Edellisen tarinani kommenteissa kysyttiin, olenko pihi. Se sai minut pohdiskelemaan asiaa ja tulin siihen lopputulokseen, etten täytä pihin ihmisen tunnusmerkkejä. Kaikki mikä tulee, tuppaa myös menemään, jollei sitten näköpiirissä satu olemaan erityisiä säästökohteita. Olen vain säästeliäs alehaukka, eli ostan lähes kaiken mahdollisen alennusmyynneistä tai ainakin alennuskupongeilla/koodeilla. Vain elintarvikkeet ja valmiiksi edulliset tuotteet (esim. Henkkamaukan lastenvaatteet) voin ostaa normaalihinnalla. Muita olen valmis kyttäilemään. Ja kieltämättä nautin suuresti siitä, että ostaessani alennetulla hinnalla rahani riittävät useampaan tärkeään tai muutoin vain mukavaan asiaan. Kauheinta mitä tällä kuluttamisen saralla tiedän, on se että juuri ostamani tuote on päivän-parin päästä alennuksessa. Joskus on niinkin käynyt, kerran jopa palautin tuotteen jollakin verukkeella ja kävin pian ostamassa sen uudelleen alennetulla hinnalla… :O

Tämän esipuheen jälkeen päästäänkin näihin tämänkertaisiin kuviin! Kuvissa esiintyvät joulun jäljiltä Stokkan alelaarista bongaamani oravaiset. Tuollaisesta lumihiutalepallukasta olen haaveillut jo pitkään (vissiin jotain lapsuusnostalgiaa) ja nyt kun se irtosi alle kuudella eurolla (-70%), ostin. Samasta pöydästä löytyivät myös posliiniset kurre-kuusenkoristeet, jotka meillä tosin päätynevät kuuren sijasta johonkin kollaasiin tai muuhun asetelmaan. Söpöjä kun ovat. Ja sen lisäksi nekin tuovat mieleeni muistoja lapsuudesta. Ala-asteella, ehkä toisella tai kolmannella luokalla, pääsin hiihtolomareissulla kokeilemaan kipsivaluhommia ja innostuin kovasti. Pian sainkin (kummeiltani?) synttärilahjaksi kipsiä ja muotit, oravan ja karhun. Ja nyt nuo ystäväiset tuovat kovasti mieleeni sen muinoin valamani pienen kipsisen orava-patsaan.

EDIT: Lukemieni kommenttien jälkeen olen tullut siihen lopputulokseen, että ehkä sittenkin olen pihi? Onko sillä sitten jotain eroa saituuden kanssa? Minä kun olen yhdistänyt molemmat sellaiseen ”vanhanajan” meininkiin, jossa mihinkään elämän mukavuuksiin ei sijoiteta, vaan jossa kaikki rahat sullotaan patjan alle, asutaan kylmässä kämpässä, käytetään rikkinäisiä astioita ja tavaroita ja kuljetaan puhkikuluneissa vaatteissa kun uusiakaan ei raaskita ostaa. Ja sellaiseen lokeroonhan minä en oikein mahdu. Olen siis pitänyt itseäni ennemminkin ”taloudellisena”. :) Saan ihan mielettömät kiksit löytäessäni kaupungin parhaat tarjoukset ja säästäessäni rahaa joissain pakollisissa hankinnoissa, kyttään kilohintoja ja olen vähän tiedostamattanikin luonut tietyt ”rajat” sille, mitä mikäkin tuote saa maksaa. Esim. sopiva hinta lasten bodylle on 5-8 euroa ja hyvin harvasta muustakaan lasten vaatekappaleesta olen yli viittätoista euroa maksanut. Eli meillä ei ostella ”merkkivaatteita”, ei ainakaan statuksen vuoksi (ihailen muuten suuresti sitä edesmenneen Carolyn Bessette Kennedyn vaatekaupan kassalla esittämää pyyntöä leikata vaatteesta kaikki näkyvät merkit pois!), vaan korkeintaan laadun ja materiaalien (esim. 100% villavaatteisiin olen valmis hieman sijoittamaan). ”Merkkivaatteet” kun eivät havaintojeni mukaan ole automaattisesti yhtään sen laadukkaampia. Itselläni on muutamia laadukkaiksi katsomiani Marimekon (joukossa myös pari laadutonta), Stefanelin, COSin ja Selectedin alelöytöjä, ja niiden lisäksi yksi Designers Remix Collectionin aletakki. Eikä noikaan silti ole mitään ”High endiä”, viimeinen ehkä lähimpänä sitä!