Sisustamisen työnjaosta

tulevakoti3

 

Kiitos blogikollegalleni Suville blogeissa kiertäneestä haasteesta, jonka ideana on kertoa sisustamisen työnjaosta bloggareiden huusholleissa. Että tässä teille meidän tarina, olkaa hyvät!

 

1. Osallistuuko puolisosi sisustuksen suunnitteluun?

Koska jatkuva suunnittelu on itselleni luontaista ja suorastaan pakonomaista, toimii homma niin, että minä teen ensin tiedonhankinta- ja ajatustyötä itsekseni, jonka jälkeen esittelen eri vaihtoehdot miehelle. Ja yhdessä sitten pohdimme eri vaihtoehtojen plussia ja miinuksia. Tämä metodi toimii hyvin, sillä mulla on erilaisia ideoita monesti ihan liiaksikin ja ihan itsekseen valintaa olisi vaikea tehdä.

2. Jos vastasit ei, toivoisitko puolisosi osallistuvan enemmän kodin sisustamiseen? Jos toivot, miten haluaisit hänen osallistuvan?

Puolisoni osallistuu mielestäni ihan sopivasti. Ainoastaan toivoisin, että hänellä riittäisi intoa myös siihen pikkuremppojen toteutuspuoleen, tai edes inhoamiini esivalmisteluihin ja loppusiivouksiin. Ja totta puhuen, yhteiset kiireettömät remppahetket, kun lapset ovat nukkumassa, ovat mielestäni ihan parasta laatuaikaa. Siinä yhdessä, yhteistä kotia fixaten, ehtii samalla myös juttelemaan ja hassuttelemaan.

3. Eroavatko makunne toisistaan?

Eipä juuri. Ainoastaan kaikki ihana pikkutavara jäisi mieheltäni varmasti hankkimatta.

4. Riitelettekö sisustusratkaisuista?

Ei riidellä, ratkaisumme ovat pitkälti taloudellisen tilanteen, käytettävissä olevan tilan ja käyttötarkoituksen sanelemia.

5. Teettekö kotiin tulevat hankinnat yhdessä vai erikseen?

Pienet sisustus- ja käyttötavarahankinnat (pikkutavarat, tyynynpäälliset, kynttilät) teen itsekseni, tai yhdessä silloin, kun olemme kaksin liikkeellä, mutta kaikkia vähänkään isompia tai pitkäikäisempiä (taulut, astiastot, huonekalut, arvokkaammat matot) hankintoja pohdimme huolellisesti yhdessä.

6. Kuinka paljon kompromisseja teette yhteisen kodin sisustuksen eteen? Kumpi joustaa enemmän?

Kompromisseja ei tarvitse tehdä, olen ainoastaan helpottunut, kun miehellänikin on mielipiteitä.

7. Miltä puolisosi koti näytti silloin, kun ensimmäistä kertaa vierailit siellä? Tuliko välittömästi olo, että tämä on tässä vai mietitkö hiovasi puolison maun paremmaksi/toisenlaiseksi?

Aloimme seurustella ollessamme 18-vuotiaita ja asuimme kumpikin tuolloin vielä ”kotona”. Muutaman seurustelukuukauden jälkeen minä muutin ensimmäiseen omaan vuokra-asuntoon. Kahden seurusteluvuoden jälkeen, vuonna 1999, muutimme ensimmäiseen yhteiseen kotiin. Se oli sini-valkoinen ja vähän maalaisromanttinen. Siitä ollaan sitten yhdessä kasvettu ja kehitytty, minä, mies ja sisustusmaku. Samalla kun sinisen määrä väheni, pelkistyi tyyli muutenkin. Kolmas yhteinen kotimme oli jo kokolailla valkoinen. Neljäs kotimme oli ensimmäinen omistusasunto ja vaikka etukäteen haaveilin oikein irrottelevani, mm. pinkillä eteisellä, siitä tuli harmaa-valkoinen, mustilla tehosteilla. Toinen omistusasuntomme, josta muutimme vuosi sitten, oli musta-valkoinen ja sillä tiellä olemme edelleen.

P.S. Kolme vuotta sitten, samaa teemaa mukaillen tehty Me Naisten -lehtijuttu löytyy TÄÄLTÄ.

Haastan niinikään kollegani pilkkuraidan Tiinakaisan kertomaan heidän huushollin työnjaosta!

Nimpparisankarin uudet kirjat

metsolakirjat1

metsolakirjat2

metsolakirjat3

metsolakirjat4

metsolakirjat5

metsolakirjat6

 

Olin ehtinyt hypistellä Aino-Maija Metsolan ihania kuvakirjoja jo useammallakin Prisma-reissulla, mutta tällä viikolla ne sitten poimittiin ostoskärryyn, nimpparilahjaksi pikku-ukolle. Näissä kirjoissa on kyllä kaikki kohdillaan, kuvituksen rouhean lapsekas tyyli ja aivan mielettömän kauniit värit, pastelleja ja kirkkaita värejä ihanasti sekaisin. Jotta kirja-aarteet pysyisivät hyvässä kuosissa, taitaa äiti sijoittaa ne pikkukätösten ulottumattomiin ja lueskella niitä ensi alkuun vain yhdessä sankarin kanssa.

Sankarilla on jalassaan mammalta ja papalta niinikään nimpparilahjaksi saadut Marimekon raitasukkarit (minä puen päivittäin poikaselle sukkahousuja kotiasuksi) ja isosisaruksilta peritty samaisen firman pallopaita.

These lovely books (by Aino-Maija Metsola) my baby got as a name-day gift.

Herkut hyllyllä

herkuthyllylla1

herkuthyllylla2

herkuthyllylla3

herkuthyllylla4

 

Tänään isompien lasten kässäkoulun aikana suorittamallani pakollisella kaupunkihengailulla löysin Tigerista ihania jättitikkareita, edulliseen euron kappalehintaan. Ennen kuin tikkarit päätyivät jauhelihakeiton jälkkärinä lasten suihin (tyttö rouski tikkarinsa alle vartissa, poika imeskeli omaansa pitkälle toista tuntia), ikuistin ne Ikean hyllyllä, yhdessä jokin aika sitten Sokokselta löytämäni raitamaljakon ja viime viikolla sutimani (sisustus)taulun kanssa.

Giant lollipops with stripe vase and a colorful painting (by me).

Varaslähtö kesäkauteen

kesakausi1

kesakausi2

kesakausi3

kesakausi5

kesakausi6

kesakausi7

kesakausi8

 

Tänään mies kävi noutamasta Jyskistä meille varatut mustat, simppelit ja kätevän pieneen tilaan taittuvat Runebakken-rantatuolit (valintakriteereinä väri, hinta, säilytettävyys, helppohoitoisuus ja yhteensopivuus muiden pihakalusteidemme kanssa), ja koska ilma oli kuin morsian, pesin kalusteet ja lelut höyrypesurilla ja sitten me joimme pihalla kahvit ja mehut kesäkauden aloituksen kunniaksi. Pihiyksissämme otettiin vaan kaksi tuolia, kun ajattelin, että niissä röhnöttää lähinnä vaan minä ja mies, illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen. Mutta perskules, pitänee hankkia tuolit koko perheelle… Syreenissä ja viime syksynä istuttamissani köynnöshortensioissakin on muutes jo silmut. Tästä se taas lähtee, olen aivan fiiliksissäni!

P.S. Pikkukolmosen katseleminen isosisarusten vanhoissa asuissa aiheuttaa hassun Déjà-vu -ilmiön!

P.P.S. Mitäs tuumitte noista tyttären (joka muutoinkin on stailannut itse itsensä) hilpeistä ”Viileä Venla” -laseista? :D

”Summer” season opening at our terrace!