En ole ollut kipeä niin pitkään aikaan, että edes muistaisin koska. Nyt kuitenkin iski karvas kurkkukipu, enkä toisaalta ihmettele näillä unettomilla öillä ja hölmöllä stressillä ties mistä. Tavallaan kipeänä ei olen niin ankeaa kuin voisi luulla. Jollain tavalla se on helpottavaakin. Saa syyn sanoa ei. Minä olen huono siinä. Nyt voin sanoa, että olen kipeä. Kuinka helppoa.Voi myös maata peiton alla, lukea tai kuunnella radiota ja puuhailla kotijuttuja, jos kunto sallii. Aion kyllä mennä työhuoneelle, koska olen niin odottanut päivää, jolloin ehtisin sinne. Tämähän on vain kurkkukipua.
Olen myös päässyt alkuun suuressa kevätsiivouksessa. Kerroinkin aiemmin, että haluan vaihtaa kodissani järjestystä ja päästä eroon kaikesta tarpeettomasta. Olen sellainen siivoaja ja järjestelijä, että asiat vain kulkevat ympäri asuntoa nurkasta toiseen vaihtaen paikkaa ja kaikki on aina väliaikaista. Tuleekohan koskaan valmista? Tarvitseeko edes tulla? Luovuin kirjahyllystäni nyt kokonaan ja kirjat ovat nyt yhtenä pinona päällekkäin. Johonkin piti saada myös sisustuslehtivarastot, joten hyllylevyjä hyväksi käyttäen kokosin taas kerran eräänlaisen väliaikaisratkaisun.
