Tyytyväinen rouva

hoyrypesuri1

hoyrypesuri2

hoyrypesuri3

hoyrypesuri4

 

Muutama päivä sitten kannettiin Prismasta kotiin pitkään kuolattu höyrypesuri. Ei tarvinnut miettiä, pitäisikö sen olla imulla vaiko ilman, koska tämä imemätön versio kahden pelkistetymmän mallin kanssa odotteli hyllyssä, kera ”poistohinta”-lapun. Imemätöntä sen sijaan ei oltu poistelemassa. Eihän tuo laite nyt edelleenkään ilmainen ollut, mutta kun 399€ hintalapun sijasta kyljessä oli 250€ lappu, otettiin laite mukaan. Ja olenhan mä sitä jo käytellytkin, niin vessanpesussa, pesuhuoneen laattojen saumojen puhdistamisessa, piintyneen lian irroittamisessa, lattian pesussa, ovenkahvojen puhdistamisessa kuin peilin pesussakin. Ja käyttökohteita kyllä löytyy lisää!

Isommat lapset olivat vielä yökyläreissullaan, joten tänään lähdettiin miehen kanssa pikkunaperon päiväuniaikaan tarpomaan kohti Turtolan Citymarkettia ja Kodin Ykköstä. Ja siellä Cittarissa se mun aarteeni odotti, tai itse asiassa niitä aarteita oli peräti kuusi kappaletta, joista valita se kaikkein täydellisin valkoinen rikkasetti (juu, siis todellakin syynään kaikki ehdokkaat läpi ja valitsen mielestäni parhaimman…)! Kyllä meillä oli miehen kanssa hauskaa kun mietittiin, kuinka vähästä voi rouva tulla onnelliseksi. Siinä missä moni muu naisihminen haikailee luksuksen perään, allekirjoittaneelle riittävät kauniit ja käytännölliset siivousvälineet. Kuvissa lakaisun mallia näyttää mieheni, armoitettu lakaisija, todistettavasti jo toisessa polvessa (ties vaikka useammassakin).

Beautiful cleaning tools, just what I was longing for!

Löytö vessoihin

habaposeidon1

habaposeidonleiska

habaposeidon2

 

Olen viimein löytänyt kauniin ja käytännöllisen mustan vessatarvikesarjan, ja se löytyi Habon mallistosta. Ensin näin ihan sattumalta House doctorin kauniin mustan vessapaperirullatelineen ja sen ostopaikkaa googletellessani löysin lopulta Habon mustan Poseidon-sarjan, ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä se! Koska minä olen sitä ihmistyyppiä, joka on mieluummin ilman, kuin tyytyy ihan mihin vaan kompromissiin, on molemmissa vessoissa naulakon virkaa toimittaneet seinään lyödyt naulat. Ja alakerran vessassa paperirulliakin on säilytetty pöydänkulmalla. Mutta nyt olen siis tilannut nämä todella edulliset (8,90€/kipale) kaunokit Kärkkäiseltä, jossa oli muuten myynnissä useampiakin saman sarjan tuotteita. Palataan asiaan, kunhan Poseidonit on seinässä!

Tuotekuvat Kärkkäinen.

New bathroom stuff coming!

Sunnuntain sekalaiset

sunnuntai1

sunnuntai2

sunnuntai6

sunnuntai7

sunnuntai3

sunnuntai4

sunnuntai5

 

Mukava sunnuntai takana ja iskäkin koko ensi viikon talvilomalla. Mii laiks. Päivä piti sisällään mm. taikataikinahommia, oman nimen treenaamista äitin iäisyyden vanhoilla puupalikoilla, kävellen tehdyn kauppareissun, kaksi nippua tulppaaneita maljakossa, pelailua, saunottelua ja iltapalaksi iskän leipaisemaa juustokakkua. Ja tietty myös muutamat kilarit.

Sunday hobbies.

Uusi vahaliina sotkupettereille

vahaliinat_leiska

 

Tällä meidän kokoonpanolla ei oikein arkikäytössä viitsi ruokapöytään pellavaliinoja levitellä, eikä ilman liinaakaan voi olla, kun pöydän pinta on niin huonossa kuosissa. Olen tehnyt ruokapöydän muotoilijaopintojeni aikana, vuonna 2002, ja silloisen sisustusmakuni mukaisesti käsittelin pinnan kuultovalkoisella Osmo Colorilla, joka on sekin jo pahasti kulunut. Haaveissa olisi sutaista pöytälevyt mustiksi, mutta sitä projektia odotellessa pöytä piilotetaan vahaliinan alle. Ehdottomasti paras vahakangasliinamme on jo useamman vuoden palvellut Finlaysonin musta Coronna, koska sen kuosi ei ole liian ”keittiömäinen” ja sitä pystyy pesukertojen välissä myös pyyhkimään. Pinnaltaan toiseksi paras on Ikean pallollisesta Lialotta-kankaasta ompelemani liina, sitäkin voi helposti pyyhkiä. Yksivärisissä mustissa liinoissamme on sen verran pintastruktuuria, että pyyhkimisessä on liian kova homma, eli liinat on pestävä ihan parin päivän välein. Ja Valkoinen Artekin Siena-liinamme on ohut, läpikuultava ja siihen piintyvät tahrat melko helposti. Eli uutta liinaa kaipailtaisiin. Tässä muutamia suosikkejani. Hintaerot ovat melkoiset, ja pöydän koko peräti 100x200cm, joten Annoon (Lankku?) tultaneen näin aluksi päätymään?

Kuvat valmistajien (harmi kun eivät ole samassa mittakaavassa!).

We definitely need a new oilcloth for dining table.

Uusi taulu hyllyllä

uusitauluhyllylla1

uusitauluhyllylla2

uusitauluhyllylla3

uusitauluhyllylla4

 

Tapahtuipa toissa viikonloppuna erikoinen juttu. Olin purkamassa kirpparipöytääni ja siinä lopuksi sitten tein vielä silmäilykierroksen mahdollisten pöydästä eksyneiden tavaroideni varalta. Samaan aikaan, kun yhden pöydän kohdalla silmäni nauliintuivat tähän ihanaan naismaalaukseen, huomasin sivusilmällä, että kaksi naisihmistä saapui samaisen pöydän luokse, keskustellen sen tyhjentämisestä. Taulua kädessä pyöriteltyäni huomasin, ettei siinä ollut hintalappua, joten kysyin, onko se myynnissä. Sillä samalla sekunnilla myyjään katsahtaessani tajusin, että hänpä taitaakin olla Liivia: taiteilija, valokuvaaja ja bloggaaja, ainakin vuodesta 2008 enemmän ja vähemmän säännöllisesti seuraamieni Via Liivia, ja aiemman Liivian talossa -blogien takana. No, Liivia sitten hetken hintaa arvottuaan kirjoitti tauluun uuden kolmen euron (!) hintalapun ja minä siitä sitten onnesta kehräten luikin taulun kanssa kassajonoon, perisuomalaiseen tyyliin ”tietenkin” mitään tästä tunnistamisasiasta mainitsematta. Kaikki kävi nähkääs niin äkkiä, ettei siinä olisi ehtinyt mitään älykästä repliikkiä hiomaan!

Signeerausta taulussani ei ole, mutta uskoisin sen kyllä olevan itse Liivian pensselistä. Ja kaiken kruunuksi tuo pikku taulu sopii meidän olkkariin kuin nenä päähän, eikös? Harmi kun olivat keltaiset ja pinkit sohvatyynynpäälliset (edelleen) pyykkikopassa.

Lovely new painting. By Liivia, I presume.