Tagin arkisto: Arki

Sadepäivän aamiainen

morning

Sataa, sataa ropisee. Mies totesi aamulla peiton alta, että harmaa päivä, voidaan hyvin nukkua tämän päivän ohi ja käänsi tyytyväisenä kylkeä. Sadepäivä on hyvä päivä työskentelyyn, eikä ole niin kiire ulos vaan voi rauhassa lukea yhden lehden enemmän aamiaispöydässä. Tarjosin mustikka-puolukkasmoothien ”jogurttina”, vaihtelu nääs virkistää. Värinokkonen on siitä hassu kasvi, että se haluaa kukkia koko ajan. Ja siitä harvinainen, että kun se kukkii, se menettää upeaa violettia väriään ja nuukahtaa helposti. Niinpä siitä saa jatkuvasti olla nyppimässä noita kukkia pois, jotta se voisi paremmin.

flowers

morning-1

morning-2

Viime aikoina

Olen tuntenut syksyn lähestymisen. Tavallaan odotankin. On ollut niin kivoja päiviä täynnä ihan kaikkea mahdollista, että pää on oikeastaan aika pyörällä ja arki on ihan tervetullutta.

Vaihdoin kotona järjestystä, sillä ahdistuin kun en päässyt lähelle ikkunaa kastelemaan kukkia tai tuulettamaan. Pöytä oli ennen ihan ikkunan edessä ja ikkunalauta on niin leveä, ettei ikkunaan ylettänyt.  Aamupaloille riittää tarpeeksi valoa ( vielä ), vaikka pöytä ei olekaan ihan ikkunan vieressä.

 

Iso, synkkä maalaus on matkaamassa työhuoneelle, kunhan saan järjestettyä autokyydin. Maalaus on peräisin ystävän varastosta ja tarkoituksena on pohjustaa se uudelleen ja maalata päälle. Ripustin sen seinälle pois tieltä siksi aikaa.Välillä pidän siitä.

 

Olen leiponut kakkua. Onnistui jopa. Kuvassa äitini tutkii reseptikirjaa.

Olen haahuillut ympäri kaupunkia, valokuvannut, tavannut ystäviä, kahvitellut ja istunut puistoissa.

Olen nähnyt pitkästä aikaa niin monta hyvää näyttelyä, että tekisi mieli hypähdellä! Suosittelen Katri Monosen näyttelyä TM Galleriassa. Ilahduin kovasti kävellessäni galleriaan sisään, tietämättä mikä näyttely on kyseessä, sillä Katri on opiskellut kanssani aikoinaan samassa koulussa. Oli mielenkiintoista nähdä hänen töitään pitkän ajan jälkeen. Tykkäsin näyttelystä paljon!

 

Kaapelitehtaalla on vielä muutaman päivän ajan esillä Inspired by nature-näyttely, joka ehdottomasti kannattaa myös käydä katsomassa jos on mahdollisuus. Näyttelyssä on esillä mielenkiintoinen laboratorio esineistä ja materiaaleista, jotka ovat saaneet inspiraation luonnosta ja joita ihmiset imitoivat. Enpä nimittäin ole tiennyt, että esimerkiksi tarranauhojen ( joita on laukuissa ja vaatteissa ) kiinnitysmekanismi perustuu takiaisten koukku-ja silmukkasysteemiin.

 

Haluan vielä suositella Rauha Mäkilän näyttelyä, joka on parhaillaan Gallery Kalhama &Piipossa.  Pidin niin ikään kovasti.

Mitä te olette puuhailleet? Odotatteko jo syksyä vai pidättekö kesästä kiinni?

Väriterapiaa

 

Olen ollut tänään lähinnä sanaton ja ihmetellyt vain elämää. Olen koittanut kirjoittaa tähän puoli tuntia lauseita, jotka kaikki tuntuvat merkityksettömiltä. Joskus on tällaisia päiviä, mutta onneksi uskon ja tiedän että jonain toisena päivänä on paremmin. Tiedätte varmaan tunteen, kun haluaisi kantaa rakkaan ihmisen murheista edes puolet, jotta toisella olisi parempi olla. <3

Aamulla näin parhaaksi kattaa pöytään mahdollisimman värikkään aamiaisen. Väriterapiaa, värienergiaa, mitä ikinä, mutta piristää kummasti, niin se vain on. Värikkäitä ja kauniita astioita on kivempi tiskatakin, totesi ystäväni kerran ja oikeassa oli.

Kukat tuovat myös niin paljon iloa. Sekin on fakta. Kuvissa näkyy myös kolme uutta asiaa, jotka löysin kirpparilta ja ne vasta kivoja ovatkin: lautanen mintunvihreillä reunoilla, violetti- ja lehdenmuotoinen lasikulho.

Ajatukseni hyppelevät miten sattuu, mutta sellainen vielä tuli mieleen, että nämä ihanat, aurinkoiset päivät ovat tuoneet mukanaan tarpeen ikkunoiden pesusta. En oikeasti näe niistä kunnolla ulos, koska ovat niin noen peitossa.

Ai niin, meinasin tipahtaa tuolilta, kun tulin tänne blogiin ja en meinannut tunnistaa areenaani. Huh, välillä on hieman sulattelemista näissä vaihtelevissa taustoissa.

Värikyniä, vihkoja ja papereita

 

Olisi hurjan kivaa, jos saisi vain hypistellä kyniä, kokeilla eri värejä, värittää, piirtää, maalata, suunnitella ja toteuttaa ja viettää paljon aikaa työhuoneella. Harmillisesti työntekoon kuuluu paljon muutakin. Niin paljon, että tuntuu ettei aika riitä siihen ihanimpaan ja kivoimpaan, eli itse tekemiseen. Se muu on teos- ja näyttelysuunnitelmien kirjoittamista, papereiden täyttämistä, cv:n korjailua, apurahahakemuksia, nettisivuja ja kaikkea muuta mitä tehdään vain koneella istuen.  Kirjoittaminen tuntuu olevan todella vaikeaa tällä hetkellä. Jokaista lausetta saa miettiä puoli tuntia. Jos täällä on siis hiljaista, niin se johtuu siitä että kotitoimistossa riittää töitä.

Kauniit vihkot, kalenteri  ja kierrekansiot kyllä auttavat siinä, että paperitöistä voi nauttia edes hitusen enemmän. Pikkutussit ostin Berliinin matkalta Mujista. Tämän vuoden Illustration Now-kalenteri on lahja ystävältä. Päällystin sen vain rauhallisemmaksi. Ihan maailman ihanimmat kynät löysin Akateemisesta ja voi kun haluaisin niitä kaikissa väreissä! Ne on nuo Ferby-puukynät.

Mitä teille kuuluu?

Aamun sininen valo

 

Olen koittanut kuvata kotona, mutta kärsivällisyys ei oikein riitä oikean valotuksen opettelemiseen. Päätin että tykkään näistä kuvista tällaisenaan. Liikaa sinistä, liikaa keltaista, liikaa valoa. Eihän valoa nyt voi olla liikaa. Jos sitä tulvii aamulla ikkunasta niin sehän on vain ihanaa! Asia ratkaistu!

 

Ystävänpäivänä saadut liljat  ilahduttavat joka päivä. Niin kauniita. En kestä jos ne lakastuvat. Sitten on haettava lisää liljoja tai ehkä tulppaneja tai niitä pieniä ruttuisia, joiden nimeä en muista.  Kukat saavat kyllä niin hyvälle mielelle!Ai niin, neilikka. Alan kohta huolestua näistä mustista aukoista, joita tuntuu tulevan joka päivä.

 

Sain ystäviltäni testikäyttöön laukun. Haldin! On kyllä mahtipontisen hieno. Saan kuulemma oikein kuluttamalla kuluttaa sitä, jotta nähdään kuinka se kestää. Kangas on verhoilukangasta, joten en osaa uskoa, että tuo miksikään menisi. Kun sen avaa, siitä tulee pallon muotoinen ja vuorikangas on sininen. Ooh!

 

Olen jotenkin hyvällä tuulella, vaikka olen ollut kipeänä jo monta päivää. Vatsaa vain kouristelee ja olo on ihan möö, mutta tämä lisääntyvä valo, kukat ja ystävien kanssa vietetyt terapiaillat ovat vain olleet niin piristäviä, että kyllä tässä nyt yksi kipeys selätetään!