Tomaattipizzaa

pizzaa1

pizzaa2

 

Pikkumies on tervehtynyt vauvarokostaan ja on taas oma iloinen itsensä, mutta minä olen ollut flunssainen, särkyinen ja väsynyt, joten tänä aamuna nukuin pitkään ja kun viimein nousin yläkertaan, oli mies juuri alkamassa kaulitsemaan pizzapohjia uunipelleille. Ensimmäistä kertaa pohja oli tehty Hans Välimäen ohjeella, jossa taikinaa kohotetaan jääkaapissa erityisen hyvän maun varmistamiseksi. Tomaattikastikkeen mies oli valmistanut meillä jo vuosikausia käytössä olleella reseptillä, jolloin soosin maukkaudesta pitää huolen mm. pitkä haudutusaika. Pizzan päälle ei uuniin laitettu soosin lisäksi kuin kalamataoliiveja ja mozzarellaraastetta. Tarjoillessa päälle raastettiin Grana Padano -juustoa ja ripoteltiin parvekkeelta kerättyä rucolaa (tähän tapaan olemme tutustuneet sekä ystävämme Sadun luona, että tamperelaisessa Napoli-pizzeriassa). Juustot toki vähän maksavat, mutta kokonaisuudessaan tämä ruokalaji on tyylikkyyteensä ja maukkauteensa nähden todella edullinen tarjottava vaikka illanistujaisiin, sillä parhaimmalta (ja italialaisimmalta) se maistuu tietenkin maukkaan punaviinin kaverina (kuten nyt yöpalalla, lounaspizza jouduttiin kyllä nauttimaan pelkän veden kera)!

Pizzapohjan ohje löytyy Makuja-sivustolta, muistakaahan vielä kokeilla sitä ylimääräistä jääkaappi-vinkkiä! Maukas tomaattisoosi on sitten miehen päästä (ei mitään muistikuvaa, mistä se sinne vuosia sitten on tullut!), ja se syntyy näin:

 

TOMAATTIKASTIKE PIZZALLE (TAI PASTALLE):

500 g tomaattimurskaa
1 pieni purkki tomaattipyrettä
0,5-1 dl oliiviöljyä
n.1 tl suolaa
n.2 rkl sokeria
Valkosipulia, mustapippuria, oreganoa ja basilikaa oman maun mukaan. Maistele ja lisää tarvittaessa.

Hauduttele kastiketta pitkään, ainakin tunti tai mielellään kaksi, miedolla lämmöllä kannen alla. Nauti haluamallasi tavalla.

We had very tasty (and cheap) home made pizza today.

Kaksosten talvimuoti 2015-2016

talvivaatteet2015_2016

 

Aikainen lintu madon nappaa, kuten sanotaan. Eli vaikka kesä on hädin tuskin edes alkanut, on mulla ollut jo hyvän tovin kaksosten ensi talven varustukset viimeistä silausta vaille valmiina. Ja tässäkin pidin mielessäni päiväkodin ulkoilut, säässä kuin säässä, eli ensimmäistä kertaa koskaan meille on hankittu ihan kunnolliset tekniset Reimatecin (Thabit) talvihaalarit, alesta puoleen hintaan toki. Kaksi viime talvea on ollut käytössä Name Itin edullisimmat toppahaalarit, ja kyllä se hinta niistä on näkynytkin: vesi menee läpi saumoista ja polven lisävahvistukset lepattavat puoliksi irti. Kylmille keleille alle puetaan Metsolan ihanat pallolliset villahaalarit, jotka olivat käytössä jo viime talvena, ja niillä mennään toivottavasti vielä useampikin talvi (koko on peräti 140cm, semmoiset kun löysin alehintaan). Ja siinä missä viime talvi seikkailtiin suurimmaksi osaksi Crocsin toppavarrella varustetuissa talvikumppareissa (parempiin menoihin oli nahkaiset varsikengät), on tulevana talvena aikomus selvitä loskakelit Reimatecin vettäpitävillä lenkkareilla tai villasukin varustetuilla kumppareilla, ja pakkaskelit sitten Reiman villahuopikkailla (puoleen hintaan Reiman alesta, täytyy varmaan vielä suihkia niihin vettähylkivä pinta). Ne viimetalven Crocsit kun eivät oikein täyttäneet odotuksia, märemmällä kelillä hangessa peuhatessa varsi kastui läpimäräksi (ja sukat siinä mukana) ja vähänkään kovemmilla pakkasilla ne olivat tietenkin kylmät. Hanskojenkin täytyy olla vettäpitävät, ja kylmemmälle ilmalle laitetaan sitten vielä villaa alle. Uusia pipoja en ole hankkinut, kun vanhoissakin on vara valita. Teema-väriset kaulahuivit täytyy vielä saada valmiiksi ennen ilmojen kylmenemistä (vai tekisinkö sittenkin kaulurit samaan tyyliin…). Että eipähän viimevuotinen talvivarustelupaniikki pääse toistumaan!

Twins’ winter (2015-2016) garments.

Kesäpäivä pihalla

kesapaiva1

kesapaiva2

kesapaiva3

kesapaiva4

kesapaiva5

 

Oliko tämä nyt kesän neljäs vai viides lämmin päivä, mutta minä vietin sen kotosalla kipeän ja harvinaisen kärttyisen (maanantaina alkoi useamman päivän korkea kuume, nyt herralla on punaista pistettä keskivartalossa, onkohan tämä nyt sitten vauvarokkoa? Torstaina ja perjantaina käytiin lääkärissäkin, muttei mitään kunnon syytä löytynyt) pikkumiehen kanssa, itsekin sairastuneena. Muu perhe kävi sukuloimassakin, mutta me vaan lusittiin kaksin kotona. Onneksi kyläilijöiden kotiinpaluu, herkkupäivällisen valmistaminen ja syöminen ulkona, sekä jälkikasvun kylpyilon seuraaminen pelasti loppuillan.

Villiviinit (kaksi uutta taintakin istutin) ovat ihanasti rönsyilleet ja taas on pihalla sellaista salaisen puutarhan tunnelmaa. Kuunliljatkaan eivät näytä pahasti loukkaantuneen, vaikka alkukesästä kaivoin jo vihertävät paakut ylös ja kylmänviileesti runnoin ne lapiolla neljään osaan ja istutin tuollaiseksi parimetriseksi jonoksi. Tuijista oikeanpuoleiset, timantti- ja keltapallotuija vaihtoivat hiljan paikkoja keskenään. Nyt on hyvä. Sen lisäksi kivet ovat saaneet lisää sammalta ylleen ja saniaiskulmaus oman sammaleisen kiviryhmänsä. Kyllä sitä näemmä näinkin pienessä maatilkussa vekslattavaa löytyy!

Sunny evening at our balcony.