Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille, varsinkin sille yhdelle maailman parhaimmalle, jonka lapsena herätin äitienpäiväaamuna viideltä. En tainnut käsittää, että ennen äitiä heräämisen ei tarvitse tarkoittaa aamuyötä. Kävin poimimassa valkovuokot lähimetsästä. Raahasin unisen pikkuveljen seuraksi ja keitettiin äidille kahvia ja tehtiin voileipä. Äiti katsoi kelloa, kohteliaana hörppäsi maailman vahvinta kahvia, haukkasi leipää ja sanoi, että josko lapsukaiset nukuttais vielä hetki.
Aurinkoista lauantaita! Viime päivät ovat tuntuneet takkuilevilta, ilmassa on ollut väsymystä, sairastelua ja stressiä, joka on purkautunut itkuina ja ärtymyksenä. Päätin, että nyt loppuu kelloon tuijottelu, itseni syyttely ja alkaa parempi ajankäyttö ja ennen kaikkea itsestä huolehtiminen, ruoskimisen ja hölmön itsesäälin sijaan. Samalla huomasin, että Virpin ihanassa blogissa on menossa raikastusviikko ja sehän on juuri sitä mitä kaipasinkin! Ja en pelkästään viikkoa, vaan ihan jatkuvaa huolenpitoa siitä, että muistaisin ottaa iisimmin, syödä paremmin, liikkua enemmän ja krhm, olla vähemmän koneella. Kanssa-asukki karkasi juuri viiden päivän talvilomalle, joten minulla on senkin puolesta hyvää aikaa rauhoittua ihan itsekseni.
Heräsin siihen, että aurinko paistoi silmiin. Rakastan herätä valoon, mutta kaipaamme molemmat myös pimeämpää huonetta iltaisin, joten pimennysverhot ovat hankintalistalla. Keittiössä näytti niin hämärältä, että päätin siirtää sohvapöydän olohuoneen ikkunan eteen, koska halusin syödä auringossa. Nyt on myös enemmän tilaa joogalle, jota koitan taas elvyttää.
Aloin muistelemaan blogiani vuosia sitten. Silloin blogini keskittyi enemmän hyvinvointiin ja kirjoitin ehkä enemmän. Nyt kun tiedän, että lukijoita on enemmän kuin alkuaikoina, en jostain syystä uskalla enää kirjoittaa kaikesta mistä haluaisin ja monta asiaa jää sanomatta. Hassua ehkä, mutta niin se vain menee. Mitä teille kuuluu?
Olen tuntenut syksyn lähestymisen. Tavallaan odotankin. On ollut niin kivoja päiviä täynnä ihan kaikkea mahdollista, että pää on oikeastaan aika pyörällä ja arki on ihan tervetullutta.
Vaihdoin kotona järjestystä, sillä ahdistuin kun en päässyt lähelle ikkunaa kastelemaan kukkia tai tuulettamaan. Pöytä oli ennen ihan ikkunan edessä ja ikkunalauta on niin leveä, ettei ikkunaan ylettänyt. Aamupaloille riittää tarpeeksi valoa ( vielä ), vaikka pöytä ei olekaan ihan ikkunan vieressä.
Iso, synkkä maalaus on matkaamassa työhuoneelle, kunhan saan järjestettyä autokyydin. Maalaus on peräisin ystävän varastosta ja tarkoituksena on pohjustaa se uudelleen ja maalata päälle. Ripustin sen seinälle pois tieltä siksi aikaa.Välillä pidän siitä.
Olen leiponut kakkua. Onnistui jopa. Kuvassa äitini tutkii reseptikirjaa.
Olen haahuillut ympäri kaupunkia, valokuvannut, tavannut ystäviä, kahvitellut ja istunut puistoissa.
Olen nähnyt pitkästä aikaa niin monta hyvää näyttelyä, että tekisi mieli hypähdellä! Suosittelen Katri Monosen näyttelyä TM Galleriassa. Ilahduin kovasti kävellessäni galleriaan sisään, tietämättä mikä näyttely on kyseessä, sillä Katri on opiskellut kanssani aikoinaan samassa koulussa. Oli mielenkiintoista nähdä hänen töitään pitkän ajan jälkeen. Tykkäsin näyttelystä paljon!
Kaapelitehtaalla on vielä muutaman päivän ajan esillä Inspired by nature-näyttely, joka ehdottomasti kannattaa myös käydä katsomassa jos on mahdollisuus. Näyttelyssä on esillä mielenkiintoinen laboratorio esineistä ja materiaaleista, jotka ovat saaneet inspiraation luonnosta ja joita ihmiset imitoivat. Enpä nimittäin ole tiennyt, että esimerkiksi tarranauhojen ( joita on laukuissa ja vaatteissa ) kiinnitysmekanismi perustuu takiaisten koukku-ja silmukkasysteemiin.
Haluan vielä suositella Rauha Mäkilän näyttelyä, joka on parhaillaan Gallery Kalhama &Piipossa. Pidin niin ikään kovasti.
Mitä te olette puuhailleet? Odotatteko jo syksyä vai pidättekö kesästä kiinni?
Joinain päivinä sitä ehtii ommella uusia sohvatyynyjä, virkata pitsipeittoa, nautiskella blogimaailmassa, syödä pitkiä aamupaloja, lukea kirjaa ja kertyneitä lehtiä, katsoa unelmien poikamiestä ( kyllä, koukutuin kipeänä ollessani perin laadukkaisiin sarjoihin! ) ja tehdä kaikkia kivoja kotipuuhastelujuttuja.
Toisina päivinä sitä huomaa, että kalenteri täyttyy, tiskit odottaa, jääkaappi on tyhjä ja työhuone muka liian kaukana, kun siellä haluaisi olla viidessä minuutissa puolen tunnin matkan sijaan. Sitten kuuluu vain viuh, kun kiidän paikasta toiseen ja koitan muistaa mitä milloinkin ja olla edes jokseenkin järjestelmällinen. Nyt on melkoinen viuh-vaihde päällä.
Jaahas, tämä kesä kettuilee sadesäillä harva se päivä, joten tein suunnitelman. Joka päivä kun on ollut joko varpaat märkänä, liian kylmä tai liian kuuma, niin tästä lähtien pukeudun hameeseen ja laukusta on löydyttävä seuraavat asiat: lämmittävät sukkahousut, huivi ja neuletakki sekä sateenvarjo ja vesipullo. Viiletessä vain lisävaatteet ylle, niin siinäpä se. Kenkien kanssa on hankalampaa, kun joka päivä ei haluaisi pitää kumisaappaita. Sateenkestävät popot haussa…
Halusin linkittää teille ystävieni HALDININ videon, sillä se saa minut aina iloiseksi ja hymyilemään, satoi tai paistoi. Jaksan katsella tuota aina vain. Videossa esitellään Haldinin huippuhieno mallisto. Volyymit kaakkoon ja tanssimaan!
