Ja 3 1/2 vuotias kummilikka sitä näytti kurveissa nostavan ihan ketterästi. Että habahan tuolla ajellessa taitaa kasvaa! :)

  8. pähkinä sanoo:

    Nuo Brion lelut on kyllä hyviä ja kestäviä! Samoin legot. Mistä muuten nuo laatikot on, joissa legoja säilytetään? Tosi kivat! Ja hieno huone muutenkin!

  9. Mimmi sanoo:

    Sitten kun kasvavat tulee synttärit: kaverit tuo niitä muovihökötyksiä, pääsevät lelukauppaan vakkaamaan ja haluvat niitä muoviällötyksiä…niin se vaan menee…koettu on. Nyt meillä on niitä puuleluja ja sitten niitä muoviällötyksiä.

    Tuo brion auto meillä myös on mutta on aika kökkö..hienon näköinen mutta painava eikä pysty kääntämään. Toinen puuauto meillä on joku saksalainen, sen etupyörät kääntyvät ratista ja muutenkin liikkuu sulavasti…joten ei tolla briolla paljon ajella täällä.

    • sanna matilda
      sanna matilda sanoo:

      Muoviällötykset mahdollisten leikkien jälkeen heti vaan koppaan piiloon ja ne nätit hyllyyn esille, niin on sitten edes vähän aikaa ”esteettiselle toipumiselle”! Niin minä teen, koska kyllä meilläkin niitä muovihärpäkkeitä (esim. pikkuautoja, helistimiä ja pinottavia kippoja) on, jopa ihan itse ostettuja!

  10. Mertsi sanoo:

    Kyllä se vaan äitin mieltä lämmittää, kun omat ja lasten suosikit osuu yhteen. Nuo vetolelut on meilläkin ihan ehdottomia hittejä. Kiva, että joulupukkikin tietää mitä tuoda. Meidän pukilla ei ole aina yhtä hyvä maku :)

    Juna radallakin leikitään jo. Poju on 1v. 3kk. Isosisko 3v. näyttää kyllä mallia.

    • sanna matilda
      sanna matilda sanoo:

      Aika moni noista pukin tuomista oli kyllä omasta ”pajasta”, mutta kyllä meidän makumme tunnetaan lähipiirissä ihan ilahduttavan hyvin. Että kammotuksia ei meille ole juurikaan kannettu. Eikä vaatteita (lukuunottamatta ennalta sovittuja juttuja) uskalla ostaa enää kukaan… ;)

  11. Julia sanoo:

    Olisi ihan järkyttävää olla noin kiittämättömien ihmisten tuttavapiiriä, joka ”joutuisi” ostamaan teille ikinämillonkaan MITÄÄN :/ En minäkään pidä kaikista (todellakaan!) saamistamme lahjoista, mutta en sentään nettiin lähde arvostelemaan lahjan antajien makua tai huokailemaan onneani, miten ”HYVIÄ” (=oman makuni mukaisia) tavaroita ihmiset ovat meille ostaneet.

    Tämä blogi ärsyttää ehdottomasti eniten näistä divaablogeista, luen ne viikoittain läpi ihan tavan vuoksi. Tyylissäsi on paljon omaani, joten sinällään jutut kiinnostavat. Mutta jotenkin tuo fanaattisuus on alkanut todella paljon nyppiä.

    • sanna matilda
      sanna matilda sanoo:

      Kiitos kommentistasi, Julia. Mutta kun vitsi onkin siinä, että mitään ei ole PAKKO ostaa! Ennen näitä lapsukaisia kannustimme kaikkia halukkaita lahjojia antamaan meille vain ”syötäviä, juotavia ja kuihtuvia” lahjoja ja kyllä, häissämme 8 vuotta sitten oli aiemmin niin kovasti halveksumani lahjalista. Ihan vain siitä syystä, että saajalleen sopivasta ja tarpeellisesta lahjasta on monikertainen ilo, vaikka lahja olisi mitä pienin ja halvinkin! Epäsopivan lahjan saaminen sen sijaan tuntuu todella kurjalta, erityisesti siis lahjan antajan puolesta, hän kun on useimmiten myös maksanut lahjasta. Ja joskus aika paljonkin. Itse ainakin haluan varmistaa, että antamani lahjat ovat mieluisia ja tarpeellisia. Asiaa helpottaa, jos sankari kerää vaikkapa jotain astiasarjaa (kuten veljeni Seikkailu muumia) tai muuten vain fanittaa esim. jotain hahmoa (kuten vaikka kummityttö muumeja). Ja lahjakortit ovat myös ihan huippuja, me olemme ostaneet vuosien varrella paljon elokuva- ja teatterilahjakortteja. Lapsille esim. askartelutarvikkeet, legot ja klassikkokirjat ovat aika varmoja valintoja ja jos mikään näistä ei tuntuisi sopivalta, ainahan sitä voi kysyä, mitä sankari itse toivoo! Tosiasia on se, että ”osuvan” lahjan hankkimiseen joutuu näkemään paljon enemmän vaivaa, joten mielestäni se osoittaa erityistä lahjan saajan arvostamista, huomattavasti helpompaa on marssia kauppaan ja ostaa ensimmäinen käsiin osuva tuote.

      Itse en esimerkiksi pue lasteni päälle mitään lahjaksi saatua pelkästä velvollisuuden tunnosta lahjan antajaa kohtaan. Puen vain, jos pidän siitä ja se sopii muutoin tyyliimme.

      Olen monesti kiinnostuneena seurannut, kuinka ihmiset jotka selvästi ovat tarkkoja esim. pukeutumisestaan tai kodistaan, ovat kaikille arvostelijoille ns. vapaata riistaa. Sen sijaan ihmiset, jotka eivät välitä esteettisista asioista lainkaan, ovat ikäänkuin arvostelun ulkopuolella. Itse olen näistä asioista bloggaamalla asettanut itseni ja perheeni arvostelun alaisiksi, enkä näistä kritiikeistä ole siksi moksiskaan, lähinnä vain huvitun. Vaikka olen lähes pakkomielteinen tämän oman ”jutun” kanssa, en silti jaksa pahoittaa mieltäni tai nähdä vaivaa muiden tyylistä. Antaa kaikien kukkien kukkia… ;)

  12. Hemuli sanoo:

    Niin kaunis lastenhuone. Kannatan vastaavaa! :)
    Ps. Jaksaisitko tamperelaisena vinkata jotain hyviä pikkukauppoja, ”täytyy nähdä/kokea” -juttuja.. liittyen sisustukseen, kulttuuriin, lastenvaatteisiin. Oon yrittäny netistä bongailla tulevaa kaupunkilomaa varten, mutta sulla ois varmasti omat suositukset?

    • sanna matilda
      sanna matilda sanoo:

      Ou, meinasin ihan unohtaa! Sisustusliikeistä kannattaa tsekata Design Boulevard Aleksanterinkadulla ja ID Hämeenpuistossa, vaateputiikeista Super Mukava Ojakadulla ja lastenvaateliikkeistä Kuopus Kehräsaaressa. Päivitän, jos muita tulee mieleen! :)

  13. Mertsi sanoo:

    Lahjojen saamisesta ja antamisesta vielä vähän lisää.

    Kyllä mieluinen lahja on aina mukavinta antaa. Itselläni on ystävä, jonka maku on ehkä yhtä tarkka kuin sinulla, joten lahjan valinta on äärettömän vaikeaa, mutta kun onnistuu nappiin, niin siitä tulee itsellekin tosi hyvä mieli.

    Epämieluisan lahjan saaminen harmittaakin lahjan antajan puolesta. Ikävä jättää hyvä vaate käyttämättä, mutta viellä ikävämpää on pukea lapsi omastamielestä rumaan vaatteeseen. Aluksi käytin sinnillä kaikkia lahjaksi saatuja vaatteita, mutta nyt olen opetellut laittamaan epämieluisat heti eteenpäin. Kiittämätön akka?

    Minusta blogien lukijalla pitää tajuta jättää itseä ärsyttävät blogit lukematta, eikä arvostella kirjoittajan makua tai tapoja. Fanaattisuutesi on kadehdittavaa! ja onhan meitä varoitettu :)

  14. Maria sanoo:

    Ooh, mikä lastenhuone! ..ja koti ylipäätään! Lastenhuoneen seinällä on hieno muumikello joka pisti silmään, onko itse tehty vai voiskohan tommosen ostaa jostain?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.