L300



Kiitos Lauranan vinkin, riittävän räikeä keltaisen sävy, L300, löytyi Symphony-värikartasta. Ja eilen, kun mamma ja pappa kävivät jälleen (alkaa olla jo jokasunnuntainen traditio!) kärryttelemässä vauvojen kanssa, tartuin teippiin ja telaan ja lastenhuone sai keltaisen seinänsä! Meillä oli maalikaupassa mukana lastenhuoneessa käytetty keltainen kangas ja sen lisäksi, että maalisävy mätsäsi siihen aivan täydellisesti, näytti tuo L300 siellä Prisman loisteputkien alla myös riittävän räikyvältä. Mutta nyt, tässä kaamoksessa ja hehkulamppujen valossa, toivoisin sävyyn hiukkasen lisää kylmyyttä ja vihertävyyttä (Lauranan lastenhuonekuvissa tämä sama maali näyttää juurikin täydelliseltä, eli oikea värisävy on jostain kuviemme välimaastosta!). Kelvannee kuitenkin lopulliseksi väriratkaisuksi. Tai jos ei kelpaa, niin sitten maalataan taas! :)

P.S. Tänään Clas Ohlsonilla poiketessani huomasin sinne ilmestyneen ison pinon noita vaatekaappien päälle pinottuja Legon säilytysbokseja! Yllättääkö ketään, jos kerron ostaneeni kaksi (neljän pylpyrän kokoista) keltaista boksia? Ajattelin meinaan paketoida lapsukaisten synttärilahjat niihin!

Varaslähtö


Vauvat ovat saaneet viettää ennakkoon jo kahdet minisynttärit. Ensin kävi pappani vaimoineen ja siitä parin päivän päästä yläkerran naapurit lapsineen. Jälkimmäiset toivat tämän iloisenkeltaisen ruusukimpun ja vauvojen ensimmäiset ikiomat legot. Ja kuinka sopivissa kääreissäkin ne olivat! Kiitos A, I, T ja V! :)

Testing, testing…



Tällä kertaa testausvuorossa marengit, kun en ollut niitä ikänään aiemmin tehnyt. Ja onneksi testasin, koska eihän ne upeat suunnitelmani toteutuneet! Tarkoitus oli tehdä mustavalkoisia marenkeja, yritin sekoittaa sen mustan pastavärin sillälailla ”huonosti”, mutta se pentele sekosi ihan tyystin ja teki noista rassukoista tuollaiset ”ei-minkään-väriset”. Ensi kerralla erotan osan vaahdosta, värjään sen kunnolla tummaksi ja lusikoin sitten pursotinpussin toiselle reunalle ja valkoisen toiselle. Toimiskohan sitten?!?

MARENGIT:

5 valkuaista
2 1/2 dl sokeria
(vaniljasokeria, elintarvikeväriä ja vaikka jotain aromia)

Vatkataan ensin valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisätään sokeri pienissä erissä. Paistetaan 100 asteessa 1-2 tuntia, sen jälkeen saavat olla 50 asteessa vaikka yön yli. Tästä satsista tulee yli kaksi pellillistä pieniä marenkeja.

Juhlarekvisiittaa



Postipaketit on vastaanotettu, joten juhlatarvikkeet alkavat olla lautasliinoja lukuunottamatta asemissa. Ameriikanpuodista sain vihiä Weekdaycarnivalin taannoisesta tee-se-itse-hääpostauksesta, jossa esiintyi melkoinen joukko noita havittelemiani hunajakennopalloja. Koska hinnat olivat suorastaan naurettavan edulliset, tilasin samasta paikasta myös sellaisen keon mustia, harmaita, keltaisia ja valkoisia ilmapalloja, että ne riittänevät kaksikon synttäreille seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi (kuvassa on siis vain murto-osa…)!

Muffarivuoat  ja paperipussit tilasin Gaudete kidsistä, kiitos Kottaraisen synttäripostauksen! Pusseihin taidan koota pienimmille vieraille sopivia herkkuja (kuivattuja hedelmiä ja maissinaksuja?) ja vuokiin tulee tietty komeasti koristellut kuppikaakut! Kukat ja kynttilät voisivat nekin olla samaa tyyliä kuin muinoin nimijuhlissamme.

Keltaista serpentiiniä hamstrasin keväällä Anttilasta, kun ne myytiin pois -85% alennuksella, sitäkin näkösällä vain kolmasosa kokoelmastani… Kuvasta unohtuivat keltaiset Havin kakkukynttilät, joita (tosin osa valkoisia) myös löytyy seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi, kun niitä kesällä lähikaupan loppuunmyynnistä puoleen hintaan rohmusin. Oon minä vaan melkoinen hamsteri! :)

EDIT: Divaaniblogeissa oli kahden päivän huoltokatkos, jonka aikana ei suositeltu tehtävän yhtikäs mitään, siksi siis panttasin kommenttienne julkaisun kanssa (sinä aikana jätettyjen kommenttien epäiltiin katoavan, mutta nyt näyttäisivät kuitenkin pysyneen tallessa)!

Kivat kotimaiset kirjat



Kävimme taas Prisman asiakasomistajapäivillä hyödyntämässä alennukset ja koska katselukirjat ovat tällä hetkellä kovassa huudossa (kaikki vanhemmat opukset enemmän tai vähemmän kokoon teipattuja), mukaan napattiin uutta luettavaa kumpaisellekin tenavalle. Yleensä noiden pahvisivuisten tarjonta ei varsinaisesti silmiämme hivele, joten kotimaiset Ella ja Aleksi -kirjat (Iloinen kööri ja Eläinystävät) olivat varsinainen löytö! Olisin halunnut antaa tunnustusta kirjojen kuvittajalle, mutta se osoittautui yllättävän suureksi haasteeksi! Takakansissa lukee, että ulkoasun on suunnitellut Kari Puikkonen (KARIPU), mutta toisaalla, verkon syövereissä, sanotaan hahmojen olevan (animaatiostudio Kombon kuvittajan) Antti Kemppaisen käsialaa. Eli kovin anonyymiksi hän jäi!