Monthly Archives: November 2011

Shalgam Masala

Shalgam Masala, © avaruusasema

Cosy Homen Saija haastoi meidät viime viikolla mukaan Uuden mustan Paluu juureksiin -kuukauden viimeiseen blogihaasteeseen. Marraskuun aikana blogeissa on jo kokkailtu punajuuresta, lantusta ja palsternakasta. Tällä viikolla vuorossa oli nauris, josta emme itseasiassa olleet koskaan aikaisemmin ruokaa tehneetkään. Naurista oli tarkoitus kokkailla kansainvälisellä otteella.

Ensimmäinen ideamme oli tehdä nauris-tapaksia, mutta ideat hyytyivät heti omasta mielestämme loistavan nimen “napostelunauriit” jälkeet. Emme siis keksineet yhtäkään tapasta. Seuraavaksi suuntasimme katseemme Euroopan ulkopuolelle ja lähdimme hakemaan makuja Intiasta. Ajatuksena oli tehdä nauris-sovellus perunacurrysta, mutta yllätykseksemme törmäsimmekin ihan autenttiseen nauris-ruokaan.

Naurishan on kylmän ilmanalan kasvi, joten aivan ensimmäisenä ei tule mieleen, että sitä käytettäisiin Intiassa. Pohjois-Intiassa Kashmirin alueella sitä kuitenkin ilmeisesti käytetään ihan yleisesti. Ja onhan vuoristoisen maanosan ilmastokin aivan erilainen kuin etelämmässä. Lähdimme siis haasteeseen mukaan Intialaisella nauriscurrylla Shalgam Masalalla. Curryn kaveriksi päätimme tehdä Roti -leipiä.

Shalgam Masala, © avaruusasema

Shalgam Masala (4 annosta)

  • 2-3 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä
  • 3 isohkoa naurista (n. 700 g)
  • 2 sipulia
  • noin 2 cm pätkä inkivääriä
  • 5 valkosipulin kynttä
  • 2 tuoretta vihreää chiliä
  • 1 tl sinapinsiemeniä
  • 1 tl juustokuminaa eli jeeraa
  • 1 tl jauhettua korianteria
  • 0,5 tl kurkumaa
  • 1 tlk kaltattuja (kirsikka-) tomaatteja
  • 1,5 dl vettä
  • 0,5 tl tummaa sokeria
  • suolaa
  • kourallinen tuoreita korianterin lehtiä

Kuori nauriit ja kuutioi sopiviksi paloiksi. Kuumenna noin ruokalusikallinen kylmäpuristettua kookosöljyä pannulla ja kuullota nauriskuutioita keskilämmöllä siinä kunnes ne alkavat hieman pehmetä ja samalla saada väriä. Tähän menee noin 10-15 minuuttia. Siirrä pannu sitten syrjään odottamaan.

Valmista sitten Masala-kastike. Hienonna sipuli ja kaada silppu pataan tai kattilaan. Lisää joukkoon nokare kookosöljyä ja kuullota kunnes sipulit ovat pehmenneet ja kullankeltaisia väriltään. Kuori inkivääri ja valkosipulin kynnet, hienonna ne tai aja tehosekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Lisää tahna kattilaan sipuleiden sekaan, lisää joukkoon samalla myös ohuiksi viipaleiksi leikatut chilit sekä sinapinsiemenet. Kuullota kunnes sinapinsiemenet alkavat poksua.

Mittaa sitten loput mausteet eli juustokumina, jauhettu korianteri ja kurkuma kattilaan. Sekoita noin puolen minuutin ajan, jotta mausteet tasaantuvat. Kaada sitten tölkillinen tomaatteja ja vesi kattilaan. Lisää myös pannulla odottaneet nausriskuutiot muiden aineiden joukkoon. Kuumenna kiehuvaksi, laske lämpöä, peitä kannella ja keitä hiljalleen kunnes nauriit ovat pehmeitä.

Mausta lopuksi sokerilla ja suolalla. Hienonna kourallinen tuoreita korianterin lehtiä ja lisää se curryn sekaan. Tarjoa sellaisenaan, riisin kanssa tai roti-leivän päällä, kuten itse teimme.

Resepti on koottu useista eri blogeista ja netin reseptikirjastoista löytyneistä resepteistä oman makumme mukaiseksi. Suurimpina inspiraation lähteinä toimivat Mahanandi ja Tigers & Strawberries.

Shalgam Masala, © avaruusasema

Tykkäsimme tästä ruoasta itse todella paljon. Makeaksi kypsynyt nauris, hieman kuumottava mausteisuus ja raikkaat kirsikkatomaatit toimivat varsin hyvin yhdessä. Jos oikein olisi halunnut alkaa hifistelemään niin tähän olisi voinut tehdä jonkin jogurttipohjaisen kastikkeen lisukkeeksi. Mutta oikein hyvää näinkin.

Teimme siis Intialaisia “arkileipiä” eli roteja nauriscurryn kaveriksi. Nämä leivät ovat todella helppoja tehdä ja sopivat erittäin hyvin monien mausteisten ruokien kaveriksi. Resepti löytyy blogistamme jo pariin kertaan, mutta tässä se vielä kerran muistin virkistämiseksi. :)

Rotit / chapatit (8 kpl)

  • 4 dl täysjyvä-vehnäjauhoja
  • 1 rkl (kirkastettua) voita
  • 1 tl suolaa
  • vettä

Nypi voi ja jauhot kulhossa kunnolla sekaisin, jotta rasva imeytyy taikinaan. Lisää suola ja nypi se vielä sekaan. Lisää sen jälkeen vettä vähän kerrallaan kunnes taikinasta muodostuu yhtenäinen, mutta tiukka. Vaivaa kunnolla sekaisin ja aseta pyyhkeellä peitettynä lämpimään paikkaan tekeytymään noin puoleksi tunniksi.

Vaivaa taikinasta sitten ilma pois, jaa se 10 osaan ja pyörittele pieniksi palloiksi. Paina taikinapallo littanaksi ja kaulitse kevyesti jauhotetulla tasolla tasaisen ohuiksi (n. 1-2 mm) pyöreiksi lätyiksi.

Paista leivät keskilämmöllä kuivalla pannulla. Paista aluksi toiselta puolelta noin 15 sekuntia ja sitten toiselta noin 20 sekunnin ajan, kunnes leipään alkaa muodostua pieniä ruskeita pisteitä. Käännä sen jälkeen vielä kerran ympäri ja paista vielä noin 10-15 sekuntia samalla leivän reunoilta lastalla kevyesti painaen. Tällöin leivän sisälle taikinaan pääsee ilmaa ja leipä “pullahtaa”. Toista tämä kaikkien leipien kanssa.

Taikinan voi myös säilöä kolmen vuorokauden ajan jääkaapissa kelmuun pakattuna, joten leivät voi paistaa vasta kun siihen on tarve. Leivät ovat parhaimmillaan juuri paistamisen jälkeen, joten ne kannattaakin tehdä vasta juuri ennen tarjoamista.

Shalgam Masala, © avaruusasema

Kuvat on otettu Canonin 100 mm f/2.8 makrolinssillä, jonka käytöstä ruokakuvissa olemme jo pitkään haaveilleet. Uusi isolla kennolla varustettu kameramme “lyhentää” polttovälin sopivaksi, joten enää ei tarvitse katonrajasta kuvailla lattialla olevia annoksia. Todella hyvä yhdistelmä, joka toimii ruokakuvissa todella hyvin. Ihan melkein hymyilyttää jo. :)

Arvotaan hienoja ruokakirjoja

Kirja-arvonta, © avaruusasema

Saimme arvottavaksi kolme Paasilinna-kustantamon julkaisemaa hienoa ruokakirjaa teidän meidän lukijoiden kesken. Jokainen kolmesta kirjasta on sellainen, jonka mielellämme pitäisimme itsellämme, mutta valitettavasti nämä on arvottava. :)

Farang – modernia aasialaista on nimensä mukaisesti Farang-ravintolaa pyörittävien Tomi Björckin ja Matti Wikbergin kirjoittama kirja, joka kertoo tekijöidensä intohimoisesta suhtautumisesta ruokaan sekä esittelee ravintola Farangin ruokia, juomia ja valmistustapoja.

Luomo on myöskin samaa nimeä kantavan Michelin tähdellä palkitun ravintolan perustajan ja kokin Jouni Toivasen kirjoittama kirja, joka kertoo ravintolan syntytarinan ja kokin ajatusten lisäksi ravintolan ruoista. Osa ruoista on esitetty myös resepteinä, eivät tosin kuulemma ole ihan helpoimmasta päästä. Hienoja annoskuvia kelpaa kyllä jo pelkästäänkin katsella.

Lähellä maata on taas kirja lähiruoasta, mahdollisimman pitkälle itse kasvatetuista sekä puhtaista aineksista valmistetusta ruoasta. Heikki Ahopellon kirjoittama kirja sisältää paljon kotiruoaksi sopivia ja helppoja reseptejä.

Kaikissa kolmessa kirjassa on vähintään sivuosassa myös upeat ruokakuvat. Kahdessa ensimmäisessä Tuukka Kosken ja viimeisimmässä Jaani Vaahteran ottamina. Silmänruokaa siis myös tarjolla.

Kirjat (Farang, Luomo ja Lähellä maata – jokaista 1 kpl) arvotaan kaikkien kommentoineiden kesken. Osallistu siis arvontaan jättämällä kommentti tähän juttuun torstaihin 1.12.2011 klo 23:59 mennessä. Kerro kommentissa millainen sinusta on hyvä ruokakirja.

Voittajille ilmoitetaan sähköpostitse, joten jätä myös sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttän. Sähköpostiosoitteesi ei näy muille, eikä sitä tulla käyttämään muihin tarkoituksiin. Vain sähköpostiosoitteen ilmoittaneet osallistuvat arvontaan.

Hiilihapotin

Tutustuimme Ruoka- Viini ja Hyvä elämä- messuilla Aqvian hiilihapotuslaitteeseen ja juttelimme Aqvian messuväen kanssa pitkään laitteista. Ihastuimme heti laitteiden tyylikkääseen ja yksinkertaiseen muotoiluun. Iloksemme pääsimme testaamaan laitetta myös kotioloissa. Kannamme hiilihapotettua lähdevettä kaupasta jonkin verran, koska varsinkin ruoan kanssa kuplavesi maistuu. Muuten olemme juoneet tavallista vettä, koska emme ole kuitenkaan jaksaneet raahata pullovettä kaupasta litratolkulla.

Hiilihapotuslaitteet ovat kyllä löytäneet paikkansa, sillä suomalaiset tuntuvat juovan pullotettua vettä aika paljon. Yhdestä Agan hiilihappopatruunasta tulee noin 50-60 litraa kuplavettä ja uusi patruuna maksaa aavistuksen alle 20 euroa (vaihtopullosta saa 10 euron hyvityksen), joten itse tehty kuplavesi on suunnilleen samanhintaista kuin kaupan halvimmat pullovedet. Mutta huomattavasti vaivattomampaa valmistaa kuin raahata kaupasta täysiä pulloja ja palauttaa tyhjiä.

Muutaman kokeilun jälkeen täytyy todeta, että kuplavesi valmistuu nopeasti ja vaivattomasti. Jos kuplavedestä pitää, tämä laite ei varmasti jää käyttämättömäksi, niin kuin aika monet muut keittiöön hankitut laitteet. Itse käytimme muun muassa mehulinkoa noin 3 kertaa ja sen jälkeen sitä ei ole tullut enää käytettyä. :)

Aqvian pulloissa tuntuu muuten hiilihappo pysyvän paremmin kuin tavallisissa vichy-pulloissa. Pulloon oli jäänyt desi kuplavettä koko päiväksi ja siinä oli edelleen täydet kuplat jäljellä. Vielä yksi hyvä puoli itsetyhdyssä kuplavedssä on se, että kuplien määrän voi päättää itse. Valmiit kuplavedet ovat välillä niin tiukkoja ettei niitä pysty juomaan kunnolla.

Patruunan vaihto toimii samalla tavalla kuin kaasupullojenkin eli käytetty patruuna vaihdetaan kaupassa uuteen. Patruunoita myy kaikki Aqvian jälleen myyjät. Patruuna oli todella yksinkertainen asentaa. Takakansi vain auki ja patruuna ruuvataan paikoilleen.

Tanskalaisarkkitehtien koteja

Viime lauantaina alkoi FST5:llä pyörimään kahdeksanosainen Tanskalaisarkkitehtien koteja -sarja (Arkitektens Hjem). Ensimmäisessä jaksossa vierailtiin henkeäsalpaavan hienossa kaupunkikodissa (kuvassa), jota asuttaa arkkitehti Niels Holscher perheineen. Me emme ehtineet television ääreen ja tallennuskin unohtui, mutta onneksi ohjelma uusitaan huomenna tiistaina klo 16.25. Kanavana siis FST5. Jos ei tuokaan onnistu ja tanskan kieli taipuu niin ensimmäisen tuotantokauden jaksot voi katsoa netissäkin. Mielenkiintoista katsottavaa. Ihan vaan vinkkinä muillekin, jos ei ole sattunut silmiin osumaan. :)

Kuva: Peter Nørby via Politiken

Autokosmetiikkaa

Autoilusta ei ollut tarkoitus hirveästi tänne kirjoitella, mutta nyt oli pakko. Näköjään auton pesemiseenkin voi hurahtaa ja pakko myöntää, että minulle on päässyt käymään niin. :) Toisaalta kun on tullut tehtyä näinkin iso hankinta kuin auto niin miksi sitä ei pitäisi samaan tapaan puhtaana kuin kotiakin.

Auton pesemiseen ja puhtaanapitoon liittyy kaikenlaista “mystiikkaa”, josta yksi hyvä esimerkki on valtava puhdistus- ja hoitoaineiden kirjo. Omasta mielestäni ne muistuttavat hyvin paljon naisille myytävää kosmetiikkaa, on kaikenlaista hajusaippuaa, värikkäitä pakkauksia ja hassuja nimiä. On markettiaineet ja “merkkituotteet”, joita markkinoidaan toinen toistaan kummallisimmilla vaikuttavilla aineilla. Sama jatkuu myös tarvikkeissa, minäkin pesen auton lampaantaljasta tehdyllä pesuhanskalla ja kuivaan mikrokuitupyyhkeillä. :D

Aineissa on kuitenkin eroja, vaikka merkkituote ei aina olekaan parempi kuin markettituote. Usein suurin ero tulee siitä, että kalliimmissa aineissa käytetään luonnollisia ja biohajoavia ainesosia. Vahassa se tarkoittaa carnauba-vahaa, puhdistusaineissa mm. mänty- ja sitrusöljyjä. On olemassa eri aineet maalipinnan, muoviosien, ikkunoiden ja vanteiden puhdistamiseen. On miedompia pesuaineita joilla pestään usein ja toisaalta pinttynyttäkin likaa irrottavia liuottimia, joilla pestään vain ennen vahausta. Kummallisimman puhdistusaineen titteli menee taas puhdistussavelle, jota käytetään pesun jälkeen ennen vahausta ja jolla maalipinnan saa täysin puhtaaksi kaikesta sellaisesta liasta, jota ei välttämättä silmällä edes erota. Ja vaikka netistä saa tilattua kaikenlaista hienolta kuulostavaa, näyttävää ja tuoksuvaa, on lopulta yksi suurimmista suosikeistani kotimainen ympäristöystävällinen AS 40. Se vain sumutetaan veteen laimennettuna auton päälle ja huuhdotaan hetken vaikuttamisen jälkeen painepesurilla pois. Tulee usein jo riittävän puhdasta.

Hurahtamisesta on ollut ainakin se hyöty, että naarmuja on tullut ensimmäisen vuoden aikana aika vähän. Ja niistäkin naarmuista suurin osa tuli kun kerran erehdyin pesettämään auton käsinpesussa. Ja onhan tuo auton puunaaminen toisaalta välillä ihan terapeuttistakin, näkee heti kättensä jäljen. Alla vielä tuo meidän kulkupeli viimeisimmän kunnon puhdistuksen ja vahauksen jälkeen alkusyksystä.