Blogin synttäreitä juhlistamme uudella ulkoasulla ja haluamme kiittää kaikkia kuluneesta vuodesta, joka vierähti jälleen kerran yllättävän nopeasti.
Sattuipa vielä niin sopivasti, että parvekelasiasentaja parvekelaseineen saapui tänä aamuna, joten kohta päästään sisustamaan parveketta. :)
Kuva: Mandolux.com
Noin yleensä ottaen, jos pitäisi nimetä jokin kalusteryhmä jonka edustajat ovat erityisen rumia niin työtuolit ovat varmasti ehdoton voittaja. Työtuoleista tulee varmasti ensimmäisenä mieleen se sinisellä kulahtaneella ja epämiellyttävällä kankaalla päällystetty, mutta muuten mustasta muovista tehty hirvitys, jonka päällä tulee päivisin toimistolla istuttua. Yök! Ajatuskin moisesta kotona hirvittää. Valitettavasti vaan suurin osa valmistajista näyttää ajattelevan, että tämä on se ainoa tapa muotoilla ergonominen työtuoli. Ergonomiahan on kuitenkin työtuolissa se tärkein asia, mutta itse kaipaisi kyllä sitä miellyttävää ulkonäköäkin.
No tästä päästäänkin siihen, että olemme jo pitkään yrittäneet löytää työhuoneeseemme katseen kestäviä työtuoleja. Tuoleja joiden päällä jaksaisi työpöydän ääressä istua vähän pidempäänkin. Tällä hetkellä toisen tuolin virkaa toimittaa vanha Ikean Nominell-tuoli ja toisena on keittiöstä lainassa oleva Arne Jakobsenin Seiska. Pöytä on oheisessa kuvassa näkyvä itse tehty massiivipuinen isohko taso, jossa on siis meille molemmille omat työpisteet.
Kaipaisimme siis keveitä ja vaaleita, mutta vähän pidempään istuessakin vielä mukavilta tuntuvia tuoleja pöydän kaveriksi. Varsinaiselle ergonomiselle työtuolille ei niin suuresti ole tarvetta kun useimmiten tulee kuitenkin vaan surffailtua tietokoneen äärellä. Harvemmin tehtyä töitä. Käytännössä meillä on nyt kaksi (huomattavasi kalliimpaa) pehmustettua vaihtoehtoa. Aliaksen Meetingframe 466 ja Eamesien alumiininen “vierastuoli”, molemmat valkoisella nahalla päällystettynä.
Edellisten lisäksi vaihtoehtoina ovat olleet niin ikään Eamesien muovisella istuinosalla varustettu vierastuoli ja tuo jo mainittu Jakobsenin klassikko Seiska.
Kaikissa näissä miellyttää yksinkertaisuus ja selkeys, sekä käsinojattomuus. Kovan tuolin hankkiminen hieman arveluttaa, mutta ainahan voisi hankkia tuoleihin myös istuintyynyt. Eamesin muovituolin puolesta puhuisi hinta ja Seiskan puolesta taas se, että niitä jo löytyy meiltä, joten niitä voisi hyödyntää esim. ruokailutuoleina silloin kun on enemmän vieraita käymässä.
Se selviää torstaina. :)
Valmistelut: 120 minuuttia
Valmistus: 5-10 minuuttia
4-6 annosta
Pese perunat, laita ne kylmään suolattuun veteen kattilaan ja keitä noin 45-60 minuuttia, kunnes ovat täysin kypsiä. Kaada vesi pois kattilasta ja kuori perunat heti kun vain kärsit käsin niihin koskea.
Murskaa perunat kulhoon käyttämällä raastinta tai perunamyllyä. Perunanuijan käyttäminen tekee perunamurskasta helposti liian tiheää, jolloin taikinasta on vaikeampi saada kunnollista. Lisää perunamurskan sekaan suola ja cayennepippuri sekä noin 2 dl jauhoja ja ricotta-juusto. Vaivaa ainekset käsin taikinaksi ja lisää jauhoja pikkuhiljaa kunnes taikina ei enää tartu käsiin. Jauhojen määrän kanssa kannattaa olla tarkka ettei gnochheista tule lopulta maultaan liian jauhoisia.
Muodosta taikinasta pallo ja siirrä se jauhotetulle leivonta-alustalle. Ota taikinasta noin nyrkinkokoisia paloja, pyörittele palloksi ja ala muodostamaan pallosta takinatankoa. Pyörittele edestakaisin kunnes tanko on noin 1,5-2 senttiä paksu. Ripottele tangon pääle hieman jauhoja ja leikkaa siitä kulmittain noin parin sentin mittaisia paloja. Pyöräytä jokainen taikinapala peukalon avulla haarukan päällä siten, että paloista tulee hieman kuperia. Toista kunnes koko taikina on valmistettu.
Keitä gnocchit suolatussa kiehuvassa vedessä noin 3-5 minuutin ajan. Ne ovat valmiita kun nousevat veden pinnalle. Nosta valmiit gnocchit reikäkauhan avulla pois ja aseta hetkeksi kostean keittiöpyyhkeen päälle kuivumaan.
Tee salviavoi. Kuumenna voita pannulla kunnes se alkaa kuohumaan ja ruskistuu hiukan. Lisää tällöin ruukullinen salvian lehtiä ja ravistele pannua kunnes lehdet rapeutuvat. Lisää gnocchit pannulle ja kääntele hetki voissa. Tarjoa heti, voit halutessasi rastaa vielä hieman Parmigiano reggianoa annoksen päälle.
Glorian Ruoka & Viinin (1/2008) suosituksen mukaan gnocchien ja hieman karvaan salviavoin kanssa nautittavaksi sopii erityisen hyvin Italialainen valkoviini Soave Classico (2006). Kyseisen viinin lisäksi nautimme gnocchien lisäkkeenä savusiikaa sekä salaattia. Tasapainottivat mukavasti salviavoin rasvaista ja tukevaa, mutta erittäin maukasta olemusta.
Jo aikaisemmin Sisustusta ja Sitruunoita blogin kommenteissa lupasin astiakaappiamme esitellä, siispä tervetuloa tutustumaan avaruusaseman astiastoon. No.. Meillä brändiuskovaisilla on tietenkin kaapeissamme vain tunnettuja astiabrändejä kuten Iittalaa, Arabiaa, Eva Soloa, Hackmannia, Alessia ja Sagaformia. ;)
Viinilasit ovat meillä ahkerassa käytössä, sillä viikonloppuisin tulee aina avattua pullo hyvää viiniä ruuan seuraksi. Viinilaseja meillä onkin kahta sarjaa: Iittalan Essence ja Tapio. Nämä lasit olemme valinneet tietysti kauniin ja selkeän muotokielen, sekä myöskin hyvän saatavuuden takia. Haittapuolena laseissa on ettei niitä voi pestä koneessa, mutta kahden ihmisen lasit tiskaa käsin nopeasti, sillä kukapa meillä kylässä kävisi. ;)
Tapio Wirkkalan vuonna 1952 suunnittelemat suunnittelemat tapio-lasit ovat matalat ja niiden jykevää jalkaa keventää lasin sisään vangittu ilmakupla.
Alfredo Häberlin vuonna 2001 suunnittelemat Essence-lasit taas ovat korkeat ja kevyet, sekä tilaavuudeltaan hieman suuremmat kuin Tapio-lasit.
Valitsemme lasit kattauksen tai mielen mukaan, toisinaan valinta on vaikea sillä molemmat lasit ovat erittäin kauniita. Itselleni tärkeää viinilaseissa on myös se, että lasin maljaosa on hyvin ohutta lasia, en voi sietää paksureunaisia viinilaseja.
Vaikka hyvät viinit maistuvat, emme sentään ole aivan Riedelin tasolla eli joka rypäleelle olisi oma lasinsa. Ajatus tästä on kyllä kiehtova, mutta Riedelin lasien estetiikka ei aivan miellytä ja kai nämä erikoislasit on suunnattu lähinnä todella hintaville viineille. Molekyyligastronomia-fanina arvostan kyllä tämän tapaista tiedettä suuresti. Varmasti lasin muoto vaikuttaa makuelämykseen, mutta itse olen huomannut eron vain samppanjalaseissa. Vaikka kuohuvia niin usein korkeista ja pitkistä laseista tarjoillaan, niin kyllä mielestäni matala ja laakea lasi antaa aivan eri makuelämyksen kuin korkea. Itse nautimmekin nykyisin lähes aina kuohuviinit/samppanjat Tapio samppanja laseista.
